Puheen tunnetilojen havainnointi haastavaa autismikirjon lapsille
Kehitys- ja kasvatuspsykologian erikoispsykologi, psykologian tohtori Riikka Lindström selvitti 27. helmikuuta 2019 tarkastetussa väitöskirjassaan Neural and perceptual processing of emotional speech prosody in typically developed children and in children with autism spectrum disorder puhujan tunnetilaa välittävien äänipiirteiden havaitsemista autismikirjoon kuuluvilla lapsilla. Helsingin yliopiston Kognitiivisen aivotutkimuksen yksikössä toteutetussa tutkimuksessa havaittiin autismikirjon lapsilla puheen käsittelyn vaikeuksia, jotka voivat heijastua kykyyn tehdä päätelmiä tunnetiloista.
Äänensävy, puheen rytmi ja painotukset välittävät kuulijalle tärkeää tietoa puhujan tunnetiloista ja aikomuksista sekä puheen merkityssisällöstä. Näitä puheäänen piirteitä kutsutaan puheen prosodiaksi.
Puheen ja sen prosodian havaitsemisen kehitys alkaa jo sikiökehityksen vaiheessa ennen lapsen syntymää. Jo vastasyntynyt vauva reagoi tunnetilan muutoksiin puheessa. Leikki-ikäiset lapset pystyvät tehtävätasolla arvioimaan tätä äänensävyn perusteella, mutta tutkimukset osoittavat taidon kehittyvän vielä koululaisillakin. Kyky tulkita puhujan tunnetilaa on erittäin merkityksellinen kommunikoinnin kannalta, sillä sen on havaittu olevan yhteydessä sosiaalisuuden kehittymiseen lapsuusiällä.
Puhujan tunnetilan havaitseminen
Autismikirjossa on aivotutkimusmenetelmin havaittu runsaasti poikkeavuuksia kuulotiedon käsittelyssä. Puheen tunnetilaa välittävien äänipiirteiden havaitsemisen aivoperustasta on kuitenkin toistaiseksi varsin vähän tutkittua tietoa.
Lindström keskittyi väitöskirjatutkimuksessaan puhujan tunnetilan havaitsemisen aivotapahtumiin tyypillisesti kehittyneillä 7-12 -vuotiailla lapsilla ja heidän autismikirjoon kuuluvilla ikätovereillaan. Tutkimukseen osallistuneet autismikirjoon kuuluvat lapset (yhteensä 25 lasta) jaettiin kahteen ryhmään:
toisen autismikirjon ryhmän muodostivat lapset, joilla oli kielellisiä erityisvaikeuksia ja toisen ryhmän lapset, joilla ei näitä vaikeuksia ollut.
Puhujan tunnetilan havaitsemista selvitettiin mittaamalla aivosähkökäyrällä vasteita lausutuille sanoille. Niiden sävy vaihteli neutraalista käskevään, surulliseen ja halveksivaan.
Mittausten aikana lapset katsoivat valitsemaansa lastenelokuvaa samalla kun heille esitettiin ääniä kaiuttimista. Tämä koeasetelma mahdollisti puheäänen havaitsemisen tutkimisen tilanteessa, joka ei edellytä lapselta tehtäväsuoritusta tai äänten aktiivista kuuntelemista. Osa lapsista osallistui myös ääntenerottelutehtävään.
Yhtenevä poikkeavuus
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että tyypillisesti kehittyneet kouluikäiset erottelivat kuulemastaan puhujan äänensävyn muutoksia kuulotiedon esitietoisella tasolla. Lisäksi heidän tahaton tarkkaavaisuutensa kääntyi äänimuutosten puoleen.
Molemmissa autismikirjon lasten ryhmissä havaittiin vastaavasti vaimentuneita aivovasteita esitetyille äänimuutoksille. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että puheen tunnetilan muutosten erottelu tapahtuu heidän aivoissaan poikkeavasti. Myös autismikirjon lasten tahaton tarkkaavaisuus kääntyi tehottomammin äänimuutosten puoleen kuin tyypillisesti kehittyneillä lapsilla. Puheäänen havaitsemisen aivotason vaikeudet olivat samankaltaisia molemmissa autismikirjon lasten ryhmissä, vaikka niiden välillä oli merkittävä ero kielenkehityksessä. Autismikirjoon kuuluvat lapset olivat myös kontrolliryhmään verrattuna hitaampia äänten tietoisen erottelun tehtävässä.
Väitöskirjatutkimuksen tulokset viittaavat autismikirjon lasten vaikeuteen ja hitauteen huomioida puheen
tunnetilaa. Ne osoittavat yhdessä Kognitiivisen aivotutkimuksen yksikön aikaisempien tutkimusten kanssa, että autismikirjoon liittyy vaikeuksia erotella erityisesti hienovaraisia puheen äänensävyn muutoksia. Nämä aivotason havaitsemisvaikeudet voivat heijastua pulmina ymmärtää ja tehdä päätelmiä vuorovaikutuskumppanin tunnetiloista.
Tutkimus jatkuu
Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan väitöstilaisuudessa vastaväittäjänä toimi kehitysneuropsykologian professori (emeritus) Heikki Lyytinen Jyväskylän yliopistosta. Lindströmin tutkimus jatkoi väitöskirjatyön ohjaajien, professori Teija Kujalan ja psykologian tohtori Tuulia Lepistö-Paisleyn, aloittamaa autismikirjon tutkimusta Kognitiivisen aivotutkimuksen yksikössä.
Tutkimusryhmä kiittää lämpimästi kaikkia tutkimukseen osallistuneita perheitä ja säätiöitä, jotka tuellaan mahdollistivat tutkimuksen toteutuksen. Tutkimuksen seuraavassa vaiheessa selvitetään vielä tarkemmin, millaisia tunnetilaa välittäviä yksittäisiä puheäänen piirteitä autismikirjossa käsitellään epätyypillisesti.
Jatkotutkimus tehdään yhteistyössä Helsingin yliopiston Kognitiivisen aivotutkimuksen yksikön ja Digitaalisten ihmistieteiden osaston sekä Aarhusin yliopiston kanssa. Tutkimuksen tuloksia voidaan mahdollisesti tulevaisuudessa hyödyntää kehitettäessä tunnekommunikointiin liittyviä kuntoutusohjelmia ja niiden vaikuttavuuden seurantaa autismikirjossa.
Riikka Lindströmin väitöskirja on luettavissa sähköisessä muodossa Helsingin yliopiston E-thesis -palvelussa: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/296434
Teksti
Riikka Lindström
Kuva
Kalle Ahola
Artikkeli on ilmestynyt Autismi-lehdessä 4/2019.