Kannanotot ja lausunnot 4.10.2021

Mielipide: Autistiselta opiskelijalta evättiin henkilökohtainen apu

Vammaispalvelulakiin vuonna 2009 lisätty voimavararajaus mahdollistaa käytännössä kehitysvammaisten, autismikirjon ja puhevammaisten ihmisten syrjinnän.

UUDET yliopisto-opiskelijat aloittelevat parhaillaan opintojaan. Helsingissä yksi opiskelija kuitenkin odottaa hallinto-oikeuden päätöstä, joka ratkaisee, voiko hän aloittaa opintonsa vai ei. Kaupunki on evännyt autistiselta opiskelijalta henkilökohtaisen avustajan, apuvälineen, jota ilman hän ei pysty opiskelemaan.

Kaupunki perustelee päätöstään niin sanotulla voimavararajauksella, joka lisättiin vammaispalvelulakiin vuonna 2009. Rajauksen mukaan henkilökohtaisen avun tarvitsijan on pystyttävä määrittelemään tarvitsemansa avun sisältö ja toteutustapa.

HALLITUKSEN esityksessä (HE 166/2008) linjattiin, että mikäli henkilön avuntarve perustuu pääosin hoivaan, hoitoon ja valvontaan, siihen tulee vastata muulla tavoin kuin henkilökohtaisella avulla. Vammaispalvelulainsäädännön uudistamistyöryhmä totesi kuitenkin jo vuonna 2015, että voimavararajauksen takia kaikki henkilökohtaista apua tarvitsevat vammaiset henkilöt eivät ole voineet saada sitä. Myöskään vaihtoehtoisia palveluita ei ole tarjolla.

Voimavarapykälän epämääräinen muotoilu on johtanut siihen, että palvelusta vastaavat kunnat tulkitsevat sitä kirjavasti. Vaikka henkilökohtainen apu on vaikeavammaisten henkilöiden subjektiivinen oikeus, kunnat voivat voimavaraedellytyksen perusteella evätä avun ihmisiltä, joilla toimintakyvyn rajoitus on kognitiivisissa toiminnoissa, kuten puheen tuotossa tai ymmärryksessä.

Käytännössä voimavararajaus mahdollistaa siten kehitysvammaisten, autismikirjon ja puhevammaisten ihmisten syrjinnän. Helsinkiläisen opiskelijan tapauksessa kaupunki katsoi, että voimavaraedellytys ei täyty, vaikka opiskelija on kyennyt suorittamaan lukion ja pääsemään yliopistoon. Hänelle on myönnetty henkilökohtaista apua vapaa-ajan toimintoihin, joihin liittyen voimavaraedellytyksen katsotaan täyttyvän, mutta opiskelun osalta edellytys ei täytykään.

SUOMI on ratifioinut YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista. Sen tarkoitus on turvata vammaisille henkilöille samat ihmisoikeudet kuin vammattomille. Sopimuksen artiklassa 19 todetaan, että vammaisten henkilöiden saatavissa on oltava palveluja, mukaan lukien henkilökohtainen apu, joita tarvitaan tukemaan elämistä ja osallisuutta yhteisössä.

Vammaispalvelulakia uudistetaan parhaillaan sosiaali- ja terveysministeriössä. Useat vammaisjärjestöt ovat tuloksetta vaatineet henkilökohtaisen avun voimavararajauksen poistamista laista uudistuksen yhteydessä. Uutena palveluna lakiin esitetty valmennus ja tuki on luonteeltaan hyvin erilainen palvelu kuin henkilökohtainen apu. Sen lisääminen palveluvalikoimaan ei poista sitä tosiasiaa, että voimavararajaus mahdollistaa eri tavoin vammaisten ihmisten eriarvoisen kohtelun.

Mikäli asiaan ei saada vammaislainsäädännön uudistuksen yhteydessä muutosta, jäävät kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien vammaisten ihmisten yhdenvertaisuus ja ihmisoikeudet meillä jatkossakin toteutumatta.