Numero 1/2022 Tuki ja kuntoutus

Ryhmäkodin ohjaaja: ”Täällä riittää elämää”

Vammaisten asumispalveluita on monenlaisia ja ne joustavat elämäntilanteen mukaan. Yksiköissä olisi hyvä olla autismiosaamista nykyistä enemmän, jotta asuminen sujuisi mahdollisimman kitkatta.

Suunnittelija Reetta Sollasvaaralla on monipuolinen kokemus autismin kirjon ihmisten asumisesta ja muusta elämästä.

Hän on työskennellyt pari vuosikymmentä Autismisäätiössä, jolla on reilu 20 palvelutoiminnan yksikköä. Noin puolet niistä tuottaa asumispalveluita, ja toinen puoli erilaista päivällä tapahtuvaa toimintaa.

– Meidän yksiköissämme asuu kehitysvammaisia ja ei-kehitysvammaisia autismikirjon henkilöitä, Sollasvaara sanoo.

Hän on monen muun tavoin huomannut, että vammaispalveluihin ei nykyään löydä kovinkaan helposti päteviä työntekijöitä. Sote-alan tutkinnon suorittaneilla on ottajia monella suunnalla.

– Sekä varhaiskasvatuksessa että vanhuspuolella työntekijämitoituksia on nostettu ja se syö vammaispalveluista työvoimaa. Viime aikoina myös monet koronaan liittyvät asiat ovat vieneet sote-alan työntekijöitä.

Asumismuotoja on monenlaisia

On vielä yksi asia, joka osaltaan saattaa heikentää alan vetovoimaa. Väärinkäytösten aiheuttamat mainekolhut.

Esimerkiksi marraskuussa Ylen MOT-ohjelma nosti esille tapauksen, jossa vahvaa tukea tarvinnutta autistista poikaa kohdeltiin kehitysvammaisten palveluasumisessa kaltoin sitomalla ja teippaamalla.

Sollasvaara on seurannut kyseistä kohua huolestunein mielin. Hänestä on kuitenkin tavallaan myös hyvä, että tällainen tapaus tuli esiin.

– Toivottavasti tämä herättäisi tarkastelemaan asumispalveluita laajemminkin. Sen tiedän, että meillä Autismisäätiössä ei tuollaisia asioita tapahdu.

Sollasvaaran mukaan ennakointi on vammaisten asumispalveluiden onnistumisessa tärkeää.

Mikäli autismikirjon nuori on siirtymässä kotoa tuettuun asumiseen, niin sosiaalityöntekijän kanssa on hyvä alkaa suunnitella tulevaa asumismuotoa mahdollisimman ajoissa.

Monenlaisia asumisen palveluita on olemassa. Ne myös joustavat.

– Heti kotoa lähdettyä ryhmäasuminen voi olla paras vaihtoehto. Siitä on sitten mahdollista myöhemmin siirtyä tukiasumiseen.

Hyväksi ammattilaiseksi oppii vuodessa

Autismikirjon ihmisten kanssa toimiminen vaatii luonnollisesti vahvaa ammattitaitoa. Sollasvaaran mukaan se ei ole kaikille asumispalveluita tarjoaville toimijoille itsestään selvää.

– Puuttuu autismiosaamista, ja koitetaan toimia kuten kehitysvammaisten tai vanhusten kanssa.

Suunnittelija sanoo, että Autismisäätiö lähtee kaikessa toiminnassaan autismista käsin. Asumispalvelutkin suunnitellaan aina asiakaslähtöisesti.

– Asukasta auttaa, jos hänen arkensa rakennetaan tietynlaiseksi. Ja kun se arki sujuu, niin muutkin haasteet vähenevät.

Uusien työntekijöiden osaamisen taso vaihtelee Autismisäätiössäkin.

– Paljon osaamista on sellaisilla, jotka ovat olleet meillä työharjoittelussa tai tehneet yksiköihimme keikkaa. Mutta jos sote-alan koulutus on olemassa ja asenne kunnossa, niin kyllä meillä vuodessa oppii hyväksi ammattilaiseksi, Sollasvaara miettii.

