Puusepäksi opiskeleva Henry pystyy nykyään hyväksymään itsensä
Henry Saarikko (26) asuu tuetusti ja opiskelee puusepäksi. Hän on saanut elämänsä aikana erilaista tukea. Pikkuhiljaa sulkeutuneesta, ahdistuneesta ja huonolla itsetunnolla varustetusta nuoresta on tullut avoimempi ja itsevarmempi versio itsestään.
Sain lievän autismikirjon sekä lievän kehitysvammadiagnoosin 3-vuotiaana. Pääsin heti puheterapiaan, jota jatkui noin 7 vuotta. Tästä oli minulle kovasti hyötyä. Alussa näytti siltä, että jäisin syvemmin autistiseksi ja kehitysvammaiseksi.
Päiväkodissa ja esikoulussa sain usein kovia raivokohtauksia, jolloin huonekalutkin lentelivät, ja joskus jopa raavin, löin ja potkin hoitajia ja esikoulun opettajia. Esimerkkinä tästä oli yksi kauppareissu Jumbon Prismassa, jossa sain kassalla hirveän raivarin ja äitini joutui kantamaan minut ja ostoskassit autolle.
Päiväkodissa ja esikoulussa tarvitsin raivarin tullessa rauhoittumistilan, jossa ei ollut ärsykkeitä. Minua auttoi myös, jos aikuinen piti minusta tiukasti kiinni, kunnes rauhoituin. Kun muistelen tätä, säälin kovasti päiväkodin hoitajia ja esikoulunopettajia.
Tuohon aikaan minulla käytettiin kommunikoinnin apuvälineenä picto-kuvia. Alkuvuosina kävin tutkimus- ja hoitojaksoilla silloisessa Lastenlinnassa. Lapsena myös kotona toimittiin Lastenlinnan ja puheterapeutin ohjeiden mukaan. Jälkeenpäin ajatellen voin hyvin sanoa, että olen saanut todella paljon tukea. Läheiseni ja minun kanssani työskentelevät ammattilaiset sanovatkin, että olen varsinainen elävä ihme, kun olen kehittynyt näin pitkälle. Totta kai aina on kehittämisen varaa, mutta itse olen todella tyytyväinen nykytilaan.
Koulukiusattu
Ala-asteella tarvitsin paljon erityistukea. Olin myös koulukiusattu, mutta outoa tässä oli se, että kiusaajiani eivät olleet toiset oppilaat vaan opettajani, joka kuritti minua myös fyysisesti. Kun kerroin tästä äidilleni, oli kesäloma juuri päättymässä. Äitini otti heti yhteyttä rehtoriin, ja tästä seurasi, etten mennyt kouluun kolmeen ensimmäiseen viikkoon, kun asiaa selviteltiin. Kiusaaminen ei ikävä kyllä päättynyt tähän, vaan opettaja jatkoi kuritusta, mutta väliaikaa tässä oli kaksi vuotta. Surullisinta tässä oli se, että opettaja oli erityisluokanopettaja, jonka olisi pitänyt ymmärtää erityistarpeisia oppilaita.
Myöhemmin ala-asteen viimeisellä luokalla myös oppilaat alkoivat kiusata minua. Yläasteella en tarvinnut enää niin paljon tukea ja kiusaaminenkin loppui, mutta olin kovin ahdistunut ja vainoharhainen. Kiusaamiskokemusteni vuoksi en osannut luottaa kehenkään. Itsenäistyin silti hiljalleen ja rupesin koulutaksin sijasta kulkemaan itsenäisesti bussilla yläasteelle.
Vuonna 2015 peruskoulun jälkeen hain ammattikouluun puuseppälinjalle, koska minulla oli kymppi teknisissä töissä ja opettajani suositteli minua puuseppälinjalle. Toisena vaihtoehtona oli kokkilinja. En päässyt puusepän opintoihin, koska paikat ehtivät täyttyä, joten menin ravintola-alan opintoihin.
Tämä ei kuitenkaan ollut minun juttuni, enkä työllistynyt valmistumiseni jälkeen. Olin tuolloin muutenkin vielä niin epäsosiaalinen, etten senkään vuoksi olisi pystynyt työskentelemään. En varmaan olisi muutenkaan pärjännyt, koska en saanut opiskeluvaiheessa tarvitsemaani erityistukea. Jälkeenpäin ajatellen olin luokkani ainoa autistinen erityisoppilas. Arvosanani olivat alhaalla.
Aloittaessani opinnot tutustuin muutamaan tyttöön, jotka olivat ihastuneita minuun, mutta ahdistuin siitäkin niin paljon, että tunteet eivät saaneet vastakaikua. Tämä on kaduttanut myöhemmin.
Muutto omilleen
Noin puoli vuotta myöhemmin, vuonna 2018 valmistumiseni jälkeen muutin ensimmäiseen vuokra-asuntoon. Minulla oli onnea, koska Rinnekoti-säätiö (nyk. Rinnekodit) oli ihan lähellä kotiani ja pääsin ns. satelliittiasukkaaksi. Alussa minulla oli kovasti sopeutumisvaikeuksia enkä olisi halunnut ottaa apua vastaan. Tarvitsin apua kaupassa käymisessä, ruoanlaitossa, hygienia-asioissa, siivoamisessa sekä toimeentuloasioiden hoidossa, kuten Kela.
