”Saan itse päättää, mitä, missä ja millaista työtä teen”
Autismiliiton kokemusasiantuntijana toimiva Ulla Kaunto työskentelee sairaanhoitajana. Nykyään hän tekee ainoastaan keikkatyötä. Aikaisemmat työkokemukset ovat opettaneet, mikä on hänelle sopiva työskentelymuoto. Lääketiede kuuluu Ullan erityisen mielenkiinnon kohteisiin. Hän lukee ja seuraa työhönsä liittyviä aiheita vapaa-ajallakin.
Täytin äskettäin 44 vuotta. Työelämässä olen ollut tavalla tai toisella yli puolet siitä, mutta autismikirjon diagnoosi minulla on ollut vasta 2,5 vuotta. Siitä, miten kirjolaisuus on elämääni vaikuttanut, voisi kirjoittaa vähintään romaanin. Sen vaikutuksesta TYÖelämään voisi kirjoittaa toisen mokoman. Tosin näiden erottaminen olisi vaikeaa, melkeinpä mahdotonta. Kirjolaisuus kun vaikuttaa omalla tavallaan kaikkiin elämän osa-alueisiin hyvin samanlaisesti.
Joskus olen miettinyt, millaista elämäni olisi ollut, jos olisin saanut diagnoosin ajoissa, toisin sanoen lapsuudessa / nuoruudessa. Jos olisin saanut tukea ajoissa, jos en olisi tullut koulukiusatuksi, jos olisin
uskonut itseeni enemmän… Jos ja jos. Kylmä totuus kuitenkin on, ettei silloin kirjolaisuudesta tiedetty juuri mitään, eikä varsinkaan Suomessa. Eikä ainakaan pikkukaupungissa, jossa synnyin ja kasvoin.
Onnistunut ammattivalinta
Kaikesta huolimatta onnistuin käymään kouluni ja valmistumaan ammattiin, vieläpä melko hyvällä menestyksellä. Sairaanhoitajaa minusta ei pitänyt tulla, mutta loppujen lopuksi se on osoittautunut hyväksi valinnaksi myös omasta mielestäni. Nykyään ajattelen, että autismikirjosta on jopa hyötyä ammatissani ja työssäni. Kaikki tieteeseen – etenkin lääketieteeseen – liittyvä kuuluu erityisen kiinnostuksen kohteisiini, joten työssäni tästä on hyötyä. Otan välillä liiankin perusteellisesti selvää asioista, ja työni haluan tehdä niin hyvin kuin vain mahdollista. Luen ja seuraan työhöni liittyviä asioita vapaa-ajallakin, koska haluan pysyä kärryillä kaikesta.
Millaista sitten on olla työelämässä autismikirjolaisena? Sanatonta ja sanallistakin viestintää on hankala ymmärtää, niin sanottu rivien välistä lukeminen on vaikeaa, “sammakoita” pääsee suusta aika ajoin ja tulee väärin ymmärretyksi. Joskus tapahtuu jumittumista johonkin yksityiskohtaan, ja työt seisovat. Minussa on hieman perfektionistin vikaa, ja olen tietyissä asioissa pikkutarkka.
Silmiin katsominen on hankalaa sekä työ- että yksityiselämässä. En vaan pysty keskittymään Silmiin katsominen on hankalaa sekä työ- että yksityiselämässä. En vaan pysty keskittymään keskusteluun, jos minun pitää katsoa toista silmiin samanaikaisesti. Asiakaspalvelutyössä tämä on ensisijaisen tärkeää, ja siihen ei minusta ole. On tullut kokeiltua sitäkin.
Kaaos kalenterissa ja työpöydällä
Järjestäminen ja asioiden organisointi tulevat myös mieleen, kun mietin autismikirjosta johtuvia vaikeuksia. Tein muutama vuosi sitten työtä, johon kuului muun muassa kotikäyntejä ja niiden sopimista, sekä tarvittavien palvelujen ja apujen järjestämistä ikäihmisille. Minulla oli kalenteri jatkuvasti sekaisin, myöhästelin, unohtelin ja ylipäänsä sähelsin kaiken mahdollisen kanssa. Asiakkaiden paperit olivat jatkuvasti hukassa, ja / tai hujan hajan pöydällä sekä pöytälaatikoissa. Itse työpöytä muistutti lähinnä kaatopaikkaa, ja käyntien kirjaaminen tökki jatkuvasti.
Jaksoin sitä hieman yli 2,5 vuotta, jonka jälkeen tuli totaalinen burnout ja olin sen vuoksi sairaslomalla lähes vuoden. Osansa oli myös sillä, etten itse pystynyt vaikuttamaan työhöni ja vaatimukset esimiesten taholta olivat kohtuuttomia. Muutoksia tuli jatkuvasti, eikä meiltä, työntekijöiltä kysytty niistä mitään. Jos yritti jotain sanoa, niin vastaus oli tyyliin “hyvää päivää kirvesvartta”. Naurettavuuden huippu oli meille järjestetty niin sanottu muutosvalmennus, joka koostui lähinnä hölmöistä seuraleikeistä ja turhanpäiväisestä jauhamisesta. Konsulttifirma kuittasi huippupalkkion tästä kaikesta, ja minä sain hankalan ihmisen leiman otsaani, kun julkesin mielipiteeni ilmaista. Tämä nyt vaan esimerkkinä.
Päätän itse työstäni
Työn täytyy olla minusta kiinnostavaa ja mielekästä, ja minun täytyy voida itse vaikuttaa siihen mahdollisimman paljon. Työssä ei aina tarvitse olla kivaa ja mukavaa, mutta sen on oltava innostavaa. Töihin on oltava mukava mennä. Itse teen tällä hetkellä yksinomaan keikkatyötä. Saan itse päättää, mitä, missä ja millaista työtä teen. Niin, ja ne aikataulut. Tämän jutun deadline on huomenna, ja aloitin kirjoittamisen eilen. Aikaa on ollut koko kesä.
Teksti: Ulla Kaunto
Kuva: Minttu Aalto
Teksti on ilmestynyt Autismi-lehdessä 3/2019.
Ota yhteyttä Autismiliittoon, kun tarvitset autismikirjon kokemusasiantuntijaa
Autismiliitolta löydät koulutettuja kokemusasiantuntijoita ympäri Suomea. He ovat autismikirjon ihmisiä tai heidän läheisiään valmiina jakamaan oman henkilökohtaisen kokemuksensa käyttöösi.
www.autismiliitto.fi/kokemusasiantuntija