Rakkaus näkyy pieninä arjen tekoina
Jukka (38) ja Heidi (37) Postila tapasivat deittisovellus Tinderin välityksellä. Kun viestittely Heidin kanssa alkoi, rovaniemeläinen Jukka oli parhaillaan Sodankylän lähellä vanhempien luona hiihtolomalla. Puhelinyhteydet olivat huonoja, joten Jukan oli mentävä kylille soittamaan videopuheluita, jotta netti pelaisi riittävän hyvin. Aika pian viestittelyn alettua sovittiin treffit Ouluun, jossa Heidi silloin asui.
– Minulla on mielikuva Heidin miellyttävästä tuoksusta. Muistan, kuinka Heidi oli pitempi kuin osasin kuvitella, ja hymy oli vähintään yhtä valloittava kuin kuvissa ja videopuheluissa. Normaalin jännittämisen lisäksi mieleeni jäi se, etten maalaisena tajunnut yhtään missä olen ja menen, ja se kuormitti. Olin illalla kotonani aivan poikki, mutta onnellinen. Samalla varovaisen peloissani – tunteeko toinen samoin kuin itse, Jukka muistelee ensitapaamista yli kuusi vuotta sitten.
Yhteyttä pidettiin hyvin tiiviisti. Heidi ja Jukka juttelivat Skypen välityksellä aina kun oli mahdollista, jopa monta tuntia päivässä, jos heidän työvuoronsa olivat samat. Molemmat työskentelevät hoitoalalla, Heidi sairaanhoitajana, Jukka lähihoitajana.
Heidi kertoo, että heillä oli Jukan kanssa vahva yhteys alusta lähtien. He näkivät ympäröivän elämän samalla tavoin ja jakoivat samanlaiset arvot. Hän koki turvalliseksi olla avoin ja kiintyä Jukkaan.
– Jukan kanssa oli helppoa jutella, mutta helppoa olla myös hiljaa ja vain katsoa toista. Hänen rehellisyytensä ja aitoutensa saivat minut hämilleni. Jukka kertoi myös omista heikkouksistaan ja puutteistaan. Oli vapauttavaa tutustella, kun ei tarvinnut miettiä, mikähän on totta ja mikä paranneltua totuutta. Kiintymys ja rakkaus syntyivät nopeasti. Tunteiden vahvuus oli minulle ennenkokematonta, Heidi kertaa suhteen alkuvaiheita.
Uusperheen synty
Muutaman seurustelukuukauden jälkeen Heidi muutti kahden tyttärensä kanssa Rovaniemelle. Jukka kävi sitä ennen asuntonäytöissä ja laittoi kuvat ja videot Heidille. Myös Jukalla oli kaksi poikaa edellisestä liitosta. Uusperheen yhdistyminen meni hyvin. Lapset olivat leikki-ikäisiä ja saivat toisistaan leikkiseuraa.
– Asioiden kuului sujua ja niin ne sujuivatkin. Sen verran pumpulissa ja huumassa sitä oli silloin, että tuntuu kuin muistikuvat siltä ajalta eivät olisi niin yksityiskohtaisia kuin monet muut vanhemmatkin muistot, Jukka naurahtaa.
Vuoden 2015 keväällä pariskunta meni naimisiin. Samana vuonna perheeseen syntyi poikavauva. Vanhemmat itse puhuvat kolmesta yhteisestä lapsesta. Jukka täyttikin luontevasti isän paikan Heidin tytöille. Tänä syksynä on vahvistettu myös perheen sisäinen adoptio, joten Jukka on nyt virallisesti tyttöjen isä. Jukan pojat asuvat osan kuukaudesta Jukan luona, osan äitinsä luona.
Piirteet osa omaa normaaliaan
Jukka meni Asperger-testeihin kolmenkymppisenä, koska oli huomannut kokevansa ja miettivänsä asioita usein ihan eri tavalla tai eri lähtökohdista kuin muut ihmiset.
