Positiivisella asenteella kohti työelämää
Tämän päivän työelämässä nuorilta vaaditaan paljon. Työnhakijan tulisi omata samaan aikaan hyvät vuorovaikutustaidot, hallita digitekniikka, olla sosiaalinen sekä monen eri alan moniosaaja. Haasteita työelämässä menestymiseen asettaa myös se, onko hakija introvertti vai ekstrovertti.
Monet autismikirjon ihmiset ovat pitkälti introvertteja, vaikka voivat olla hyvinkin sosiaalisia pienissä tutuissa ryhmissä ja tiettyjen läheisten ihmisten seurassa. Suuret ihmisjoukot, joihin liittyy paljon meteliä ja erilaisia ääniä, saattavat kuormittaa heitä voimakkaasti. Tämän vuoksi monelle autismikirjon ihmiselle sopiikin yksin työskentely tai työ, missä saa toimia pitkälti itsenäisesti.
Henkilöt, jotka keskittyvät tarkkuutta vaativiin asioihin eivätkä kaipaa sosiaalista työympäristöä, ovat nykyisin haluttuja työntekijöitä erityisesti vaativilla tekniikan aloilla, kuten ohjelmointi- ja suunnittelutehtävissä. Suomessa vastaavia piirteitä omaavia henkilöitä onkin alettu tiedon lisääntyessä palkkaamaan ja kouluttamaan muun muassa koodareiksi ja tietokoneohjelmoijiksi.
Koska autismikirjon ihmiset tarvitsevat usein tukea niin sosiaalisissa tilanteissa kuin eri palvelujen hakemisessa, heitä on ajautunut lahjakkuuksista huolimatta runsaasti työmarkkinoiden ulkopuolelle. Moni saa tarvitsemansa avun ja tuen vasta eri tutkimuksien jälkeen ja uskaltautuu hakemaan työ- tai opiskelupaikkaa kuntoutumisen seurauksena.
Askel askeleelta
Oulun naapurikunnassa Kempeleessä koko ikänsä asunut Onni Patrikainen (21) ei ole haasteista huolimatta antanut periksi, vaan on edennyt kohti itselleen mielekästä työelämää vaihe vaiheelta.
Onni kertoo, että hänelle ei ole vaikeaa niinkään kulkea paikasta paikkaan, sillä hänen haasteensa liittyvät enemmänkin aikatauluasioihin.
– Hallitsen hyvin ilmansuunnat ja kartastot, joten pystyn itsenäisesti suunnittelemaan muun muassa aikataulut ja matkareitit julkisilla kulkuvälineillä esimerkiksi kotoa työ- tai opiskelupaikkaan. Eniten stressaan sitä, ehdinkö esimerkiksi bussiin oikeaan aikaan, joten lähden aina hyvissä ajoin paikalle. Toimin samoin myös muiden asioiden kohdalla, joten jonkin asian peruuntuminen, siirtäminen tai esimerkiksi bussin myöhässä oleminen on minulle vaikeaa.
– Lääkärikäyntiin valmistaudun myös hyvin ja hyvissä ajoin, ja sitten kun olen paikalla odottamassa omaa aikaani, niin alan jännittämään kovasti. Minulle on erittäin haasteellista sellainen, jos en saa jotakin, jota olen esimerkiksi odottanut tai toivonut todella paljon. Näin minulle kävi esimerkiksi asepalveluksen kanssa. Siitä vapauttaminen oli minulle todella vaikea paikka hyväksyä, hän painottaa.
Onni jatkaa, että peruskoulun jälkeen hän kävi ensin VALMA-koulutusta Oulun Nahkatehtaan pisteessä noin yhdeksän kuukauden ajan, minkä aikana hän haki jatkuvalla haulla ammattiopisto
Luovin media-alan ja kuvallisen ilmaisun perustutkintokoulutukseen, tieto- ja viestintätekniikan perustutkinnon datanomilinjalle sekä ravintola- ja catering-alan koulutukseen.
– Koska minulle on haastavaa syödä erilaisia ruokia, vanhempani laittoivat ehdoksi catering-alalle hakemiseen sen, että kykenen maistelemaan kokin tavoin erilaisia ruokia. Olihan se haastavaa, mutta onnistuin siinä kuitenkin, hän hehkuttaa.
– Kävin siis kyseisen koulutuksen, minkä jälkeen päädyin hetken työttömänä olon jälkeen Staffpointin rekrytoinnin seurauksena erääseen ravintolaan töihin. Kyseinen kokemus oli minulle todella järkyttävä ja kohteluni siellä oli ala-arvoista. Työnantajani oletti ilman mitään ohjeistusta, että toimisin heti täysin itsenäisesti, omatoimisesti ja nopeasti, hän summailee.
