Mielipide: Monen neurokirjon lapsen koulupäivän kuormitus on kohtuuton
Viime päivinä on keskusteltu mediassa kouluakäymättömyydestä. Esillä on ollut se, että neurokirjon lasten tarpeet tulevat edelleen varsin heikosti huomioiduksi, mikä voi johtaa jopa siihen, että lapsi ei pysty menemään kouluun, kirjoittavat Satu Taiveaho ja Sari Valjakka Autismiliitosta Turun Sanomien mielipidepalstalla.
Perusopetuksen oppimisen ja koulunkäynnin tukea ollaan parhaillaan uudistamassa, mikä on hyvin kannatettavaa. Uudistukseen liittyy kuitenkin myös huolenaiheita neurokirjon oppilaiden kannalta.
Koulunkäynnin tuki ei näy uudistuksessa konkreettisina tukitoimina oppimisen tuen rinnalla. Ryhmäkohtaiset tukitoimet ollaan asettamassa ensisijaisiksi. Huolena on, että kynnys yksilöllisten tukitoimien piiriin pääsemiseksi voi muodostua liian korkeaksi.
Ongelmallista on, jos ryhmäkohtaiset tukimuodot jäävät vain massaratkaisuiksi, ja osa oppilaista ei tästä syystä niistä hyödy, mutta he eivät pääse oppilaskohtaisten yksilöllisten tukitoimien piiriin. Myös opetusryhmien kokoa tulisi pienentää.
Neurokirjon lasten tarpeet tulevat edelleen varsin heikosti huomioiduksi koulussa, mikä voi johtaa jopa siihen, että lapsi ei pysty menemään kouluun.
Vammaisfoorumin kyselyssä 49 prosenttia neurokirjon lasten vanhemmista oli tyytymättömiä lapsen koulussa saamaan tukeen. Tuki ei ollut riittävää tai sitä ei saanut tilanteissa, joissa lapsi olisi sitä tarvinnut, esimerkiksi välitunneille ja ruokailuihin.
Oppimisen tuessa on paljon kehitettävää, mutta pelkkä oppimisen tuki ei riitä. Tarvitaan laajempaa koulunkäynnin tukea myös oppituntien ulkopuolisiin tilanteisiin, kuten siirtymiin, välitunneille, kaverisuhteisiin tai ruokailutilanteisiin.
Erityinen huomio tulisi olla myös oppimis- ja kouluympäristöissä. Aistiesteettömyyttä niissä ei ole useinkaan huomioitu. Pienessä tilassa on paljon lapsia, jolloin melu, häly ja aistikuormitus lisääntyvät. Aina ei löydy rauhallista tilaa, johon vetäytyä, jos aistiärsykkeet käyvät liian kuormittaviksi.
Opettajien osaaminen neurokirjon kysymyksissä vaihtelee ja siihen tarvittaisiinkin täydennyskoulutusta. Myös opettajankoulutuksessa tulisi käsitellä neurokirjon teemoja nykyistä paljon enemmän.
Kaikkea ei tarvitse eikä voikaan opettaja osata, koska tarpeet ovat usein hyvin yksilöllisiä. Kouluille jalkautuvat nepsy-valmentajat, toimintaterapeutit tai esimerkiksi oppimis- ja ohjauskeskus Valterista hankittava konsultaatio voivat tuottaa hyviä tuloksia sekä oppilaiden että opettajien kannalta. Myös Autismiliitto tarjoaa konsultaatiota.
Tällä hetkellä liian moni neurokirjon lapsi sinnittelee koulussa. Päivän kuormitus purkautuu tunneromahduksina useimmiten vasta kotona. Pahimmillaan koko perheen voimavarat menevät lapsen koulunkäynnin kannattelemiseen. Koulun, jonka tulisi olla hyvä paikka kasvaa ja oppia kaikille lapsille.
Satu Taiveaho, toiminnanjohtaja, Autismiliitto ry
Sari Valjakka, vaikuttamistoiminnan asiantuntija, Autismiliitto ry
