Siirry sisältöön
Haku Lahjoita
Numero 1/2022 Kolumni

Unelma jaksamisesta 

Vuoden kääntyminen uudeksi ja kohti kevättä saa minut unelmoimaan. Haistelen ilmaa, löytyisikö jokin uusi suunta? Paljastaako kevätaurinko elämästäni tunkkaisia, siivottavia nurkkia?

Reetta Tourunen seisoo ulkona lammen edessä koira sylissään.

Lottovoittokysymyksen kautta on aina yhtä hauskaa tutkailla unelmia. Miljonäärihaaveita löytyy aina, mutta niiden toteuttaminen käytännössä vaatisi luultavasti rahan lisäksi jaksamista, jota ei edes lottokupongilla voi voittaa. 

Muutimme puolisoni kanssa juuri uuteen kotiin. Tätä elämänmuutosta olimme suunnitelleet pitkään. Omakotitalohaaveet oli kulutettu loppuun ja nyt nautimme helpommasta elämästä kaupungissa. Ehkä vielä joskus pelastan jonkun vanhan talon – vaikka sitten eläkkeellä, kun työelämältä kenties vapautuu voimavaroja. Nyt nukketalohotellin saunaosaston suunnittelu riittää täyttämään remontointitarpeeni vähäksi aikaa. 

Jos saisin hyvältä haltijalta kolme toivomusta, minun kannattaisi pyytää, että pysyisin päivisin hereillä, muistaisin asioita vähän paremmin kuin mummoni ja yhteisprojektit toisten kanssa sujuisivat vähän kivuttomammin. Mutta sellaisista on tylsää, ja ehkä minun tapauksessani turhaakin haaveilla. Kuitenkin tuntuu, että monen kiinnostavan unelman saavuttaminen edellyttäisi näitä arjen perusasioita. 

Nuorena unelmoin isosta perheestä. Nyt olemme puolisoni kanssa tyytyväisiä siihen, että ruuhkavuosien sijaan elämme kiireetöntä keski-ikää. Lasten tilalle on löytynyt muita, pienempiä haaveita, jotka eivät vie jaksamistamme äärirajoille. Ja muutamille tenaville saamme kuitenkin olla kaksi hassua ja aika tärkeää tätiä. En halua uupua ainakaan unelmien vuoksi. Ulkopuolelta tulevat paineet unelmoida samoista asioista kuin muut ovat onneksi jääneet taakse jo vuosia sitten.   

Joulun alla koukutuin Ylellä näytettyyn tanskalaiseen Julefeber joulukalenteriohjelmaan. Lumoavaa tarinaa katsellessani mietin, että ehkä minäkin voin joskus olla supervoimia hallitseva ja toisia auttava tonttu tai vaikka koko naapurustoa piristävä Peppi Pitkätossu. Mutta helppoa ei ole supersankareillakaan. Jostain mystisistä syistä hekin kamppailevat omien erityispiirteidensä hyväksymisen ja arjessa jaksamisen kanssa. 

Teksti: Reetta Tourunen 

 Artikkeli on julkaistu Autismi-lehdessä 1/2022.