Tilallisia ja torppareita – Johannes viihtyy Hakamaan maatilalla
Johannes Helinin erityisen mielenkiinnon kohteina ovat sukututkimus ja lehtileikekeräily. Hakamaan maatilalla hän nauttii erityisesti lautojen sahaamisesta.
Vammaispalveluita tuottavan Etevan toimipaikassa Hakamaalla tehdään maatilan töitä vuodenaikojen mukaan. Tilalla asuvia kutsutaan tilallisiksi ja siellä työskenteleviä torppareiksi. Tilalliset voivat asua ryhmäkodissa tai rivitalossa keskellä maaseutua. Päälle 30-vuotias Johannes Helin asuu rivitalossa omassa yksiössään.
– Minä en navettaan viiti mennä. Navetassa on kanat. Sitten siellä on lampaat tuolla laitumella. Sitten on kolme kania. Sitten on possuja yks kappale, Johannes luettelee.
Hakamaalla kannustetaan itsenäiseen elämään. Johannes esimerkiksi suunnittelee oman kauppalistansa, jonka jälkeen hän saa kyydin lähimpään ruokakauppaan. Siellä hän saa rauhassa tehdä itsekseen ostoksensa ja tulla taksilla takaisin tilalle.
– Kanaa ja kalaa mä en voi syödä ollenkaan, hedelmiä mä en syö ollenkaan. Enkä tomaattia ja paprikoita voi syödä. Lihaa syön, mutta porkkanoita en syö, Johannes listaa.
Tilalla on arkipäivisin työtoimintaa, johon tilalliset osallistuvat ja josta he saavat palkkaa. Iltapäivästä työtoiminnan jälkeen on vapaa-aikaa. Monilla on kerhoja tai henkilökohtaisia avustajia, joiden kanssa he voivat käydä esimerkiksi konserteissa tai elokuvissa. Johannes käy kerran viikossa Lahden musiikkikerhossa ja Nuokulla eli nuorisotalolla.
– Kannustamme itsenäiseen toimintaan. Silloinkin kun asukkaasta tuntuu, ettei hän jaksaisi itse esimerkiksi pestä pyykkiä, vaikka hänellä siihen kykyä olisikin. Vastuut kuuluvat itsenäiseen asumiseen, Hakamaan tilan ohjaaja Meri Apiala kertoo.
Purkutöitä ja sahaamista
Päivällinen on ohi ja iltapäivän työtoiminta alkamassa. Johannes vetää kumisaappaat jalkoihinsa, oranssit työhanskat käsiinsä ja siniset henkselihaalarit päällensä. Hiekkaisen metsätien jälkeen aukeaa järvimaisema, jonka rannassa maan tasalle purettu varasto odottaa viimeisten lautojen irrottamista.
– Johannes on oikea työmies. Häntä ei koskaan tarvitse houkutella töihin. Purkaminen ja sahaaminen ovat hänen suosikkihommiaan, purkutöitä valvova Hakamaan tilan ohjaaja kertoo.
Laudat ja purut lentelevät, kun Johannes takoo lautoja irti listoista vuoroin vasaralla vuoroin sorkkaraudalla. Kun pari tuntia purkamista on takana ja kello lyö puoli kolme, ei Johannesta huvittaisi luopua työkaluista. Joku vielä uskaltaa sanoa, ettei seuraavana päivänä ehdittäisi työmaalle.
Suku on paras
Johannes harrastaa SM-, MM- ja Historic-rallien katsomista tietokoneeltaan. Talvella hän seuraa tiivisti televisiosta hiihdon sekä yhdistetyn kisoja. Keväästä syksyyn hän katsoo suunnistusta ja yleisurheilua.
– Mä en kesäolympialaisista muuta kato ku yleisurheilun. Muut ei kiinnosta ku yleisurheilu.
Johanneksen mielenkiinnon kohteina ovat kuitenkin erityisesti sukututkimus ja lehtileikekeräily. Heinäkuussa Johannes oli ostanut Sysmän Kirjapäiviltä Huumori kukkii Itä-Hämeessä -kaskukirjan, josta hän on löytänyt useita vitsejä ja tarinoita kaukaisista sukulaisistaan.
– Kalle Rinne se on mun mummon isä. Tässä on tää Martti Jussila. Se on mun enon vaimon tädin mies, Johannes kertoo tohkeissaan ja osoittaa sormellaan tuttuja nimiä kirjan sivuilta.
Johannes on Suku Sampo -ohjelman avulla kerännyt tietoa suvustaan 1500-luvulta asti. Hän on aloittanut sukunsa tutkimisen vuonna 1996, josta viime syksynä tulee kuluneeksi tasan 20 vuotta.
– Äidinisästä on tehty 12 erilaista sukututkimusta, isänisän suvusta on tehty 9 erilaista sukututkimusta, äidinäidin puolelta tehty 12, isänäidin puolelta tehty 11 sukututkimusta.
Tänään Johannes on erityisen riemuissaan. Hän on löytänyt tuoreimmasta Itä-Häme -sanomalehdestä kuvan äitinsä pikkuserkusta. Johannes leikkelee lehdistä talteen uutisia, joissa on mainittu hänen sukulaisensa tai tuttunsa.
– Mä kerään kaikki sukulaisista kertovat jutut lehdistä. Kuolinilmoitukset pitää aina ottaa talteen!
Ihan joka päivä Johannes ei löydä tuttujaan lehdistä, mutta yllättävän usein kuulemma kuitenkin. Hänellä tuntuu olevan sukulaisia vähän joka paikassa. Eräs Hakamaan entinen ohjaajakin on Johanneksen mukaan hänelle puoliksi sukua isänäidin puolelta.
– Se on mun tädin miehen siskon toisen kuolleen pojan toisen vaimon serkku. Sillä pojalla on ollut kaksi vaimoa!
Johanneksen muistia voi vain hämmästellä. Eihän kukaan tiedä noin kaukaisista sukulaisista!
– Monet ei tiedä, mutta mä tiedän! Johannes toteaa topakasti.
Hän kaivaa kaappiensa pohjalta vielä lisää vanhoja lehtiä ja alkaa innoissaan esitellä tuttuja kasvoja. On vanhoja koulukavereita, isänäidin ja äidinisän sukulaisia. Sen verran Johannes vielä havahtuu kertomaan, ettei hänellä ole erikoisempia haaveita. Hänellä on asiat aika hyvin juuri nyt.
Teksti ja kuvat: Sini Rantanen, Autismi- ja Aspergerliitto
Artikkeli on julkaistu Autismi-lehdessä 3/2016.