– Tarpeeksi usein kun tuli tunne, että ihmiset käyttäytyvät perin juurin oudosti ja epäloogisesti, niin heräsikin ajatus, että olenko se sittenkin minä, joka toimii toisten silmissä oudosti ja epäloogisesti.
Hän hakeutui tutkimuksiin selvittääkseen voisiko hänellä olla Asperger, ihan mielenkiinnosta. Tarvetta kuntoutukselle tai muille tukitoimille hän ei kokenut. Autismikirjon diagnoosi tuli noin puolessa vuodessa. Se toi hänelle ymmärrystä itsestään ja ympäristöstään.
Autismikirjon piirteitä Jukka ei aina huomaa itsessään, koska ne ovat osa häntä, osa hänen normaaliaan. Hän esittääkin osuvan retorisen vastakysymyksen – millä tavalla neurotyypillisen piirteet ilmenevät sinulla?
Jukka luettelee kuitenkin joitakin autismikirjon ilmenemismuotojaan: liiallinen logiikan korostaminen, ryhtymisongelmat, yksityiskohtien huomioiminen ja tarkkuus muun muassa ohjeiden noudattamisessa.
– Olen perinteinen besserwisser ja näsäviisastelija, kiinnitän asioiden yksityiskohtiin huomiota enemmän kuin ehkä olisi tarpeen kokonaisuuden kannalta, hän arvioi.
Jukka pesee sivutoimisena yrittäjänä ihmisten autoja. Hän kokee, että yksityiskohtien huomioimisesta on hyötyä varsinkin autojen pesussa. Tietynlainen pedanttius on hänen mielestään vahvuus myös lasten kanssa, kun he tarvitsevat esimerkiksi apua tehtävien kanssa. Mies tuo esiin myös hyvän keskittymiskykynsä, asioiden objektiivinen käsittelemisen sekä oikeudentunnon.
Hämmennystä sosiaalisissa tilanteissa
Jukka kertoo, että hänellä on pulmia sosiaalisissa tilanteissa. Perustelujen ja tarkennusten kysyminen voi tuntua joistakin ihmisistä hyökkäävältä, minkä takia hän kokee joutuvansa joskus epäsuotuisaan valoon. Vaikeuksia tuottavat myös suorapuheisuus ja joidenkin kirjoittamattomien sosiaalisten sääntöjen noudattaminen.
– Kysyn asioita suoraan, joita ei olisikaan ollut soveliasta kysyä, tai kysyn asioita, joita ei olisikaan saanut kysyä, vaikka sen kysymällä mielestäni homma sujui parhaiten. Minun on joskus vaikea hahmottaa, mitkä minulle kerrotut asiat ovat sellaisia, ettei niistä kuulu puhua muille, jos sitä ei erikseen mainita.
Hän onkin yrittänyt oppia vuorovaikutustilanteissa varovaiseksi, koska ei halua loukata ihmisiä. Hänen ratkaisunsa on puhua vähemmän, ettei vahingossa möläyttäisi mitään.
Diagnoosi toi työkaluja
Heidin kanssa Jukka on ollut Asperger-diagnoosistaan hyvin avoin. Yhteisten keskustelujen jälkeen he totesivat, ettei diagnoosi määritä Jukkaa, vaan antaa heille työkaluja tehdä arjestaan omannäköistä.
Heidin mielestä osa Jukan autismikirjoon liittyvistä piirteistä ovat hänen vahvuuksiaan, esimerkiksi totuuden puhuminen, sääntöjen noudattaminen ja hyvä yleistietämys. Miehen autismikirjon piirteet ovat ohjanneet pariskunnan puhumaan asioista enemmän.
– Olen ymmärtänyt, että en voi vain olettaa asioita, vaan ne täytyy yhdessä keskustella läpi. Jukalle on tärkeää toimia sovitun mukaisesti ja minusta on mukavaa, kun voin luottaa yhdessä tehtyihin sopimuksiin, Heidi sanoo.