Pitkän aikaa olin kontaktissa vain ohjaajien kanssa, koska vierastin muita asiakkaita. Minua kyllä houkuteltiin mukaan esimerkiksi retkille, kahville, asukastapaamisiin yms. Minulla oli alkuvaiheessa noin kahden kuukauden jakso, jolloin en vastannut edes puheluihin tai viesteihin, jos ne tulivat Rinnekodeilta.
Kuluneen reilun viiden vuoden aikana kehitystä on tapahtunut, mutta se on ollut hidasta. Muihin asiakkaisiin olen tutustunut vasta pari vuotta sitten. Tämä johtuu siitä, että minulla oli ennakkoluuloja muita asiakkaita kohtaan. Ahdistuin myös kovasti muiden asiakkaiden läsnäolosta.
Rinnekotien ohjaaja käy luonani kaksi kertaa viikossa siten, että käymme ensin yhdessä kaupassa ja sen jälkeen teen ohjatusti ruokaa. Pari kertaa on kuitenkin käynyt niin, ettei ohjaaja olekaan tullut tai soittanut, mutta olen ratkaissut asian niin, että olen mennyt itse kauppaan ja tehnyt myös itse ruokaa.
Työkokemusta
Vuonna 2021 aloin käydä Autismisäätiön päivätoiminnassa ja siinäkin oli sopeutumisvaikeuksia. Samoihin aikoihin aloin haaveilla työpaikasta. Vammaispalvelun sosiaaliohjaaja alkoi tehdä työtä tämän eteen, ja pitkän odottelun jälkeen vuonna 2023 sain osa-aikaisen työpaikan siivoojana. Työskentelin reilun vuoden Freshico Puhtauspalveluilla.
Tänä vuonna minua onnisti, kun pääsin vihdoin elokuussa aloittamaan puusepän opinnot. Tästä johtuen jouduin lopettamaan asiakkuuteni Autismisäätiöllä. Autismisäätiöllä minua tuettiin työ- ja toimintakyvyn ylläpitämisessä, kuten sosiaaliset taidot, omien erityispiirteiden hyväksyminen, niiden ymmärtäminen, omien vahvuuksien tunnistaminen sekä teatteriharrastuksen tukeminen.
Minulla oli siis vielä pari vuotta sitten ahdistusta Autismisäätiöllä sekä Rinnekodeilla, koska en kyennyt hyväksymään muita asiakkaita enkä myöskään itseäni. Ahdistusta ilmeni myös muualla, kuten harrastuksen parissa, joten jouduin lopettamaan silloisen harrastuksen kesken.
Matka itsensä hyväksymiseen
Nykyään en ole enää niin sulkeutunut vaan pystyn hyväksymään muut sellaisina kuin ovat, samoin itseni. Empatia on myös vahva osa elämääni nykyään. Olen ollut kyllä lapsuudesta asti empaattinen, mutta nykyään tämä piirre on vahvistunut. Empatian osoittaminen on hyvin haastavaa autistisilla.
Olen Autismisäätiön kautta päässyt myös kuratoimaan esittävää taidetta Pertin Valinnassa ja OAF:ssä (Outsider Art Festival). Harrastan teatterin lisäksi myös laulamista, joten olen aika kiireinen.
Autismin piirteistä minulla esiintyy aistiyliherkkyyttä. Minä turhaudun myös melko helposti, jos en heti ymmärrä jotakin asiaa. Tällöin minua auttaa, että keskustelen asiasta rauhassa. Tarvitsen tukea itsetuntoni kanssa. Minulla oli aiemmin melko huono itsetunto, joka on kuitenkin viime aikoina parantunut. Onneksi minulla on tukijoita, joiden kanssa voin käydä läpi asioita, jotka ovat minulle vaikeita. Tämä on kasvattanut hiljalleen itsetuntoani ja itseluottamustani.
Nykyään olen todella itsenäinen, vaikka saankin edelleen tukea Rinnekodeilta. Hyväksyn muut ihmiset sellaisina kuin he ovat enkä laita heitä arvojärjestykseen. En myöskään pidä itseäni yhtään huonompana kuin neurotyypilliset ihmiset. Käyn esimerkiksi festareilla, tv-ohjelmien nauhoituksissa ja suorissa lähetyksissä yleisönä. Tämän kaiken teen itsenäisesti ilman tukihenkilöä. Minä osaan myös liikkua vieraissa kaupungeissa käyttäen puhelinta apuvälineenä. Minusta on siis vaikea saada käsitystä, että olen autistinen tai kehitysvammainen.
Kirjoittaja Henry Saarikko on Autismiliiton kokemusasiantuntija ja vertaisosaaja. Henry on kokenut monia vaikeuksia ja haasteita, mutta seisoo nyt tukevasti omilla jaloillaan.
Teksti Henry Saarikko
Kuva Henry Saarikko ja Adobe Stock
Artikkeli on ilmestynyt Autismi-lehdessä 4/2024.