Numero 1/2021 Vinkkejä arkeen

Saattaen vaihtaen yläkouluun

Yläkouluun siirtyminen on koulupolulla siirtymävaihe, mikä edellyttää monien uusien taitojen hallintaa. Se on jännittävä ja paljon uutta sisältävä vaihe kaikille nuorille – saati autismikirjolaiselle. Kun muistetaan, että moni As-nuori voi olla sosioemotionaaliselta kehitykseltään 2-3 vuotta ikätasoaan jäljessä, haasteet kasvavat. Siksi ennakoinnin ja taitojen harjoittelun tarve korostuu.

Luin lomalla kirjaa Hyvän historia. Siinä kerrotaan, miten ns. golem-vaikutus saa yhteiskunnassa aikaan eriarvoisuutta. He, joilta odotetaan vähemmän, suoriutuvat heikommin, minkä vuoksi heiltä odotetaan vielä vähemmän, ja kierre on valmis. Tutkimustulokset ovat pysäyttäviä: kun kielteiset odotukset kasautuvat, suoriutuminen heikkenee jatkuvasti. Tämän vastakohtana on pygmalion-efekti, osoitus myönteisten odotusten tehokkuudesta. Mikäli opettaja lähtökohtaisesti olettaa autismikirjon oppilaan olevan taitava ja osaava, hän suhtautuu oppilaaseen suuremmin odotuksin, ja oppilas yltää yhä parempiin saavutuksiin. Millaisia osaajia lapsista ja nuorista kehittyisikään, kun näkisimme heidät vahvuuksien kautta?

Opettajalle uuteen oppilaaseen tutustuminen jo ennakolta on merkityksellistä. Tony Attwoodin mukaan myös ryhmän muut oppilaat vahvistavat autismikirjon lasta, mikäli opettaja tukee häntä. Jos taas opettaja on torjuva, muut ryhmän lapset omaksuvat saman asenteen.

Toimiva malli siirtymävaiheeseen

Oulussa Laanilan koulussa toimii sekä yläaste että lukio, ja meille siirtyy oppilaita pääosin neljältä alakoululta. Koulussa on kehitetty toimiva malli autismikirjon nuorten siirtymävaiheeseen. Mallin kantavana ajatuksena on ennakointi, tutustuminen ja tarvittavien taitojen harjoittelu 6. luokan aikana tutussa alakoulussa.

Laanilan koulussa ei ole fyysisesti pienluokkaa, vaan käytössä on tupamalli. Oppilaat opiskelevat pääsääntöisesti omassa yleisluokassaan ja käyvät opiskelemassa erityisopettajan ohjauksessa joissain oppiaineissa. Erityisopettaja voi myös tulla mukaan ison ryhmän tunneille samanaikaisopettajaksi.

Yläkoulun erityisopettaja (ja mahdollinen nepsyopettaja) tapaavat oppilaan jo kuudennen luokan syksyllä yhdessä huoltajien, luokanopettajan, erityisopettajan ja mahdollisen toimintaterapeutin kanssa. Tämä tapaaminen on alakoululla. Silloin tutustutaan ensimmäisen kerran puolin ja toisin. Käydään läpi nuoren vahvuuksia ja kerrotaan, mitä taitoja yläkouluun siirtyessä pitää osata.

Näitä ovat olleet mm. läksyistä ja kokeista huolehtiminen omatoimisesti, tunnilta oikeaan aikaan uuteen tilaan siirtyminen oikeiden välineiden kanssa, välituntien viettäminen sisällä tai ulkona omavalintaisesti, 75 minuutin oppitunnit, koulun tiloissa selviytyminen, kellon tunteminen, omatoiminen kouluruokailu, liikkuminen lähiympäristössä ja pyöräillen Oulun keskustaan. Olemme kertoneet näistä taidoista, ja on sovittu mitä niistä harjoitellaan koulussa, mitä kotona ja mitä mahdollisesti terapiassa. Tässä vaiheessa on vuosi aikaa harjoitella taitoja suunnitelmallisesti ja tutuissa paikoissa.

Kaverisuhteiden huomioiminen

Ryhmiä muodostettaessa on tärkeää huomioida autismikirjon nuoren mahdolliset kaveritoiveet. Toimivat, mahdollistetut kaverisuhteet kantavat arjessa. Mikäli autismikirjon nuorella ei ole oppimisen pulmaa, tekevä ja rauhallinen yleisopetuksen luokka on kokemukseni mukaan hänelle paras oppimisympäristö. Autismikirjon nuori oppii mallista, ja näin muiden oppilaiden antama toimiva malli koulunkäyntiin on ensisijaisen tärkeä.

