Moni neurokirjon lapsi jää lähikoulussa vaille tarvitsemaansa tukea ja kohtuullisia mukautuksia
Vanhempien kokemusten mukaan tukitoimet peruskoulussa toteutuvat vaihtelevasti ja monin paikoin puutteellisesti. Monet vanhemmat kokivat, ettei yleisopetuksen luokilla ollut riittäviä resursseja eikä osaamista lapsen tarvitseman tuen järjestämiseen.
Nämä tulokset käyvät ilmi Vammaisfoorumin ja Ihmisoikeuskeskuksen kyselystä perusopetuksessa olevien vammaisten ja toimintarajoitteisten lasten huoltajille vuodenvaihteessa 2020-2021. Tavoitteena oli selvittää perheiden kokemuksia lapsen kouluarjen sujumisesta sekä oppimisen ja koulunkäynnin tuen toteutumisesta. 57 % vastaajista oli neurokirjon (adhd, autismikirjo, Tourette, kehityksellinen kielihäiriö) lasten vanhempia.
Kouluilta puuttuu resursseja ja osaamista
Oppimisen ja koulunkäynnin tuki ja tarpeiden mukaiset mukautukset toteutuivat kaikkein heikoimmin neurokirjon lapsilla. Näiden lasten vanhemmat kertoivat lukuisista ongelmista ja viiveistä, joita lasten tarvitsemien tukitoimien, yksilöllisten järjestelyjen ja kouluympäristön mukautusten saamisessa oli ollut.
49 % vanhemmista koki, ettei tukitoimia koulussa ollut toteutettu lapsen tarpeiden mukaisesti. Tuki ei ollut riittävää tai sitä ei saanut tilanteissa, joissa lapsi olisi sitä tarvinnut esim. välitunneille ja ruokailuihin.
52 % neurokirjon lasten vanhemmista oli sitä mieltä, ettei lapsi saanut tarvitsemaansa tukea kaverisuhteissa. Koulujen henkilöstömitoitus on tiukka, ja vanhemmat toivat esiin esimerkiksi koulunkäynninohjaajien liian vähäisen määrän ja suuren vaihtuvuuden.
Opettajilta ja koulunkäynninohjaajilta koettiin puuttuvan osaamista neurokirjon lasten ohjaamiseen ja oppimisen tukemiseen (49 %). Koulussa ei myöskään aina ollut riittävää osaamista eikä ymmärrystä tunnistaa neurokirjon lasten tarpeita. Tukea oli vaikea saada etenkin, jos lapsi oli kognitiivisesti taitava.
Vanhemmat kertoivat myös suurista opetusryhmistä, pienryhmäpaikkojen puutteesta sekä meluisista ja lapsilukuun nähden ahtaista koulutiloista. Melu, struktuurin puute sekä vaihtuvat ja suuret opetusryhmät kuormittavat monia autismikirjon ja neurokirjon oppilaita. Yksilölliset järjestelyt koulupäivän aikana eivät vastanneet lapsen tarpeita 45 %:n mielestä.
Tukitoimien viivästyminen ja puuttuminen heikentävät lapsen ja perheen hyvinvointia
Neurokirjon lasten vanhemmat kertoivat lukuisista ongelmista ja viiveistä, joita lasten tarvitsemien tukitoimien, yksilöllisten järjestelyjen ja kouluympäristön mukautusten saamisessa oli ollut. Vanhemmista 60 % koki, ettei lapsi ollut saanut tukea oikea-aikaisesti.
Osa perheistä oli joutunut käymään vuosikausia kestäneitä taisteluita tukitoimien saamiseksi, jolloin lapsen tai nuoren hyvinvointi oli ehtinyt heikentyä monin tavoin. Ongelmien kärjistyessä saattoi syntyä kouluakäymättömyyttä, jota koulu yritti ratkoa mm. lastensuojeluilmoituksilla.
Osalle järjestyi lopulta tarpeiden mukainen ratkaisu, esimerkiksi siirto erityisluokalle. Pahimmillaan seurauksena saattoi kuitenkin olla jopa lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle, mikä on neurokirjon lapsille ja nuorille väärä toimenpide silloin, kun sillä yritetään paikata tuen ja mukautusten puutetta koulussa. Myös vanhempi saattoi itse sairastua ja uupua tukitoimista taistellessaan.
Ehdotukset
Jotta vammaisten ja toimintarajoitteisten lasten ja nuorten yhdenvertainen oikeus oppimiseen voisi toteutua, Vammaisfoorumin mielestä on välttämätöntä:
- Ulottaa yhtenäinen kolmiportainen tuki koko koulutusjärjestelmään varhaiskasvatuksesta kolmannelle asteelle sekä määritellä tarkemmin tuen sisällöt ja tukitoimien laajuus lainsäädäntöön. Tuen toteuttamiseen pitää varmistaa riittävät ja pysyvät resurssit sekä riittävä erityisopettajien, koulunkäynninohjaajien ja avustajien määrä.
- Vahvistaa opettajien, ohjaajien ja avustajien ammatillista osaamista vammaisten ja neurokirjon oppilaiden ohjaamisessa ja opettamisessa perus- ja täydennyskoulutuksella sekä konsultaatio- ja ohjauspalveluilla. Opettajien koulutukseen tulisi lisätä nykyistä enemmän erityispedagogiikan opintoja. Myös moninaisuuden ymmärtämistä ja hyväksymistä tulee vahvistaa.
- Varmistaa, että oppilasryhmät eivät ole liian suuria ja pienryhmäpaikkoja on riittävästi tarjolla niitä tarvitseville.
- Kehittää ja ottaa käyttöön työkaluja ja toimintamalleja tuen tarpeiden tunnistamiseen ja toimintakyvyn arviointiin. Arvioinnissa tulee huomioida laajasti oppilaan oppimiseen ja koulunkäyntiin liittyvät tarpeet, mukaan lukien tarpeet oppimisympäristön mukauttamiseen ja yksilöllisiin järjestelyihin. Tuen tarpeiden tunnistamisessa keskeistä on kodin ja koulun välinen yhteistyö sekä moniammatillinen yhteistyö opetuksen, oppilashuollon ja sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten kesken. Toimiviin sote-sektorin ja sivistystoimen yhteistyörakenteisiin tulisi kiinnittää huomiota hyvinvointialueilla.
- Kehittää oppimisympäristöjä siten, että ne mahdollistavat ja tukevat kaikkien lasten oppimista. Koulutilojen suunnitteluun tarvitaan nykyistä laajemmat ja selkeät minimivaatimukset ja kriteerit, joissa huomioidaan tilojen riittävyys ja laajasti esteettömyys, aistiesteettömyys mukaan lukien.
- Vahvistaa oppilaiden oikeusturvaa mm. selvittämällä tarve kansalliselle koulutuksen valvonta- ja ohjausmallille ja siihen liittyville lainsäädäntömuutoksille. Osana tätä kokonaisuutta tulisi selvittää oppilasasiamiesjärjestelmän luomista Suomeen, sanktioiden käyttöönottoa sekä valvontaviranomaisten toiminnan ja toimivallan vahvistamista koulujen ja oppilaitosten valvonnassa.
Lue lisää
Lisätietoa
Sari Valjakka
vaikuttamistoiminnan asiantuntija
sari.valjakka(at)autismiliitto.fi