Numero 2/2023 Henkilötarinat, Tuki ja kuntoutus

”Saan palkkani siitä, että hengailen maailman siisteimpien tyyppien kanssa”

Vintage pop-rockia viljelevä artisti JORMA on julkaissut vuoden alussa biisin On maailmasi kaunis.
Kappale peilaa Jorma Rantalaisen päivätyötä koulunkäynninohjaajana. Se kertoo hänen ystävyydestään autismikirjon oppilaan kanssa. Otimme selvää, kuka on mies tämän kappaleen takana.

Kohta nelikymppinen Rantalainen ajautui musiikin pariin vuosituhannen vaihteessa, kun kaverit pyysivät häntä bändiinsä basistiksi. Vaikka miehellä ei ollut aiempaa kokemusta soittamisesta, kaverit luottivat, että mies oppii soittamaan bassoa sen verran, että voi lähteä keikoille.

– Ja niin siinä sit kävi, et opettelin pikavauhdilla soittamaan ne keikoilla tarvittavat biisit ja keikkoja tehtiinkin sit monta sataa tulevien vuosien aikana. Bändit on vuosien saatossa vähän vaihdelleet, mut soittelen mä nykyäänkin bassoa muun muassa GG Caravanissa.

Jorma on mies kuin orkesteri. Hän on ottanut basson jälkeen haltuun oikeastaan kaikki tärkeimmät bändisoittimet.

– Ainakin sen verran osaan, et pystyy soittamaan omat biisit studiossa mieleisellään tavalla. Ei välttämättä mitenkään erityisen taitavasti, mutta mulle kelpaavalla tavalla. Vain viulun ja saksofonin kohdalla olen joutunut pyytämään apua muilta.

Jorma kutsuu itseään itseoppineeksi puuhastelijaksi. Musiikkihommien ohella hän harrastaa graafista suunnittelua ja maalaamista.

– Ihan vain sen verran, et saa tehtyä tarvittavat levynkannet, julisteet, nettibannerit yms, niin ei tarvii sellaisiakaan palveluita ostaa muilta.

Musiikin tekeminen on elämäntapa

Rantalaiselle musiikki on intohimo. Ainoa syy musiikin tekemiseen on, että se tuottaa iloa omaan elämään.

– Olen saanut kokea paljon enemmän kuin olen ikinä edes uskaltanut haaveilla. Onhan noi tollaset kultalevyt tai isot festarikeikat tai emmagaalat lueteltuna hienon näköisiä asioita, mut oikeasti tärkeää on lopulta se itse musiikin tekeminen ja ihmiset, joiden kanssa sitä ajautuu tekemään.

Mulla on erityisen pehmeä kohta sydämessä oikeastaan kaikelle ”normaaliudesta” poikkeavalle.

Jorma tekee musiikkia päivätyön ja perheen aikataulujen puitteissa. Tällä hetkellä aika on kortilla, koska perheeseen on hiljattain syntynyt vauva. Mies kertoo, että hänen kappaleensa syntyvät yleensä tarpeesta kirjoittaa joku kokonaisuus ylös biisin muodossa.

– Siinä samalla sitä asiaa tulee pyöriteltyä monipuolisesti ja aiheeseen liittyvät asiat järjestyvät kummasti päässä, kun sitä kokonaisuutta yrittää mahduttaa hyvinkin tiiviiseen muotoon, jota lopullinen sanoitus sitten aikanaan on.

On maailmasi kaunis

Tästä pääsemmekin Autismi-lehden toimituksen huomion kiinnittäneeseen kappaleeseen. On maailmasi kaunis -single kertoo Rantalaisen ja erään autismikirjon lapsen ystävyydestä, jonka kanssa mies teki monen vuoden ajan töitä koulunkäynninohjaajana.

– Sitten kun tiemme erkanivat, tuli tarve tehdä biisi ja tavallaan kirjoittaa ylös se meidän yhteinen tarina. Oikeastaan siinä biisissä fiilistellään yhtä ihmistä, joka teki minuun todella syvän ja unohtumattoman vaikutuksen. Biisiin syntyi kuin itsestään sellainen omanlainen lataus, kun mulla on erityisen pehmeä kohta sydämessä oikeastaan kaikelle ”normaaliudesta” poikkeavalle.

