Teoriat, joilla autismikirjoa on pyritty ymmärtämään 2000-luvulla
Tutkimustieto autismikirjosta on lisääntynyt suunnattomasti viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Siihen on osaltaan vaikuttanut kaikkien alojen tutkimuskirjallisuuden lisääntyminen ja niiden saatavuuden paraneminen, mutta myös autismikirjo aiheena kiinnostaa eri alojen tutkijoita laajasti ympäri maailmaa.
Syitä ei tunneta
Syitä tähän voidaan vain arvailla, mutta edelleenkin autismikirjoa verhoaa ehkäpä jonkinlainen ”sumuinen, salaisuuksien verho”. Autismikirjossa saatetaan nähdä vielä nykyisin mystisiäkin piirteitä, jotka osaltaan johtunevat siitä, että autismikirjon syistä edelleen saadaan erilaisia tuloksia ja johtopäätöksiä.
Autismikirjo on ilmiönä monialainen; sen biologista perustaa ei vielä täysin tunneta. Sekä geneettisiä että neurobiologisia syitä on löydetty, mutta syyt näyttäytyvät erilaisina riippuen siitä, onko tutkittu pelkästään henkilöitä, joilla on autismikirjon diagnoosi vai myös heitä, joilla on lisäksi kehitysvammadiagnoosi.
Autismikirjon tunnistamisen tutkimus on edistynyt, erityisesti piirteet käyttäytymisessä osataan jo tarkkaan dokumentoida. Diagnostisten kriteerien yhdenmukaistaminen on tavoitteena DSM-5:ssa ja tulevassa ICD-11 diagnoosiluokitusjärjestelmässä. Muutosta on tapahtunut siinä, ettei pelkästään keskitytä yksilön rajoituksiin vaan myös hänen vahvuuksiinsa.
2000-luvun alkupuolella tutkimuskirjallisuus on kuvannut autismikirjoa pääsääntöisesti yksilöön kohdistuvana häiriönä. Autismikirjoa tutkitaan monien tieteenalojen piirissä: luonnollisesti lääketieteen, terveystieteiden ja psykologian, mutta myös kasvatustieteiden, yhteiskuntatieteiden, filosofian, taiteen ja tekniikan tieteiden alalla. Siksi myös autismikirjoa selittävät teoriat ovat monelta eri tieteen alalta.
Teorioiden merkityksellisyys
Psykologiset teoriat autismikirjon selittäjinä ovat laajentuneet ja uusia teorioita on myös nostettu esiin. Teorioita on myös yhdistelty ja niiden avulla on arvioitu interventioita, joita käytetään esimerkiksi kuntoutuksessa ja opetuksessa. Se, mikä teoria valitaan ja valikoituu ymmärrystä lisäämään, on merkityksellistä – keskitytäänkö poikkeavuuden, ominaisuuden vai vahvuuden ymmärtämiseen.
Kahdenkymmenen vuoden aikana autismikirjoa on selitetty ja ymmärretty kognitiivisten poikkeavuuksien näkökulmasta. Keskeisiä teorioita ovat olleet on mielen teoria, sentraalinen koherenssiteoria ja eksekutiivinen teoria.
Mielen teoria on selittänyt autismikirjon oirekuvaa. Mielen teorialla tarkoitetaan henkilön ymmärrystä toisen henkilön uskomuksista, aikomuksista ja tuntemuksista. Mielen teorian koeasetelmilla on tehty johtopäätöksiä henkilön mentalisaatiokyvystä. (Mentalisaatiokyky on kykyä pohtia omaa ja toisen ihmisen näkökulmaa ja kokemusta. Se auttaa säätelemään omia tunnetiloja).
Sentraalinen koherenssiteoria taas selittää oireiden taustaa sillä, että autismikirjolla oleva henkilö korostaa yksityiskohtia havainnoidessaan. Tämä vaikuttaa ajattelun pirstaleisuutena ja kokonaisuuksien havaitsemisen pulmina.
