Numero 3/2024 Tuki ja kuntoutus

Unelmien koulussa saisi oppia omalla tavalla 

Armas Saarnisto suorittaa oppivelvollisuuttaan kotiopetuksessa itselleen räätälöidysti, sillä nykyinen peruskoulu ei ole autistille sopiva ympäristö.

Suomalainen koulujärjestelmä on ollut kansakuntamme ylpeys, vientituote ja osa maabrändiä. Sen korkeaa laatua on tultu ihmettelemään ulkomailta saakka. Se on kuitenkin rakennettu perustuksiaan myöten neurotyypillisille oppijoille. 

Armas Saarnisto, 10 vuotta, on käynyt päiväkodissa, mutta oppivelvollisuutta hän on suorittanut alusta saakka kotiopetuksessa. Päiväkotiaikana todettiin, ettei peruskouluympäristö olisi Armaalle sopiva paikka oppia. Joustamaton ympäristö, jossa asioita tehdään samantahtisesti ryhmässä ja aikuislähtöisesti, olisi syönyt Armaan henkistä hyvinvointia ja heikentänyt oppimismahdollisuuksia. 

Harvinainen järjestely

Kotiopetus on Suomessa melko harvinaista. Päätös kotiopetuksesta on huoltajilla, ja kunnalla on velvollisuus valvoa oppivelvollisuuden toteutumista. Yleensä kunta nimeää tehtävään tutkivan opettajan, joka tapaa kotioppijan perhettä pari kertaa vuodessa. Kotiopetuksessa vastuu opetuksen suunnittelusta, toteutuksesta ja oppimateriaalien järjestämisestä on kokonaan huoltajalla. 

Armas on itsenäinen ja kriittinen oppija, joka ei pureksimatta niele oikeastaan mitään. Koulumaailmassa liika kyseleminen ja kyseenalaistaminen koetaan usein häiritsevänä käytöksenä, joka hidastaa opetuksen etenemistä suunniteltuun tahtiin. Kotioppijana Armas saa oppia omalla tavallaan ja omassa tahdissaan. 

Sisäinen motivaatio

Syksyllä Armaalle tehdään suunnitelma, joka raamittaa työskentelyä. Armas opiskelee vuosiluokkiin sitomattomasti, sillä hänelle on autistina tärkeää ohjata itse toimintaansa ja hän oppii parhaiten sisäisestä motivaatiostaan käsin. Armas on luonnostaan hyvin kiinnostunut kaikenlaisesta, joten maailman tutkiminen onnistuu myös ilman ulkoapäin määrättyä järjestystä. Armas seuraa aktiivisesti uutisia ja ajankohtaisia asioita. Keskustelu onkin tärkeä osa Armaan oppimista.

Armaalla on paljon kausittain vaihtuvia erityismielenkiinnonkohteita ja ne valjastetaan oppimiseen. Esimerkiksi laskinkiinnostuksensa myötä hän on oppinut niin matematiikkaa, ohjelmointia kuin englannin kieltä. “Kato miten monta näitä on!”, Armas hihkuu ja näyttää puhelimeltaan lukuisat laskinsovellukset. Armas on tutkinut erilaisia sovelluksia ja on myös itse ohjelmoinut sellaisia. Tällä hetkellä Armas on myös erityisen kiinnostunut omasta ominaisuudestaan: autismista. Armas onkin mukana Aistin Nuorten Aktivistien vaikuttajaryhmässä, joka pyrkii edistämään neurovähemmistön oikeuksia.

Kouluympäristö

Millainen kouluympäristön sitten pitäisi olla, jotta Armaan kohdalla edes harkittaisiin opiskelua peruskoulussa? “Koko peruskoulujärjestelmä pitäisi oikeastaan myllätä uusiksi”, toteaa Armaan äiti Marjukka Saarnisto. “Sisällöt ovat hyviä, mutta tapa opiskella ei sovi.” Armaalle on tärkeää saada opiskella omassa tahdissa ja omassa rauhassa. 

“En halua, että huoneessa on ketään muita ihmisiä. Myös erilaiset valot ja hälinä häiritsevät”, Armas kertoo. Armas ei tunnista opettajan auktoriteettia, mikä on tyypillinen ajattelutapa autistille, jolle hierarkkinen ajattelu on usein vierasta. 

Opettajan tulisi mieluummin olla läsnä silloin, kun häntä tarvitaan. Tietenkin Armas kaipaa ympärilleen myös muita ihmisiä, mutta oppiminen sujuu parhaiten itseohjautuen. Kiinnostaviin asioihin Armas keskittyy hyvinkin syvällisesti, ja esimerkiksi omat projektit voisivat olla Armaan kaltaisille ihmisille erinomaisia tapoja oppia. Omasta projektista voisi jakaa tietoa muille oppilaille opettaen näin myös muita. 

Yksilöllisyys

Suurin tarvittava muutos koulumaailmaan olisi joustavuus. Riittävä yksilön huomioiminen on massojen ohjaamiseen perustuvassa nykykoulussa kuitenkin mahdotonta. Kotiopetuksessa koulupäivät joustavat Armaalle sopivalla tavalla. Joskus Armas hurahtaa yhteen aiheeseen tuntikausiksi, ja hän saa silloin syventyä siihen rauhassa ja mennä vasta sitten esimerkiksi ulkoilemaan.

Muiden lasten seuraa Armas kaipaa ennen muuta ulkoilemiseen ja erilaisiin aktiviteetteihin eikä niinkään opiskeluun. Kavereita Armas on saanut muista kotioppijoista, jotka kokoontuvat Turun Feeniks -koulun kotioppijoiden ryhmässä viikoittain.

Suhtautuminen

Kyseenalaistamista valintaansa kohtaan Saarniston perhe ei juurikaan ole kohdannut.  “Ehkä koska Armas on ollut kotiopetuksessa alusta saakka”, toteaa Marjukka. “Muilta perheiltä olen kyllä kuullut, että peruskoulusta irtaantuminen kotiopetukseen on herättänyt kommentteja.”

Ennakkoluuloja siis on. “Taustalla on paljon tietämättömyyttä”, Marjukka näkee. Kerran ennestään tuntematon lääkäri on sanonut, että Armas pitäisi saada peruskouluun. Tapaus on jäänyt yksittäiseksi, ja sen jälkeen suhtautuminen kotiopetukseen myös terveydenhoitotaholta on ollut kannustavaa. Armaan kotikaupungissa on Marjukan mukaan myös erinomainen tutkiva opettaja, jonka kanssa asiat sujuvat. “Kotiopetus on erinomainen mahdollisuus monille, mutta olisi tärkeää, että myös perusopetusta kehitettäisiin kaikenlaisille oppijoille sopivammaksi.”

Teksti ja kuva Karoliina Virkkunen

Artikkeli on julkaistu Autismi-lehdessä 3/2024.