Autismisäätiö järjestää työntekijöilleen runsaasti koulutusta, jotta heidän ammattitaitonsa pysyisi ajan tasalla.

– Kaikki uudet taloon tulleet käyvät ensimmäisen vuoden aikana neljä päivän kestävää peruskoulutusta. Myös meillä harjoittelussa olevat opiskelijat pääsevät osallistumaan niihin.

Uutta opitaan koko ajan

Kuntoutussuunnittelija Maila Haltian työpaikka on Lapin eri paikkakunnilla toimiva Kolpeneen tuki- ja osaamiskeskus.

Kolpene tuottaa osaamista ennen kaikkea vahvaa tukea tarvitsevien kehitysvammaisten ja autismikirjon henkilöiden hoitoon ja kuntoutukseen.

– Yksiköissämme asuu sellaisia ihmisiä, joille ei ole kuntien omista palveluista löydetty sopivaa asumispalvelua tai he ovat muiden palveluiden perässä muuttaneet toiselle paikkakunnalle, Haltia sanoo.

Hänen mukaansa Kolpeneen yksi vahvuus on siinä, että sen ei tarvitse tuottaa voittoa.

Keskeinen näkökulma on myös jatkuva kehittyminen. Autismikirjostakin opitaan koko ajan lisää.

– Kun taloomme tulee uusi työntekijä, niin hänen ei pidä ajatella tulevansa vuosikymmeneksi johonkin puuduttavan työhön, vaan meillä kehitytään. Ja tulevaisuudessa työntekijöitä koulutetaankin yhä enemmän.

Omaiset otettava aidosti huomioon

Omaisilta kuuluu ajoittain viestejä, joiden mukaan heillä ei ole riittävästi sananvaltaa asumispalvelujen piirissä elävien lastensa elämään.

Maila Haltia sanoo, että palveluasumisen kaikkien työntekijöiden ammattitaidon yksi tärkeä palanen on kyetä tulemaan toimeen omaisten kanssa. Yhteistyötä on pystyttävä tekemään.

– Vanhempien näkökulmasta ja asiantuntijuudesta voi olla suuri hyöty hyvän aikuisuuden rakentamisessa ammattilaisten tuella.

Työntekijän on aina asetuttava empaattisesti omaisten asemaan.

Haltia on törmännyt urallaan moniin vastakkainasetteluihin työntekijöiden ja omaisten välillä.

– Ne ovat harmillisia tilanteita. Pitäisi muistaa, että kaikki haluavat aivan samaa asiaa. Sitä, että ihminen on turvassa ja saa ikänsä, tarpeidensa ja kehitystasonsa mukaista tukea sekä hoitoa.

Kitkaa voi syntyä esimerkiksi silloin, kun nuori muuttaa ensimmäistä kertaa pois kotoaan. Ryhmäkodissa hän sitten saattaa pelata huoneessaan kaiket yöt limsaa juoden, mikä ei vanhempia tietenkään miellytä.

– Kotona päivärytmi oli saatu toimivaksi, mutta uudessa kodissa tilanne muuttuikin. Nuorta pitää motivoida ja houkutella siihen, että hän antaa ohjaajan auttaa itseään. Itsemääräämisoikeutta ei kuitenkaan saa loukata.

Maila Haltia ymmärtää sinänsä hyvin vanhempien huolen siitä, että heitä on ulkoistettu lastensa asioista.

– Työntekijän on aina asetuttava empaattisesti omaisten asemaan. Äitejä ja isiä ei missään nimessä saa syyllistää siitä, että he eivät ole katkaisseet napanuoraa erityistä tukea tarvitsevaan lapseensa.

Sote-uudistuksen vaikutukset

Tuleva sote-uudistus muuttaa luonnollisesti paljon asioita myös Kolpeneen osalta. Maila Haltia suhtautuu muutoksiin positiivisesti, mutta haasteitakin on.

Pahimmillaan jo nyt on hankalaa hahmottaa se, mitkä asiat kuuluvat kenellekin. Haltia antaa esimerkin Kolpeneen nepsy-klinikasta.

Sen etävastaanotolla voi olla vaikka yksityisen ryhmäkodin asukas. Hänen kotikuntansa terveyspalvelut on taas saatettu ulkoistaa jollekin toiselle yritykselle.

