Siirry sisältöön
Haku Lahjoita
Numero 1/2023 Henkilötarinat

Vuoden vapaaehtoinen: ”Oma akku ei vapaaehtoistyössä vajene vaan latautuu”

Autismiliiton vuoden 2022 vuoden vapaaehtoinen Kati Sairanen lähti mukaan Itä-Savon Puatti -yhdistykseen noin kymmenen vuotta sitten, koska yhdistyksen tapahtumissa kohtasi samantyyppisessä tilanteessa olevia perheitä. Nykyään hän on vaikuttamassa myös alueen vammaisneuvostoissa ja tietää kokemuksestaan, että yhteistyö todellakin on voimaa.

Kati Sairanen pitää käsissään kukkia ja hymyilee
Kuva: Helin Vesala

Kati Sairasella on neljä lasta: kaksi tytärtä ja kaksi poikaa. Lapsista toiseksi nuorin kehittyi normaaliin tapaan noin vuoden ikäiseksi. Tosin äiti ihmetteli kyllä poikansa vilkkautta. Perhepäivähoitaja otti puheeksi tutkimuksien tarpeen ja pian lasta alettiinkin tutkia. Ensin diagnoosiksi saatiin lapsuusiän laaja-alainen kehityshäiriö ja myöhemmin vahvistettiin autismikirjon diagnoosi. Autismi oli perheelle uusi ja vieras maailma.

– Tätä ennen olin muodostanut käsitykseni autismista Sademiehen perusteella. Nyt kun autismikirjo on ollut osa elämää lähes 15 vuotta, olen oppinut sen, että kirjo on todella tärkeä osa tuota yhdyssanaa, Sairanen kertoo. 

Aluksi kaikki piti opetella kädestä pitäen. Sairanen kertoo oppineensa vähitellen ennakoinnin merkityksen sekä kuvien, sosiaalisten tarinoiden ja mallintamisen mahdollisuudet. Tänä päivänä hän osaa lisätä poikansa turvallisuuden tunnetta strukturoimalla päivää, näyttämällä kuvia vieraista paikoista tai esimerkkivideon jännittävästä toimenpiteestä laboratoriossa tai hammaslääkärissä. Välillä Katista tuntuu, että hän osaa jo katsoa ympäristöä poikansa silmin. Täysin lapsensa maailman hän ei kuitenkaan koskaan pääse, hän sanoo. 

Kiihdyttäen hallitukseen

Sairasen lapsen päiväkodinopettaja oli vinkannut paikallisyhdistyksestä useamman kerran, mutta kesti ainakin vuoden ennen kuin Sairanen oli valmis perehtymään Itä-Savon Puattiin.

– Muistaakseni menin kuitenkin jo ensimmäisenä jäsenyysvuotenani mukaan yhdistyksen sääntömääräiseen kokoukseen, jonka jälkeen huomasin olevani mukana hallituksessa, Sairanen muistelee huvittuneena. 

Vuonna 2011 yhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja Saku Linnamurto luopui puheenjohtajan tehtävästä ja tehtävä siirtyi Kati Sairaselle. Viiden vuoden puheenjohtajuuspestin jälkeen hänet korvasi yhdistyksen nykyinen puheenjohtaja Taru Niemi. Sairanen on toiminut sen jälkeen yhdistyksen sihteerinä, ottaen välillä vapaavuodenkin hallituksen tehtävistä.  

Vapaaehtoistyön imu

Sairanen olisi itse kaivannut vertaistukea silloin, kun heidän pojallaan todettiin autismi. Silloin Savonlinnan alueella ei varsinaisia vertaistukiryhmiä vielä ollut. 

– Itä-Savon Puatti ry:n jäsenille oli kuitenkin kerran viikossa kokoontuva liikuntakerho sekä satunnaisia yhteisiä keilailu- ja luisteluvuoroja. Niissä pääsi tutustumaan muihin perheisiin, joissa oli autismikirjon lapsia. 