Kolmas teoria 2000-luvun alkupuolelta, joka lisäsi autismikirjon ymmärrystä, oli eksekutiivinen teoria, jolla kuvataan vaikeutta oman toiminnan ohjaamisessa eli toiminnanohjauksessa, jolloin esimerkiksi toiminnan suunnittelu ja joustavuus ovat puutteellisia.
Se, mikä teoria valitaan ja valikoituu ymmärrystä lisäämään, on merkityksellistä – keskitytäänkö poikkeavuuden, ominaisuuden vai vahvuuden ymmärtämiseen.
Uusia teorioita
Viimeisten vuosien aikana on ollut nähtävissä uusia teorioita, jotka selittävät autismikirjoa. Tällaisia ovat kaksois-empatiateoria (double empathy theory) ja Bayesin todennäköisyysteoreema, jonka avulla autismikirjoa ymmärretään. Molemmat teoriat nostavat keskiöön henkilön omat kokemukset ja niiden merkitykset.
Kaksois-empatiateoria ei etsi selitystä autismikirjon henkilön vuorovaikutuksen pulmiin hänen kognitiivista poikkeavuuksistaan, vaan selittää ne johtuviksi keskinäisen ymmärryksen puutteesta neurotyypillisten ja autismikirjon henkilöiden välillä. Teorian mukaan on kyse vuorovaikutuskumppaneiden molemminpuolisesta empatian kokemuksen epäonnistumisesta eli empatiakuilusta.
Bayesiläisen todennäköisyysteorian avulla on selitetty muun muassa autismikirjolla olevien henkilöiden havaintokokemusta. Havaintokokemukseen vaikuttavat sekä aistitieto että aiemmat kokemukset. Autismikirjoon liittyvät epätyypilliset aistikokemukset voivat olla yhteydessä taipumukseen havaita ympäristöä tarkemmin kuin jos sitä havainnoitaisiin aikaisempia kokemuksia muovaamalla.
Kaksois-empatiateoria ja Bayesin teoreema tulevat muuttamaan teoreettista lähestymistapaa ja muuttavat autismikirjon tutkimusta. Kaksois-empatiateoria ja muut samankaltaiset lähestymistavat ovat tutkimusta jo muuttaneetkin: autismikirjon henkilöitä on otettu mukaan tutkimuksiin – tutkimusta suunnittelemaan, aineistoja analysoimaan ja johtopäätöksiä tekemään. ”Kaikkien ääni kuuluviin”-lähestymistapa haastaa tutkimusmenetelmiä ja tutkimusten suunnitelmia, ja myös tutkimusten eettisiä valintoja. Teoreettiset näkemykset ovat moninaisia ja yksittäinen teoria antaa yhden ikkunan autismikirjon tarkasteluun.
Elina Kontu on psykologian professori (autismikirjo ja kehitysvammapsykologia), FT, KL, erityisopettaja, musiikki-. ja psykoterapeutti, LTO Tampereen yliopistolla ja Epanet-professori Seinäjoen yliopistokeskuksessa. Hän toimii myös tutkimusjohtajana Helsingin yliopistossa ja varhaiserityiskasvatuksen dosenttina Turun yliopistossa.
Kirjallisuus:
- Fuentes, Hervas, Howlin 2020: ESCAP practice guidance for autism: a summary of evidence-based recommendations for diagnosis and treatment.
- Fletcher-Watson & Happe 2019. Autism. A New Introduction to Psychologial Theory and Current Debate.
- Mitchell, Sheppard & Cassidy 2021. Autism and the double empathy problem: Implications for development and mental health.
- Pellicano & Burr 2012. When the world becomes “too real”: a Bayesian explanation of autistic perception.
Teksti Elina Kontu
Kuva Shutterstock ja Tampereen yliopisto
Artikkeli on julkaistu Autismi-lehdessä 4/2022.