Tyttöni oli hetken poika
Tyttäreni oli 5. luokalla, kun sukupuoli ja murrosiän myötä nopeasti muuttunut keho alkoi ahdistaa häntä. Hän sulkeutui ja alkoi viettää yhä enemmän aikaa puhelimellaan. Hän ei halunnut enää tavata ystäviään tai käydä harrastuksissa, ja koulunkäynti vaikeutui.
Kuudennen luokan alettua tilanne paheni ja hänestä tuli itsetuhoinen. Olin hädissäni ja hain hänelle apua psykiatrian poliklinikalta. Lopulta hän paljasti mistä oli kyse: hän on mielestään oikeasti “poika tytön kehossa”. “OK” vastasin. Siinä vaiheessa olin valmis tekemään mitä vain mikä auttaisi hänen oloaan. Riensimme kauppaan ostamaan hänelle pojan vaatteet.
Pelko ja huoli tulivat vasta myöhemmin, kun tajusin miten syvällä omaan kehoon kohdistuvan vihan ja ahdistuksen syövereissä hän paini, ja mitä siitä seurasi hänen mielenterveydelleen – ja fyysiselle terveydelleen, jos hän etenisi toivomiinsa korjaushoitoihin. Testosteronin pitkäaikaisvaikutuksia ei tunneta, mutta jokainen tietää mitä tapahtuu, jos sukuelimiä poistetaan.
Lapseni koki ystäviensä muuttuneen ala-asteen loppupuolella, eikä hän enää kyennyt ymmärtämään heitä eivätkä he häntä. Ystävät olivat alkaneet meikata ja puhua pojista, ja muuta teini-ikään kuuluvaa, eikä hän ymmärtänyt siitä mitään. Hän koki olevansa outo ja erilainen, ja hänen kehonsa muuttuminen ahdisti häntä. Hän ei kyennyt hyväksymään murrosiän muutoksia kehossaan, vaan tunsi vahvaa vierautta kehoaan kohtaan. Hän oli löytänyt uuden ystäväporukan netistä ja somesta, muita samassa tilanteessa olevia nuoria, jotka kaikki pohtivat samaa: sukupuoli-identiteettiään ja kehoahdistustaan – he olivat löytäneet poikana olemisesta merkityksen elämänvaiheelleen ja ahdistukselleen.
Autismikirjon tytöt identifioituvat helposti pojiksi
Asiaan perehtyminen avasi silmiäni ymmärtämään miten monimutkaisesta ja kiistanalaisesta asiasta on kyse. Paljastui, että kyseessä on lääketieteessä ennennäkemätön potilasryhmä ja ilmiö on samanlainen kaikissa länsimaissa: varsinkin tytöt ja nuoret naiset kokevat kasvavassa määrin sukupuolidysforiaa, usein yhdessä muiden mielenterveyden häiriöiden kanssa; autismikirjon nuoret ovat yliedustettuina, eikä tieteellisesti pätevää ja kiistatonta tutkimusnäyttöä korjaushoitojen toimivuuden suhteen ole olemassa.
Göteborgin yliopiston professori, autismikirjon lapsiin ja nuoriin erikoistunut ylilääkäri ja lasten psykiatri Christopher Gillberg tutkijatiimeineen toteaa Ruotsissa julkaistussa kannanotossa, että dysforisten nuorten hoitaminen puberteetin jarrutushoidoilla, muuntohormoneilla tai leikkauksilla on ihmiskoe, jolle ei ole tieteellisesti eikä eettisesti pitäviä perusteita. Kritiikkiä nuorten kehoa muokkaavia hoitoja kohtaan on esitetty useiden lääketieteen asiantuntijoiden puolelta Pohjoismaissa, Englannissa ja myös Suomessa. Nuorten tulisi antaa työstää identiteettiään rauhassa, eikä sukupuolta tulisi ryhtyä “korjaamaan” vielä kehitysikäisenä.
Ajan kuluessa lapseni puberteetti eteni ja hän alkoi myös pohtia asioita avoimemmin ja kypsemmin. Keskustelimme yhdessä mm. sukupuolirooleista. Hän työsti identiteettiään myös terapiassa. Kaiken kaikkiaan tyttäreni koki olevansa poika noin parin vuoden ajan, kunnes hän eräänä päivänä ilmoitti, että pojan kutsumanimi jää pois. Koska hän on taas tyttö. Hän on sanonut, että transidentiteetti oli hänelle kuin vankila, kunnes kalterit katosivat ja hän ymmärsi olevansa omanlaisensa tyttö.
Teksti: Tilda, sukupuolidysforiasta toipuneen nuoren äiti
Kuva: Unsplash
Artikkeli on julkaistu Autismi-lehdessä 2/2020.