Tulevaisuutta ja uusia tuulia
Huonoista kokemuksista huolimatta Onni on pysynyt asenteeltaan aina positiivisena vanhempiensa kannustamana, eikä ole antanut periksi.
– Ikävän kokemuksen jälkeen menin hetkeksi tolaltani, mutta lyhyehkön työttömyyden jälkeen pääsin palkkatuella töihin lapsuuteni peruskoulun keittiölle.
– Kempeleen Kirkonkylän yhtenäiskoulun keittiöllä oli todella mukava olla töissä, koska itse paikka oli tuttu ja koulun henkilökunta tuttua ja mukavaa. Työpäiväni olivat kahdeksan tunnin mittaiset ja olin siellä yhteensä viisi kuukautta. Työtehtäviini kuului muun muassa ruokasalin valmistelu lounasta varten sekä tiskaaminen lounasaikana. Tein koulun keittiöllä työskentelyn ohella keikkoja myös Kempeleen terveyskeskuksen keittiölle, hän kuvailee.
Onni kertoo, että tutussa paikassa työskentelyllä oli myös kasvattava kokemus.
– Oli ehkä hieman yllättävää, mutta työskennellessäni huomasin, kuinka aika on kuultanut lapsuuteni ohi ja tunsin itseni aikuiseksi. On kai siis aika jättää kyseinen paikka taakse ja siirtyä uusiin kuvioihin, hän pohdiskelee positiivisin ajatuksin.
Onni kertoo, että eri palveluiden hakeminen ja niiden omaksuminen on ollut hänelle hieman vaikeaa, mutta vanhempiensa tuella ja opastuksella hän on oppinut itse täyttämään erilaisia hakemuksia ja kaavakkeita, sekä asioimaan eri virastoissa.
– Kävin muun muassa ensimmäisen kerran TE-toimistossa vanhempieni kanssa, samoin kuin koin hieman itsenäistä asumista vuonna 2017, jolloin asuin muutaman kuukauden työharjoitteluaikana koulun asuntolassa. Raha-asioiden hallitsemiseen olen sen verran tarvinnut apua, etten enää muutaman kerran pankkikortin kuolettamisen jälkeen usko kaikkiin huijaussähköposteihin, hän kuvailee kokemiaan tilanteita.
Onni jatkaa, että hän aloittaa tulevana syksynä opinnot Oulun OSAOn tieto- ja viestintätekniikan perustutkintokoulutuksessa, mistä hänen tavoitteenaan on valmistua IT-tukihenkilöksi.
– IT-tukihenkilöitä tarvitaan muun muassa erilaisissa asiakaspalveluyrityksissä ja kaupoissa. Minua ei itse asiassa jännitä kovinkaan paljon lähteä taas opiskelemaan, sillä saan hyväksi luettua koulutuksen aikana paljon jo suorittamiani aineita. Minulla ei ole erityisiä haaveita työpaikan suhteen, mutta toivon, että saisin tulevaisuudessa jonkin viihtyisän ja pidempiaikaisen paikan.
Muutto yhteen
– Kesän aion viettää tyttöystäväni Jennan kanssa, ja meillä on suunnitelmissa muuttaa yhteen tulevan syksyn aikana. Äitini oli tästä uutisesta hieman yllättynyt, vaikkakin olen yrittänyt kertoa siitä hänelle jo useaan kertaan.
Onni ja Jenna (22) ovat seurustelleet onnellisesti viime tammikuusta saakka. Jenna on asunut itsenäisesti jo useamman vuoden ajan, mikä tukee Onnin itsenäisen elämän aloittamista parisuhteessa ja lapsuuden kodista pois muuttamista.
– Meidän täytyy Jennan kanssa vielä yhdessä miettiä yhteen muuttamiseen liittyviä raha-asioita. Jenna opiskelee tällä hetkellä Oulun yliopistossa biokemian ja molekyylilääketieteen tiedekunnassa biokemiaa. Hän valmistuu kahden vuoden kuluttua. Nyt kesän aiomme nauttia lomasta, vaikkakin aion mennä töihin, jos kutsu tulee. Aiomme Jennan kanssa käydä ainakin mummolassani Kemijärvellä, sekä kesämökillä Juukassa.
Teksti ja kuvat: Minna Korva-Perämäki
Artikkeli on julkaistu Autismi-lehdessä 3/2021.