Pariskunta lähtee siitä, että he kunnioittavat ja sallivat eroavaisuudet toisessa, vaikka näkevätkin tietyt asiat eri tavalla tai kokevat jotkut asiat tärkeämmäksi kuin toinen.
Arkisia rakkaudenosoituksia
Jukka toteaa, että hän ei oikein osaa osoittaa rakkauttaan sanoilla ja hellyydellä, vaan enemmänkin teoilla ja yhteisen hyvän eteen käytettynä aikana. Onneksi Heidi osaa sitä arvostaa. Hän kertoo lämmöllä, miten puoliso huomioi häntä päivittäin muun muassa lataamalla kahvinkeittimen, asettamalla autoon lämmityksen, viemällä biojätteet ja kuljettamalla lapset harrastuksiin.
Erityisesti hän nostaa esiin Jukan lahjat hänelle. Ne on aina valittu ajatuksella ja rakkaudella. Jukka on esimerkiksi järjestänyt vaimolleen yllätysillanvieton ystävien kanssa, yllättänyt kakulla ensisuudelman merkkipäivänä sekä järjestänyt kotiin yllätysbrunssin.
Heidin mielestä Jukka on turvallinen, rehellinen ja kiltti. Hän kehuu myös Jukan taitoa sanoittaa ajatuksenkulkuaan ja haasteitaan. Se helpottaa Heidin suhtautumista ja lisää ymmärrystä. Jukka taas arvostaa Heidin mutkattomuutta ja sitä, että vaimo osaa esittää asiat hänelle niin, että he voivat tulla erinomaisesti toimeen. Hän kertoo esimerkin kodin siivoamisesta.
– Aluksi kun vaikka sovimme, että siivoan kodin alakerran, se oli minulle aivan liian suuri kokonaisuus. Minulle ei ollut helppoa hahmottaa, mitä kaikkea se sisältää ja mistä aloittaisin. Nykyään Heidi antaa minulle kaksi tai kolme vaihtoehtoa. Niistä valitsen vaikka, että kerään tavarat lattialta ja imuroin. Kun saan sen tehtyä, niin Heidi kertoo seuraavan osion, joka on vaikka tiskikoneen tyhjennys ja täyttäminen. Se vähentää myös ryhtymisen ongelmia, kun on selkeä pieni kokonaisuus kerrallaan, Jukka selittää.
Tunteet vs. faktat
Jukka ja Heidi riitelevät harvoin, mutta jos riitoja tulee, ne ovat haastavia. Tunteet ja faktat joutuvat törmäyskurssille. Jukka haluaisi järkeistää asioita ja pitää tunteet riidoista erillään. Riitatilanteissa Heidin on taas vaikea välttää tunnekuohua.
– Suuttumus ja viha saavat minusta ylipursuavan tunteellisen ja Jukasta hyvin mustavalkoisen asioista vain asioina puhuvan. Välillä riitelymme on loukannut toista eniten siinä vaiheessa, kun olemme yrittäneet asiaa sopia. Mitä enemmän minä kuvaan selvitettävän asian rinnalla aiheen herättämiä tunnetilojani, sitä enemmän Jukka menee hämilleen, Heidi kuvailee.
Pariskunnalla on onneksi vahva halu selvittää asiat. Jukalla on enemmän herkkyyttä ymmärtää vaimon tunnekuohua sen jälkeen, kun asioiden välinen ristiriita on selvitetty. Heidi taas pyrkii opettelemaan välttämään isoja tunnekuohuja ja selvittämään asiat asioina.
– Monesti riidan jälkeen minä tarvitsen Jukalta aikaa ja läheisyyttä, jotta voin purkaa riitelyn aiheuttamaa tunnekuormaa. Jukka mielellään pitää minua lähellä ja lohduttaa. Hän pystyy myös keskustelemaan riidan aiheuttamista tunteista, Heidi sanoo.