Rantalainen halusi nostaa biisillään valokeilaan hieman erilaisen ihmisen ja koettaa saada ihmisiä havahtumaan siihen, mitä kaikkea maailma menettää, kun erilaisuutta pidetään piilossa eikä nähdä rikkautena.

– Haluan julistaa tässä kappaleessa ihmisille sitä aitoutta ja kauneutta, mitä saan itse ihailla työni kautta päivittäin.

Aitoa menoa

Rantalainen työskentelee Tampereella koulussa, jossa annetaan opetusta vaativaa erityistä tukea tarvitseville oppilaille. Hänen työpaikallaan monien oppilaiden papereissa lukee jotain autismikirjoon tai kehitysvammaan liittyvää, mutta mies ei näistä titteleistä juuri perusta.

– Mulle ne on tyyppejä, jotka tarvii jeesiä milloin missäkin ja heitä sitten auttelen parhaani mukaan, Jorma kertoo.

Hän kokee, että suurin oppilailta saatu oppi liittyy rehellisyyteen. Siihen, et ollaan aitoja ja koetaan asiat sellaisina kuin ne ovat.

– Keskimäärin heillä puuttuu mielenkiinto tai mahdollisesti jopa taito miellyttää ja mielistellä ympärillä olevia ihmisiä. Se meno tuntuu aidolta, kun vuorovaikutuksesta poistetaan miellyttämisen tarve ja ollaan vaan niin kuin ollaan. Sanojen lisäksi käytetään paljon kuvia, viittomia, eleitä ja ilmeitä. Niiden avulla kun kommunikoi, niin on itsekin paljon vaikeampaa pyöristellä kulmia ja käyttää energiaa turhaan fuulaan, Jorma pohtii.

Autetaan ja kannustetaan

Rantalainen kertoo harjoittelevansa oppilaiden kanssa paljon ihan jokapäiväisiä arjen askareita, esimerkiksi WC:ssä käyntiä, pukeutumista, syömistä, kommunikointia, vuorovaikutusta. Jokaisen oppilaan kanssa treenaillaan hänen omien kykyjensä, tarpeidensa ja aikataulujensa mukaan.

Se meno tuntuu aidolta, kun vuorovaikutuksesta poistetaan miellyttämisen tarve ja ollaan vaan niin kuin ollaan.

Ohjaajan työn ydin on auttaa oppilasta kaikessa, missä hän tarvitsee apua, jotta hänellä on mahdollisuus käydä koulua ja oppia uusia asioita ja taitoja, joista on mahdollisimman paljon hyötyä aikanaan koulun jälkeisessä elämässä.

– Ehkä kaikkein tärkein tehtävä on kuitenkin koittaa pitää yllä mahdollisimman positiivista ja kannustavaa ilmapiiriä!

Koulunkäynninohjaaja Rantalaisesta tuli erään tutun myötävaikutuksesta. Kaveri oli kuullut Jorman haavepuheita merkityksellisestä työstä sosiaalialalla ja vei hänet tutustumaan kouluun, jossa mies on töissä edelleen. Työn ohessa Jorma suoritti asiaankuuluvan koulutuksen.

Täydellinen duuni

Rantalainen viihtyy työssään ja kehuu myös tiimiään, jossa kaikilla on fokuksena oppilaiden hyvä olo.

– Tää on sillä lailla täydellinen duuni mulle, et koen saavani palkkani siitä, et hengailen maailman siisteimpien tyyppien kanssa päivät pitkät. On hienoa päästä tekemään työtä, josta pitää ja jossa kokee, että on oikeassa paikassa. Se auttaa jaksamaan niinäkin aikoina, kun työ tuntuu haastavalta. Niitäkin aikoja on.

Rantalainen haluaa olla oppilaiden elämässä positiivinen asia, joka auttaa jaksamaan kouluputken läpi kahlaamisessa ja tekemään siitä vähemmän kuormittavan.

– Haluaisin tartuttaa matkan varrella asennetta, jossa osataan nauttia elämästä eikä stressata turhista hommista, tai vaikkapa niistä asioista, mitä ei vielä osata! En ole kyllä ollenkaan varma, miten päin tämä opetus on lopulta kulkenut. Olenko oppinut vai opettanut tätä? Ehkä se ei ole olennaista, kunhan voimme yhdessä jakaa hyviä fiboja mahdollisimman usein!

Teksti Helin Vesala
Kuva Vesa Holmala

Artikkeli on julkaistu Autismi-lehdessä 2/2023