Asiakkaamme pitää nähdä tasavertaisina ihmisinä, eikä toiminnan kohteina

– Sitten mukana kuviossa on vielä Kelan terapeutit ja asukkaan vanhemmatkin. Onko työnjako tässä selvä, kuka koordinoi monitahoista kokonaisuutta?

Kuntoutussuunnittelija toivoo, että sote-uudistusta ei nähtäisi vain hallinnon uudistamisena, vaan myös eettinen puoli ja yhdenvertaisuus otettaisiin todesta. Tämän pitäisi toteutua prosessin joka tasolla.

– Asiakkaamme pitää nähdä tasavertaisina ihmisinä, eikä toiminnan kohteina. Vaikka he ovat avun tarvitsijoita, niin ihmisyydessä et ole heidän yläpuolellaan, Haltia painottaa.

Joustavalla ja rennolla asenteella pärjää

Santtu Valtonen on työskennellyt yhdeksän vuotta ohjaajana yksityisen Kepakodin tehostetun asumispalvelun ryhmäkodissa Pornaisissa. Neljästä ryhmäkodista koostuva yksikkö on tarkoitettu kehitysvammaisille ja autismikirjon ihmisille.

Valtonen on koulutukseltaan lähihoitaja. Ennen Kepakotia hän työskenteli avustajana vantaalaisessa Jokiniemen koulussa.

– Siellä päivät kuluivat hyvin pitkälle saman kaavan mukaan. Täällä Kepakodissa työ on paljon monipuolisempaa ja luovuutta saa käyttää. Olen kiinnostunut musiikista ja urheilusta, ja voin hyödyntää niitä molempia työssäni.

Ohjaaja kertoo, että aamulla töihin tullessa ei voi tietää millainen päivä on edessä. Vasta ryhmäkodin ulko-oven avattuaan aistii, millainen fiilis asukkailla tänään on.

– Tässä työssä pitää olla paljon joustavuutta ja sopivasti rentouttakin. Kiristelyllä ei saavuta mitään, eikä asukkailta pidä vaatia liikaa. Toki yhdessä sovittuja sääntöjä tulee noudattaa.

Valtonen on oppinut sen, että ohjaajan tulee huomioida jokainen asukas omana persoonanaan.

– Parhaiten tässä työssä pärjää, kun toimii riittävän pitkään asukkaan kanssa. Siinä oppii ymmärtämään hänen ajatusmaailmaansa.

Työ antaa onnistumisen elämyksiä

Santtu Valtosen mukaan ryhmäkodin ohjaaja pääsee työssään olemaan varsinainen moniosaaja.

– Me esimerkiksi kokkaamme ruuat yhdessä asukkaiden kanssa, toimimme kuskeina, leikkaamme hiuksia ja vedämme liikuntatunteja läheisellä koululla.

Kepakodin yksi luonteenomainen piirre on se, että yksiköstä lähdetään liikkeelle matalalla kynnyksellä. Sitä helpottaa paikan oma pakettiauto.

– Jos asukkaat niin haluavat, niin voidaan tehdä spontaanisti vaikka retki tai lähteä pulkkamäkeen.

Ohjaaja kertoo saavansa työstään säännöllisesti onnistumisen elämyksiä. Niitä voi tulla vaikka silloin, kun ennen kovin arka asukas rohkaistuu tekemään asioita itsenäisesti.

– Meillä koitetaan huomioida ihmisten kiinnostuksen kohteet. Jos joku on innostunut vaikkapa lätkämatsista tai rokkikonsertista, niin sitten hänen kanssaan lähdetään sinne.

Valtonen suunnittelee jatkavansa ohjaajana eläkeikään saakka. Hän mieltää työnsä vaihtelevaksi ja kiinnostavaksi. Myös toisia tukeva työyhteisö saa paljon kehuja.

– Suosittelen tätä hommaa, jos ei halua jumiutua johonkin toimistoon tai kaupan kassalle. Täällä niin sanotusti riittää elämää, mies hymyilee.

Teksti Vesa Keinonen
Kuvat Vesa Keinonen, Hilkka Sollasvaara