Stressi, kasaantuminen, kaaos – kuinka voin lähi-ihmisenä auttaa?
Kun lapsen kuormitusraja ylittyy eikä hän pysty enää kontrollimaan käyttäytymistään, muiden tilanteessa olijoiden on tärkeä muistaa, ettei tämä ole valtataistelutilanne. Se on tuskallinen tila, johon kukaan ei halua. Miten kannattaa toimia lähi-ihmisenä, kun kaaosraja ylittyy? Autismiliiton asiantuntija Pia-Maria Topi kirjoittaa stressistä, sen varoitusmerkeistä ja hallintakeinoista.
Mitä stressi on?
Stressi eli kuormitus syntyy, kun ihmiseen kohdistuu haasteita ja vaatimuksia niin, että käytettävissä olevat voimavarat ovat tiukoilla tai ylittyvät. Nämä tilanteet voivat olla myönteisiä tai kielteisiä: esimerkiksi monet tunnistavat joulustressin tai lomakuumeen, vaikka joulun aika olisikin mieleistä ja loma kovasti odotettu.
Stressin vaikutus yksilöön riippuu hyvin monista eri asioista: yksilön piirteistä ja ominaisuuksista, erityisistä tuen tarpeista sekä ympäristöstä. Stressistä tai kuormituksesta puhuttaessa on tärkeää tunnistaa stressiä aiheuttavat tekijät. Nämä ovat hyvin yksilöllisiä, mutta esimerkiksi Bo Hejlskov Elvén on kirjassaan No fighting, no biting, no screaming (2010) kuvaillut joitakin yleisiä stressitekijöitä:
- vaikeus hahmottaa kokonaisuuksia: miksi minun pitää tehdä tämä, miten se vaikuttaa muihin asioihin? Mistä tiedän, että tämä asia on valmis?
- struktuurin puute: mitä tapahtuu milloinkin, mitä minulta tilanteessa odotetaan? Miten voin vaikuttaa asiaan?
- unihäiriöt: vaikeudet nukahtaa tai ylläpitää unta
- aistien ylikuormittuminen: ääniä, hajuja, makuja, kosketusta ja niiden sekamelskaa
- päivittäisen elämän vaatimukset: pitää mennä kouluun, tehdä läksyt, siivota huone, leikkiä
- yksinäisyys, vieraantuminen: kukaan ei ymmärrä minua, en tule kuulluksi, minulla ei ole läheistä ihmistä
- kipu: kivun tunnistaminen ja paikantaminen voi olla vaikeaa
- (yllättävät) muutokset: miten tämä vaikuttaa minuun, miten voin itse tilanteeseen vaikuttaa
- rajoitukset: en saa tehdä asioita joita haluaisin, joita vertaiseni saavat tehdä
Kasaantumisesta kaaokseen
Kaikkia stressitekijöitä elämästä ei voi eikä tarvitse poistaa, mutta ympäristön tukea parantamalla ja yksilöllisten toimintamallien kehittämisellä syntyvän stressin määrää voidaan pienentää. Olennaista kuitenkin on stressin kasaantuminen. Kun stressiä kasaantuu riittävästi, ihmisellä alkaa näkyä varoitusmerkkejä. Ne ovat merkki siitä, ettei stressiä saa kasautua enempää.
Stressin varoitusmerkit ovat hyvin yksilöllisiä. Niitä voivat olla esimerkiksi:
- kommunikaation vaikeudet: kielen tuottamisen vaikeus, avun pyytämisen vaikeus, kielen ymmärtämisen vaikeudet, muistin heikkeneminen
- sosiaalisen vuorovaikutuksen vaikeudet: heikentyneet vuorovaikutustaidot, ärtymys, ahdistus, aggressio, omiin mielenkiinnonkohteisiin syventyminen, omaan maailmaan uppoutuminen, läsnäolon vaikeus
- joustavuuden vaikeudet: aloittamisen ja lopettamisen vaikeus, valinnan vaikeus, rutiinien tärkeyden korostuminen, vähentynyt oppimiskyky, ongelmien ratkaisemisen vaikeus
Lisäksi esimerkiksi aistiherkkyydet voivat korostua entisestään tai univaikeudet alkavat tai lisääntyvät.
Mikäli stressin kasaantumista ei saada pysähtymään varoitusmerkkien ilmaannuttua, on vaarana, että stressitaso kasaantuu kaoottiseksi. Tällöin puhutaan stressikaaoksesta, meltdowneista, shutdowneista, haastavasta käyttäytymisestä. Tämä kaaos on tuskallinen, sekava tila, jossa ihminen ei kykene tekemään valintoja toimintansa suhteen.
- Meltdown: ulospäin suuntautuva stressin kasaantumisesta johtuva tunneromahdus
- Shutdown: sisäänpäin suuntautuva stressin kasaantumisesta johtuva tunneromahdus
- Haastava käyttäytyminen: stressin kasaantumisesta johtuva itselle, muille ihmisille tai fyysiselle ympäristölle todellista, konkreettista haittaa aiheuttava käyttäytyminen
Miten voin auttaa?
