Vuoden vapaaehtoinen Anna-Reeta Pakarinen: Paras palkkio vapaaehtoistyöstä on kiitos
Autismi- ja Aspergerliitolle valittiin jo kolmatta kertaa vuoden vapaaehtoinen. Tunnustuksen saanut Anna-Reeta Pakarinen on omistautunut vapaaehtoistyölle.
Anna-Reeta Pakarinen on hämmentynyt, hyvällä tavalla. Hän on juuri saanut kuulla tulleensa valituksi Autismi- ja Aspergerliiton vuoden vapaaehtoiseksi. Hänen on vaikea sanoittaa tunteitaan. Hän ei osannut ollenkaan odottaa, että valinta osuisi häneen.
”Tämä on kunnia-asia ja tuntuu hassulta, että se sattui kohdalleni. On varmasti minua parempia ja ahkerampia vapaaehtoisia.”
Jälkimmäinen lause tuskin pitää paikkaansa, Anna-Reetaa ahkerampaa vapaaehtoista saa nimittäin hakea. Anna-Reeta tukee Asperger-lasten vanhempia, kiertää puhumassa autismikirjosta kokemuspuhujana Oulun alueella, vetää Pohjois-Suomen autismikirjo -jäsenyhdistyksessä vertaistukiryhmää autismikirjon aikuisille, on mukana SPR:n ensiapuryhmässä ja vierailee Diana-koiransa kanssa vanhainkodeissa, kehitysvammapuolella, mielenterveyskuntoutujien luona ja lapsille suunnatuissa tapahtumissa. Lisäksi hän auttaa ystäviään hoitamalla heidän lapsiaan ja nyt hän kouluttautuu myös Autismi- ja Aspergerliiton vertaisosaajaksi. Kaiken vapaaehtoistyön lisäksi Anna-Reeta tekee lähihoitajana työkeikkoja kehitysvammaisten palvelukodissa.
Vapaaehtoistyötä auttamisen halusta
25-vuotiaan Anna-Reetan elämä ei ole ollut helppoa. Hänellä on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Asperger- ja ADHD-diagnoosit hän sai vasta 21-vuotiaana viiden masennusjakson ja yhden maniavaiheen jälkeen. Kaikesta tästä huolimatta – tai ehkä juuri näistä haasteista johtuen – Anna-Reeta kuvailee olevansa auttavainen, pirteän positiivinen ja rohkea. Hänen positiivisuutensa ja naurunsa on tarttuvaa. Hän ei pelkää tarttua uusiin haasteisiin.
”Intohimonani ovat ihmisten auttaminen, kokemustiedon jakaminen ja ennakkoluulojen murtaminen. Maalaamisesta pidän ilmaisukeinona. Olen esimerkiksi maalannut Aspergerin oireyhtymän ja bipon.”
Vaikka Anna-Reetalle vuoden vapaaehtoisen titteli on suuri kunnia, hänelle paras palkkio vapaaehtoistyöstä on kuitenkin kiitos, hymy toisen kasvoilla ja se, että toisen olo helpottuu.
”Vapaaehtoistyö on pyyteetöntä ja tapahtuu auttamisen halusta. Parasta on, kun saa olla ihminen ihmiselle ja läsnä. Se on ihmisyyttä kauneimmillaan, silloin ei ajatella rahaa tai tehokkuutta. Silloin ajatuksena on vain auttaa ja tukea toista ihmistä. Nykyisessä suoritusyhteiskunnassa ihmisyys tuntuu unohtuvan.”
Vapaaehtoistyössä Anna-Reeta on oppinut kohtaamaan ihmisiä ja arvostamaan elämää. Kokemuspuheenvuoroissaan hän painottaa juuri kohtaamista; täytyy olla ihminen ihmisille.
”Vanhankodissa työskennellessäni lauloin vanhuksille Veikko Lavin Jokainen ihminen on laulun arvoinen -kappaletta. Siinä on tärkeä ja hieno sanoma, joka pätee erittäin hyvin myös vapaaehtoistyöhön. Jokainen ihminen on laulun arvoinen. Jokainen elämä on tärkeä.”
Vuoden vapaaehtoinen -ehdokashakuun tuli tänä vuonna yhteensä 24 vastausta, joissa ehdotettiin viittä eri henkilöä. Valinnan teki Autismi- ja Aspergerliiton liittohallitus, joka kiinnitti positiivisesti huomiota siihen, että tällä kertaa runsaimman kannatuksen sai aikuinen autismikirjon henkilö. Tunnustuksen saaneen Anna-Reeta Pakarisen palkintona on vapaa pääsy vuoden 2019 Autismin talvipäiville Mikkeliin.
Kuva: Anna-Reeta Pakarinen