Ruuhkavuodet
Postilan perheessä on yhteensä viisi lasta, jotka määrittävät paljon vapaa-ajan menoja. Perheen tyttöjen painonnostoharrastus sitoo vanhempia viitenä iltana viikossa.
Molemmat aikuiset tekevät vuorotyötä, joten päivät ovat aina erilaisia ja rytmittyvät enimmäkseen sen mukaan, onko lapsilla koulupäivät, treenit, kisat vai vapaata. Kotityöt vievät ison osan kotona vietetystä ajasta ja aikaa pitäisi myös löytää yhdessäololle ja lasten koulutyön tukemiselle.
Jukka tekee lähinnä yövuoroja. Hän kokee sen itselleen sopivana työaikana. Silloin myös sosiaalinen kuormitus on pienempi kuin päivällä. Hän nukkuu yleensä lasten koulupäivän tai päiväkotipäivän ajan. Näin hän pysyy hyvin mukana myös lasten elämässä.
Kuunteleva ja läsnäoleva vanhemmuus
Molemmat vanhemmat ovat tiiviisti mukana lasten elämässä. He viettävät lasten kanssa paljon yhteistä aikaa, touhuavat yhdessä, laittavat ruokaa ja pelaavat kortti- tai lautapelejä.
Lasten kanssa Heidi ja Jukka vaalivat keskustelevaa ja kuuntelevaa ilmapiiriä. He haluavat osoittaa lapsilleen, että ovat heidän asioistaan aidosti kiinnostuneita. Lasten näkeminen ja tukeminen yksilöllisesti on tärkeää. He toivovat, että lapsista kasvaa hyviä, sivistyneitä ja ajattelevia ihmisiä. Jukka odottaa, että lapset perustelevat valintojaan ja käyttävät järkeään. Siksi hän kysyykin usein miksi he tekevät jonkun asian niin kuin tekevät.
– Sivistän heitä joskus liikaa, eli toisin sanoen kerron jotain nippelitietoa jostain heille täysin merkityksettömästä asiasta, josta nyt vain satun tietämään, kun olin lukenut siitä asiasta vuoden 1991 Guinnesin ennätyskirjasta. Noin niin kuin esimerkkinä.
Vanhempana autismikirjolla
Jukan mukaan autismikirjon vuoksi hän saattaa olla joissakin asioissa tiukempi kuin osa vanhemmista. Aistipulmatkin voivat korostua lapsiperheessä.
– Jos lapset ovat äänekkäitä ja heiluvat paikasta toiseen, niin kuormitukseni nousee vauhdilla. Tällöin tarvitsen omaa rauhaa. Lisäksi en voi sietää mässyttämistä. Olen yrittänyt saada sitä pois lapsista, mutta ajoittain turvaudun vastamelukuulokkeisiin. Nykyään harvemmin.
Jukka kertoo, että yhdellä hänen pojistaan on selkeästi autismikirjon piirteitä, muttei diagnoosia. Isä kokee, että samantyyppiset ominaisuudet ovat lähentäneet heitä pojan kanssa ja että he ymmärtävät toisiaan eri tavalla kuin muut.
Vaikka arjen pyörityksen keskellä aikuisten kahdenkeskinen aika jää yleensä vähälle, Heidi ja Jukka löytävät iloa pienistäkin asioista. Jukan mielestä parhaita ovat yhteiset kiireettömät hetket, esimerkiksi sauna, yhteiset automatkat ja ruuan tekeminen yhdessä. Tai aivan liian harvoin tapahtuvat kahdenkeskiset kävelylenkit ja treffit. Heidi yhtyy Jukan näkemykseen.
– Kaikki Jukan mainitsema, ja lisäksi illat, jolloin alamme yhdessä nukkumaan. Eli silloin, kun Jukka ei lähde yöksi töihin.
Teksti: Helin Vesala
Kuvat: Liisa Posio ja Jukka Postila
Artikkeli on julkaistu Autismi-lehdessä 4/2020.