Tanssi on tutkimusmatka
Tanssi tuottaa iloa. Se voi myös avata uudenlaisia väyliä itseilmaisuun ja itsenäiseen toimijuuteen.
Autismikirjon nuorilla on ollut lähes kymmenen vuoden ajan mahdollisuus saada ammattilaistason tanssin opetusta.
Siitä vastasivat aluksi yhteistyössä Tanssiryhmä Liisa Pentti + Co sekä Zodiak – Uuden tanssin keskus. Edellisellä on ollut yksin vetovastuu vuodesta 2022.
Pitkän uran tanssitaiteen parissa tehnyt koreografi, tanssija ja pedagogi Liisa Pentti kertoo, että idea kyseisestä opetuksesta syntyi vuonna 2007, jolloin hän valmisti koreografiaa yhteistyössä Zodiakin kanssa.
– Autismin kirjo kiinnosti minua, mutta en aiheesta siihen aikaan paljoa tiennyt. Yleisötyöntekijä Katja Kirsin kanssa otimme yhteyttä Autismisäätiöön. Pidimme siellä ensin pari tanssin lyhytkurssia.
Kun liikkeelle oli kerran päästy, junaa ei enää pysäytetty.
Opetus- ja kulttuuriministeriön hankerahoituksen turvin luotiin ensin tanssiopetuksen sisältö ja vuonna 2015 aloitettiin säännöllinen opetus.
– Koetanssin avulla valitsimme projektiin kymmenen autismin kirjoon kuuluvaa nuorta aikuista. Heistä neljä on edelleen mukana.
Haetaan yhteinen kieli jokaisen kanssa
Liisa Pentin mukaan tanssin opetuksen kautta on mahdollista avata väyliä uusille ilmaisukeinoille. Jokainen tanssija kommunikoi omalla tavallaan.
– Ensisijainen päämäärä on antaa osallistujille liikkeen ja tanssin kautta syntyviä kokemuksia. Ne liittyvät ilmaisun lisäksi itsenäiseen toimijuuteen sekä oman liikkeen tuottamiseen ja muistamiseen.
Olennainen osa tanssityöskentelyä on se, että kunkin osallistujan kanssa luodaan yhteinen ”kieli”.
– Usein se ei ole verbaalista vaan pohjautuu monenlaisiin kinesteettisiin, eli liikkeeseen perustuviin impulsseihin.
Tunneilla on usein työskennelty jonkun kehollisen teeman parissa. Se voi olla esimerkiksi selkäranka tai kädet.
– Hyödynnämme myös kontakti-improvisaatioita. Siinä tanssijat vaikuttavat toistensa liikkeisiin ja asentoihin vapaasti vaihtelemalla painon jakautumista ja kontaktipintoja.
Kehityksen myötä lisää vapautta
Tanssin opetus tapahtuu ryhmissä, joita oli aluksi kolme ja nykyisin kaksi. Jokaisella niistä on ollut omat vaihtelevat sisältönsä.
Tärkeä osa prosessia on ollut kanssatanssijoiden mukanaolo. He ovat nuoria tanssitaiteilijoita, jotka ovat kiinnostuneita työskentelemään autismikirjon nuorten kanssa.
– Kanssatanssijoiden tehtävänä on antaa tanssijoille henkilökohtaista ohjausta. Minä taas olen suunnitellut tanssitunnit ja ylläpitänyt kokonaisdynamiikkaa, jotta tuntien rakenne säilyisi.
Pentin vuonna 2015 luomat käytännöt sekä selkeät toimintamallit ja harjoitteet ovat toistuneet vuosien mittaan pienin variaatioin.
”Olen saanut lisää itseluottamusta ja myös verkostoitunut uusiin ihmisiin.”
– Antti Selki
Tanssijoiden kehittyminen on luonnollisesti huomioitu.
– Mitä pidemmälle aikaa on kulunut, sitä enemmän olen voinut antaa osallistujille vapautta harjoitteiden sisällä. Nykyisin tanssijat pystyvät jo tekemään omia liikkeellisiä ratkaisuja.
Tanssimaailmaa pitkään ja monelta tasolta seurannut Pentti kertoo toimimisen autismikirjon nuorten kanssa vaikuttaneen myös omaan hänen työskentelytapaansa.
– Luottamukseni sanattomaan keholliseen kommunikaatioon on vain kasvanut. Muutenkin on ollut todella hienoa ja opettavaista saada työskennellä näiden nuorten kanssa. Meille kaikille tämä on ollut sellainen tutkimusmatka.
Itseluottamus on kasvanut
Helsinkiläinen Antti Selki (32) on osallistunut tanssin opetukseen alusta saakka. Hän sai tiedon Liisa Pentin vetämän ryhmän käynnistymisestä Suomen Autismikirjon Yhdistyksen kautta.
– Olin jo sitä ennen ollut kiinnostunut paritanssien oppimisesta. Ajattelin, että menisin kuitenkin ensin tälle kohderyhmämme omalle kurssille.
Selki kertoo aluksi jännittäneensä tanssitunnille tulemista. Olisiko se kuitenkaan hänelle oikea paikka?
– Aika pian huomasin, että tanssin opiskelu onkin tosi kivaa. Porukkakin on mahtavaa.
Tanssista on tullut nuorelle miehelle mieluisa harrastus, joka on tuonut mukanaan positiivisia asioita.
– Olen saanut lisää itseluottamusta ja myös verkostoitunut uusiin ihmisiin.
Suurimmaksi haasteeksi Selki kertoo etenemistahdin. Hänen on joskus vaikea omaksua uusia asioita, jos niitä tulee eteen liian nopeasti.
– Tanssitunneilla olemme kuitenkin pyrkineet etenemään rauhallisesti. Osaan myös kysyä varmistuksen, jos joku asia meni minulta ohi.
Oma tapansa tanssia
Antti Selki kertoo löytäneensä tanssin kautta uusia tapoja ilmaista itseään. Hän on myös vuosien mittaan oppinut tanssimaan tavalla, jonka mieltää omakseen.
– Erilaiset meille opetetut muistisäännöt ovat tässä hyödyksi: pyri olemaan oma itsesi, äläkä yritä liikaa.
Kiinteistönhoitajana työskentelevä Selki on saanut tanssista ammennettua hyviä asioita muuhunkin elämäänsä. Esimerkiksi venyttely sujuu nyt luonnostaan.
– Tanssin avulla olen oppinut sitäkin, mihin kaikkeen keho pystyy.
Erityisen hauskaa on Antin mukaan ollut osallistuminen yleisölle esitettyihin tanssiteoksiin. Vuonna 2018 Kaapelitehtaalla oli Too Much, Too Young -tanssiteoksen ensi-ilta.
– Fiilis nousi kattoon, kun pystyimme toteuttamaan meille opetettuja asioita ja yleisön joukossa oli meille läheisiä ihmisiä.
Neljä x duetto + 1 -teos puolestaan välitettiin pandemian aikana yleisölle striimattuna.
Antti Selki suunnittelee jatkavansa tanssimista tutuksi tulleessa ryhmässä niin kauan kuin vain mahdollista.
Joka torstai-ilta on mukavaa lähteä tutuksi tulleeseen tanssiporukkaan. Se voittaa aina sen, että vain jäisi kotiin.
– Toki voisin taitojen kartuttua käydä kokeilemassa muitakin tanssilajeja. Esimerkiksi parisalsan alkeet kiinnostavat minua, Selki sanoo.
Teksti Vesa Keinonen
Kuva Helin Vesala
Artikkeli on julkaistu Autismi-lehdessä 3/2024.