Ennakoiva, vahvuuksiin perustuva, sosiaalisesti turvallinen ja esteetön elinympäristö on paras tapa ehkäistä stressin negatiivisia vaikutuksia. Keskittymällä ihmisen itsenäisen suoriutumisen tukemiseen, ihmisen yksilöllisten kokemusten, havaintojen ja tarpeiden kuulemiseen ja ymmärtämiseen, voidaan yhdessä löytää arkeen strategioita, joilla ihminen selviytyy sen vaatimuksista omana itsenään, omalla tavallaan.
Useimmat ihmiset reagoivat stressin varoitusmerkkeihin toteuttamalla enemmän tai vähemmän tietoisia stressin hallintakeinoja eli coping-keinoja. Nämä keinot voivat olla fyysisiä (esimerkiksi liikunta, hengityksen säätely, aistien rauhoittaminen, kehoharjoitukset), psyykkisiä (esimerkiksi mielikuvaharjoitukset, tietoisuus- ja läsnäolotaidot) tai sosiaalisia (esimerkiksi avun pyytäminen, keskusteleminen). Myös coping-keinot ovat hyvin yksilöllisiä ja niitä voi käyttää monenlaisia sekaisinkin. Toimivien coping-keinojen löytäminen vaatii usein kokeilua ja itsetutkiskelua – sekä paljon harjoittelua.
Jos coping-keinot ja muut stressinlaskukeinot eivät toimi ja ihminen on vaarassa joutua kaaokseen, on tärkeää, että lähi-ihmisenä osaan toimia oikein.
Miten toimia kun kohtaat stressikaaoksen
Jokaisella ihmisellä on omat yksilölliset tarpeensa, jotka täytyy huomioida häntä auttaessa, mutta muutamia yleisiä neuvoja löydät tästä:
- pysy rauhallisena: toimi kontrolloidusti ja pysy rauhallisena. Älä siirrä omaa tunnetilaasi, suuttumusta, säikähdystä toiseen henkilöön.
- säätele kontaktia: vältä katsekontaktia, jos et erityisesti tiedä sen auttavan. Älä vaadi vuorovaikutusta tai kommunikaatiota.
- anna tilaa: anna sekä fyysistä että henkistä tilaa. Vetäydy kauemmas ja vältä koskettamista, jos et erityisesti tiedä sen auttavan.
- ole turvallinen: kerro olevasi läsnä, tarvittaessa kerro kuka olet. Kerro, että kuuntelet ja autat, jos toinen sinua tarvitsee.
- pyri rentouteen: rentouta kehoasi tietoisesti, lihasten jännittyminen kertoo adrenaliinin lisääntymisestä. Voit myös istua alas, näin pysyt itse rennompana ja viet vähemmän huomiota etkä asetu kenenkään yläpuolelle.
- puhu vähän ja rauhallisesti: puhu mahdollisimman vähän, hitaasti ja rauhallisella äänellä.
- kuuntele herkästi: kuuntele kaaoksessa olevan ihmisen tarpeita erityisen herkästi – mitä hän tarvitsee?
- myönny ja jousta: kaaoksessa oleminen ei ole valtataistelutilanne. Se on tuskallinen tila, johon kukaan ei halua.
- odota: anna aikaa, vaikka tilanteen ulkopuolella tapahtuisi asioita. Kiire luo usein kestämättömiä vaatimuksia.
- opitaan vasta tilanteen jälkeen: kaikkien osapuolten täytyy toipua kaaostilanteesta ja stressitason laskeutua reilusti ennen kuin tilannetta voidaan käsitellä ja yhdessä miettiä uusia toimintatapoja stressitason hallitsemiseksi.
- ole lempeä: asetu kaaoksessa olevan ihmisen asemaan, mutta ole lempeä myös itseäsi kohtaan. Kaaostilanteet eivät ole helppoja kenellekään, mutta yhdessä opimme paremmin niistä pois ja ehkäisemään niitä.
Lopuksi vielä vinkki: usein stressin ”vastalääke” on onnellisuus ja hyvä olo. Lisäämällä arkeen onnellisuutta ja hyvää oloa tuottavia asioita, voidaan stressin kasaantumista ehkäistä ja stressin vaikutuksia pienentää. Tätä ajatusta voidaan hyödyntää esimerkiksi strukturoinnin avulla: suunnitellaan päivän toiminnat niin, että ennen ja jälkeen stressitasoa nostavan tekemisen on stressitasoa laskeva asia.
Teksti Pia-Maria Topi
Kuva Helin Vesala
Kirjoittaja Pia-Maria Topi (sosionomi yamk, ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmentaja) työskentelee Autismiliitossa asiantuntijana. Hänellä on yli 25 vuoden kokemus stressin, kuormituksen ja kaaoksen huomioimisesta autismikirjon henkilöiden arjessa.
Aiheeseen liittyvää