Rohkaisen pohtimaan tarkasti, sijoitetaanko samaan luokkaan monta nuorta, joilla on sama diagnoosi. Se voi aiheuttaa myös turhaa leimaamista. Mitä enemmän erityiset nuoret ovat muiden joukossa, sitä enemmän uskon hyväksynnän ja ymmärtämisen kasvavan.

Toinen tapaaminen yläkoululla

Sen lisäksi, että kaikki alakoululaiset tutustuvat tulevaan yläkouluunsa, on tavattu toisen kerran kuudennen luokan keväällä. Tämä tapaaminen on ollut yläkoulun tiloissa. Paikalla on ollut mahdollisuuksien mukaan myös tuleva luokanvalvoja. Tällä kerralla voidaan tuntemista puolin ja toisin lisätä: uusi luokanvalvoja tulee tutuksi, voidaan kierrellä uuden koulurakennuksen tiloissa ja pohtia yhdessä, mitä taitoja pitää vielä kesän aikana harjoitella. Tässä yhteydessä on myös keskusteltu mm. oppilaan mahdollisista aistiherkkyyksistä ja pohdittu erilaisia keinoja niiden huomioimiseen kouluarjessa. Kuudennen luokan jälkeinen kesä on hyvin merkityksellinen. Sen aikana tapahtuu usein hyvin paljon kasvua ja kehitystä.

Lukuvuoden alku uudessa koulussa

Lukukauden alkaessa oppilaan kanssa neuvotellaan, kenen koulun aikuisen puhelinnumeron hän ottaa itselleen mahdollisia ongelmatilanteita varten. Tässä tehtävässä voi toimia luokanvalvoja, erityisopettaja tai esimerkiksi koulunkäynnin ohjaaja. Tavoite on, että koulussa tapahtuvat ongelmatilanteet hoidetaan koulussa eikä oppilaan tarvitsisi soittaa niistä kesken päivän vanhemmalleen.

Tavallisimmin ongelmat ovat koskeneet myöhästymistä oppitunnilta, luokka on hukassa tai liikuntavälineet väärässä paikassa. Kasvosokeiden luokanvalvojia kannustan pukeutumaan ensimmäisinä koulupäivinä samoihin vaatteisiin tai käyttämään samaa huivia tms. tunnistuksen apuna. Oppilaan kanssa pohditaan yhdessä sopivia tapoja ja paikkoja viettää välitunteja, ja samalla purkaa oppitunneilla syntyvää kuormitusta. Osa oppilaista hyötyy läksyjen tekemisestä koululla, ja mahdollisuutta ehdotetaan perheille tarvittaessa. Mahdollisuuksien mukaan ohjaaja on tukemassa oppilasta luokkatyössä tehostetusti erityisesti ensimmäisen jakson aikana.

Elokuussa pohditaan ja opetellaan ruokailuun, koulun juhliin ja muihin koulun yhteisiin tapahtumiin liittyvät käytännöt. Nuorta ohjataan tuetusti ikätovereiden pariin, mutta hyväksytään myös tarve olla yksin. Erilaisuutta avataan esim. luokkakavereille nuoren ja huoltajien luvalla. Opettajia ja ohjaajia on muistutettu kohtaamisen tärkeydestä – pienistä keskustelun hetkistä, joilla voi konkreettisesti näyttää välittämisen ja kiinnostuksen nuoresta.

Huolet kuultiin

Yksi Laanilan koulun mallin mukaan yläkouluun siirtynyt on nykyään kahdeksasluokkalainen Niilo Vuontisjärvi.

– Tieto kulki hyvin, tapaamisia oli riittävästi ja ne käytiin hyvässä hengessä, Niilon äiti Miia Vuontisjärvi kertoo.

Erityisen hyvänä he pitivät tapaamista kahden koulun opettajien kanssa yläkoululla. Silloin päästiin ihmisten lisäksi tutustumaan tiloihin ja kurkkaamaan uusia oppikirjoja.

– Koko ajan oli sellainen tunne, että meitä kuunneltiin. Toiveemme ja huolet paitsi kuultiin myös otettiin vakavasti, Vuontisjärvi kertoo. Heidän mukaansa 6. luokalla aloitettu siirtymä oli erittäin hyvä. Rauhassa tapahtunut kouluun ja opettajiin tutustuminen vähensi jännitystä ja huolta, ja tiedonsiirto koulujen välillä toteutui kodin näkökulmasta hyvin. Konkreettinen lista tarvittavista taidoista helpotti asioiden harjoittelua arjessa.