Riittävää ja oikea-aikaista tukea autismikirjon oppilaalle
Osa autismikirjon oppilaista jää vaille riittävää tukea koulussa. Kolmiportaisen tuen pitäisi kuitenkin mahdollistaa riittävä ja oikea-aikainen tuki kaikille autismikirjon oppilaille riippumatta esimerkiksi siitä, millaisessa fyysisessä ympäristössä oppilas opiskelee.
Nykyisessä opetussuunnitelmassa korostuvat ryhmätyöskentely, ilmiöoppiminen sekä itsenäinen opiskelu; näistä jokainen on haasteellinen monille opinnoissaan tukea tarvitsevalle autismikirjon oppilaalle. Autismikirjon oppilas joutuu erityisyytensä vuoksi keskittämään voimavarojaan ryhmätyöskentelyssä ryhmässä toimimiseen asiasisällön sijaan.
Ryhmätyöskentelyssä tarvitaan sujuvaa vuorovaikutusta sekä kommunikointia, jotta se ei kuormittaisi oppilasta. Sekä kommunikointi että vuorovaikutus ovat laadullisesti erilaisia autismikirjolaisilla kuin neurotyypillisillä henkilöillä. Itsenäisessä opiskelussa tarvitaan erinomaisia suunnittelun, organisoinnin ja toiminnanohjauksen taitoja. Ne ovat taitoja, joita jokainen autismikirjolainen joutuu harjoittelemaan, mutta harjoittelu voi aivan itsekseen olla liian vaikeaa. Tarvitaankin hyvät ohjeet, kuinka toimia. Saavatko autismikirjon oppilaat ohjeita itsenäiseen työskentelyyn vai oletetaanko, että taidot ovat jokaisella hallussa? Tämä onkin osa-alue, johon tarvitaan paljon tehokkaampaa ohjausta ja opetusta.
Tarkoituksenmukaiset opetustilat
Nykyään rakennetaan paljon avoimia koulutiloja. Niillä pyritään usein lisäämään vuorovaikutusta oppilaiden sekä myös eri ryhmien kesken, eli avointen tilojen on tarkoitus tukea esimerkiksi
ryhmätöiden tekemistä. Avoimet tilat sellaisenaan eivät useinkaan tue autismikirjon oppilaan opiskelua. Tiloista voidaan kuitenkin tehdä myös sellaisia, että ne tarjoavat mahdollisuuksia vuorovaikutuksen lisääntymiseen, mutta tukevat silti myös autismikirjon oppilaita.
Tiloja suunniteltaessa onkin otettava huomioon hyvin erilaiset oppilaat. Osa oppilaista tulee aina tarvitsemaan pieniä, rauhallisia ryhmiä, kotipesiä, joissa oppilaan uusien asioiden oppimisen mahdollisuudet ovat parhaimmillaan, koska muut häiriötekijät ovat minimissä. Myös paljon henkisiä voimavaroja vaativat lukuisat sosiaaliset tilanteet rajoittuvat siihen määrään mikä on kulloinkin kyseessä olevalle oppilaalle sopiva määrä.
Sopiva sosiaalisen kommunikaation määrä vaihtelee hyvin paljon myös autismikirjon oppilaiden välillä. Osa kykenee suodattamaan jo ulkopuolisia häiriötekijöitä, tällöin ne eivät estä häntä oppimasta uusia asioita. Tietysti on tarpeen myös harjoitella itselle vahvojen taitojen osalta, että myös häiriötekijöiden läsnä ollessa kykenee oppimaan ja toimimaan. Kuitenkaan koulupäivät eivät voi olla vain häiriötekijöiden välttelyä, vaan tilojen on mahdollistettava se, että oppilas saa opiskella myös aivan rauhallisessa tilassa, jossa hän voi rentoutua.
Avoimet tilat, joissa voi kokoontua mikä tahansa ryhmä tai niissä voi olla useita ryhmiä tai yksittäisiä oppilaita yhtä aikaa, ovat ennalta-arvaamattomia ja ei-strukturoituja. Vastapainoksi tarvitaan
ennakoitavissa tiloissa tapahtuvia hetkiä koulupäivän aikana.
Ihanne varmaankin on, että autismikirjon oppilas voisi päivän mittaan olla oppimassa uusia asioita pienehkössä tilassa. Sen lisäksi tuttu ryhmä, jossa ei ole liian paljon oppilaita, mahdollistaisi hänelle sosiaalisten tilanteiden harjoittelun ja kehittymisen. Samalla kehittyisivät myös tunnetaidot sopivan kokoisessa pienessä ryhmässä. Nämä kaksi edellä mainittua tilannetta mahdollistavat myös pitkälti ennakoitavan opetuksen. Vaativin on tilanne, jossa autismikirjon oppilas on ison ryhmän mukana, mutta ei tiedä, miten tunti etenee ja mitä tehdään tai missä tehdään. Tällöin eivät tilat eikä tilanne tue oppimista.
Erityisen haastavia ovat ryhmätyöskentelytilanteet, joissa tekemisen organisoiminen jää pelkästään oppilaiden varaan tai itsenäisen työskentelyn alussa oppilasta ei ohjata aloittamaan ja strukturoimaan omaa tekemistään. Pystyäkseen toimimaan äskeisen kaltaisessa tilanteessa oppilaalla tulisi olla jo hyvät sosiaaliset ja/tai toiminnanohjauksen taidot. Näinhän ei aina tietystikään tilanne ole autismikirjon oppilaan kohdalla.