Nyt kun autismi on ollut osa elämää lähes 15 vuotta, olen oppinut sen, että kirjo on todella tärkeä osa tuota yhdyssanaa.

Kati Sairanen

Sairanen kehuu Autismiliiton Arjessa alkuun -projektissa kehitettyä vertaisosaajatoimintaa, jossa on itsekin vertaisosaajana mukana. Vertaisosaaja antaa lyhytkestoista tukea silloin, kun autismikirjon diagnoosi on tuore.

– Kunpa olisi itsekin voinut silloin 2010-luvun alussa täyttää tukipyyntölomakkeen! Vapaaehtoistyö on palkitsevaa, kun voi olla helpottamassa jonkin toisen ihmisen elämää vaikka pienen hetken verran.

Sairanen korostaa, että vapaaehtoistyön ansiosta hän on saanut tavata ihania ihmisiä omasta yhdistyksestään, liitoista sekä ammattilaisten keskuudesta. Sekin on myötävaikuttanut hänen kokemukseensa siitä, että vapaaehtoistyössä oma akku ei vajene vaan latautuu.

Kati Sairanen arvostaa myös miehensä panosta siihen, että hän on ylipäänsä voinut tehdä vapaaehtoistyötä. Kun hän on poissa kotoa, mies katsoo heidän poikansa perään.

Monessa mukana

Päivätyönään Sairanen toimii Savonlinnan lyseon lukiossa äidinkielen ja kirjallisuuden lehtorina. Työ vie ajatukset pois nepsy-arjesta, ja toisaalta autismikirjoon liittyvää tietämystä voi yrittää hyödyntää opettajana. 

Päivätyön ja yhdistystoiminnan lisäksi Sairasen aika kuluu vaikuttamisasioiden parissa, sillä hän on nyt toista kautta mukana Savonlinnan vammaisneuvostossa. Tällä kaudella hän toimii vammaisneuvoston puheenjohtajana. Lisäksi Sairanen on yksi Savonlinnan edustajista Etelä-Savon hyvinvointialueen vammaisneuvostossa, johon hän päätyi Itä-Savon Puatti ry:n edustajana. Vammaisneuvostoissa hän haluaa edistää esteettömyyttä ja saavutettavuutta.

– Vammaisneuvoston toimintaa pitäisi kuitenkin saada tunnetummaksi, jotta kaupunkilaiset ja hyvinvointialueen asukkaat osaisivat ottaa yhteyttä sellaisiin asioihin liittyen, joihin he toivoisivat vammaisneuvoston kannanottoa tai kehittämisehdotusta. 

Palkitsevuuden lisäksi yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen on toinenkin näkökulma. Kati Sairasen poika on nyt 17-vuotias, aikuisiän kynnyksellä. Kuten lukuisat muutkin erityislasten vanhemmat, hän tuntee suurta huolta poikansa tulevaisuudesta. 

– Toivon, että joku huolehtii hänestä sittenkin, kun meitä vanhempia ei enää ole. 

Autismiliiton hallitus valitsi vuoden vapaaehtoisen seitsemännen kerran yhdistysten jäsenten asettamien ehdokkaiden joukosta. Ehdokashakuun tuli tänä vuonna yhteensä 14 ehdotusta, ja ne koskivat 11 henkilöä. 

Titteli myönnettiin Kati Sairaselle pitkäaikaisesta vapaaehtoistyöstä Itä-Savon Puatti ry:n puheenjohtajana ja sihteerinä. Sairanen on järjestänyt vertaisryhmiä ja tunnetaan alueella pyyteettömänä ja innokkaana aktiivina sekä vaikuttajana sote- ja vammaisasioissa.

Autismiliiton vuoden vapaaehtoinen julkistettiin Autismiliiton 25-vuotisjuhlassa 3.12.2022 Helsingissä.

Teksti ja kuva Helin Vesala

Artikkeli on julkaistu Autismi-lehdessä 1/2023