Välitunnit mielekkäiksi
Välituntien tulisi olla hetkiä, joista oppilas nauttii, ja ne lisäisivät jaksamista päivään. Tärkeää on jutella oppilaan kanssa tai päästä muuten perille siitä, millainen välitunti on oppilaalle miellyttävin. Jollekin on mieluisaa perinteinen pihalla juokseminen tai kiipeileminen, mutta monelle autismikirjolaiselle myös jotain muuta. Osa tarvitsee ns. vaihtoehtovälitunnin, jossa lähdetään hänen tarpeistaan. Esimerkiksi rauhallinen kävely voi rauhoittaa aistiärsykkeistä kuormittunutta oppilasta taas jaksamaan. Välitunti voi olla mielekästä viettää koulun kirjastossa tai muussa tilassa, jossa oppilas voi uppoutua oman kirjan lukemiseen tai musiikin kuunteluun, ilman vaatimusta sosiaalisesta kontaktista sillä hetkellä.
Toisaalta välituntien yhteiset hetket ovat myös oivallisia tilanteita sosiaalisten taitojen harjoitteluun esimerkiksi kerran päivässä sovitulla välitunnilla, mutta niitä täytyy osata annostella sopivassa määrin. Jollekin voi myös liian vapaa aikataulu välitunnilla olla vaikeaa ”miten kulutan aikaani” ja sen vuoksi osa oppilaista tarvitseekin enemmän ohjausta välitunnilla toimimiseen kuin tunnilla oppimiseen. Eli välitunnilla oppimiseen tarvitaan silloin aikuisen ohjausta sosiaalisiin tilanteisiin ja itsesäätelytaitojen hallintaan sekä toiminnanohjauksen vuoksi.
Stressiherkkyys
Stressiherkkyys on autismikirjon oppilaille tavallista, mikä jokaisen autismikirjon oppilasta opettavan henkilön tulisi ottaa huomioon. Autismikirjon oppilas on usein herkempi reagoimaan ja stressaantumaan erilaisista asioista, kuten aisteja kuormittavista äänistä, tahattomista toisten oppilaiden kosketuksista, muuttuvista tilanteista luokassa sijaisen läsnä ollessa, uuden oppilaan tulemisesta luokkaan tai oppiaineiden paikkojen vaihtumisesta. Kuormittaa voivat myös välitunnit, joissa on vaatimuksia toimia tietyllä tavalla, tai oppilaan toiminnanohjaus ei riitä siihen, että ryhtyisi johonkin ja oppilas stressaantuu vain olemisesta. Usein myös se, ettei tilanteita ole ennakoitu ollenkaan tai strukturoitu, mitä tällä tunnilla tapahtuu, aiheuttavat oppilaalle stressiä.
Hyvin monet stressiä aiheuttavista asioista ovat kuitenkin hallittavissa, niiden aiheuttamaa haittaa voidaan aivan olennaisesti vähentää. Autismikirjon oppilaalle stressi aiheutuu usein monesta samaan aikaan tulevasta pienestä tekijästä. Yksilöllisten stressiä aiheuttavien tekijöiden tunnistaminen ja niiden vaikutusten vähentäminen onkin tärkeää juuri tästä syystä. Joskus kun tilanne kärjistyy ja stressitekijöitä on ollut todella paljon, voi oppilas käyttäytyä jopa haastavasti. Tällöin on olennaista pyrkiä vähentämään stressitekijöiden aiheuttamaan taakkaa – ei ainakaan lisäämään stressitekijöitä, jolloin tilanne vain vaikeutuisi.
Yksi paljon auttava, mutta pieni asia on, että aamulla oppilaan kanssa katsotaan tulevan päivän ohjelma rauhassa läpi, jotta hän tietää mitä, missä ja kenen kanssa tapahtuu sekä onko asioihin tullut muutoksia.
Hyvilläkään resursseilla ei voi korjata sitä, jos ei ymmärrä tai halua ymmärtää autismikirjon oppilaan tarpeita. Meillä on kuitenkin kaikki mahdollisuudet tukea oppilasta hänen tarvitsemallaan tavalla!
Mikäli sinua askarruttaa oppimisen ja koulunkäynnin kysymykset tai vaikka kolmiportainen tuki, niin voit olla yhteydessä Opetushallituksen ja Valterin ylläpitämään Oppimisen tuen neuvontaan puh.0295332900 klo 9-15. Soittaa voivat vanhemmat, perusopetuksen opettajat, rehtorit ja sivistystoimen edustajat.
Teksti: Päivi Norvapalo
Autismi- ja Aspergerliiton puheenjohtaja Päivi Norvapalo toimii ohjaavana opettajana ja on työssään kiertänyt yli 20 vuoden aikana lukuisissa kouluissa. Hän on nähnyt valtavan upeasti toimivaa opetusta niin pienryhmissä kuin yleisopetuksen isoissa luokissa, joissa on ollut autismikirjon oppilas. Yhteinen tekijä onnistumisissa on ollut opettajien ja koulunkäynninohjaajien aito ymmärrys oppilaan tarpeita kohtaan ja niihin yhdessä etsityt ratkaisut.
Artikkeli on julkaistu Autismi-ledessä 2/2019.