Moni vammainen lapsi jää lähikoulussa vaille tarvitsemaansa tukea
Tukitoimet peruskoulussa toteutuvat vaihtelevasti ja monin paikoin puutteellisesti vammaisten lasten ja heidän vanhempiensa kokemusten mukaan. Monet vanhemmat kokivat, ettei yleisopetuksen luokilla ollut riittäviä resursseja lapsen tarvitseman tuen järjestämiseen.
Mm. nämä tulokset kävivät ilmi Vammaisfoorumin ja Ihmisoikeuskeskuksen kyselystä perusopetuksessa olevien vammaisten lasten vanhemmille sekä vammaisten lasten kuulemisesta. Tuloksista on julkaistu artikkeli kirjassa Vammaisuus ja lapsen oikeudet: Lapsen elämää vamman kanssa.
Koulujen henkilöstömitoitus on tiukka, ja vanhemmat toivat esiin esimerkiksi koulunkäynninohjaajien liian vähäisen määrän ja suuren vaihtuvuuden. Koulunkäynninohjaajilta, opettajilta tai erityisopettajilta saatu tuki ei usein ollut riittävää eikä vammaisen lapsen yksilöllisiä tarpeita vastaavaa. Vanhemmat kertoivat suurista opetusryhmistä sekä puutteista opettajien ja koulunkäynninohjaajien osaamisessa. Lapsen vamman aiheuttamia toimintarajoitteita ei aina ymmärretä, eikä osata riittävästi tukea etenkään neuropsykiatrisesti oireilevien lasten oppimista. Eniten haasteita oppimisen ja koulunkäynnin tuen toteutumisessa oli lapsilla, joilla oli jokin neuropsykiatrinen oireyhtymä.
Sosiaalisiin tilanteisiin vaikea saada tukea
Yksilöllinen, kokonaisvaltainen ja oikea-aikainen tuki ei läheskään aina näkynyt kouluarjessa. Sekä vanhempien että lasten itsensä mukaan esimerkiksi oppituntien ulkopuolisiin tilanteisiin, kuten välitunneille ja ruokailuihin on vaikea saada apua ja tukea. Moni etenkin autismikirjon lapsista kertoi yksinäisyyden kokemuksista välitunneilla. Oppituntien lisäksi on kiinnitettävä huomiota hyvinvointiin vaikuttaviin kaverisuhteisiin ja koulupäivän katvealueisiin, sillä välitunnit, ruokailu ja siirtymätilanteet ovat tärkeitä sosiaalisia tilanteita.
Vanhempien ja lasten vastauksista nousivat esiin myös koulutilojen puutteet kuten ahtaus ja meluisuus. Etenkin autismikirjon oppilaat kuormittuvat runsaista kouluympäristön aistiärsykkeistä. Vammaryhmästä rippumatta useissa vastauksissa toistuivat toiveet rauhallisemmista ja hiljaisemmista koulutiloista, pienemmistä opetusryhmistä ja tilojen pysyvyydestä.
Tarvetta selkeämmälle ohjeistukselle ja lainsäädännön muutoksille
Oppimisen tuen toteuttamiseen tarvitaan lapsilähtöisiä ratkaisuja, jotka vastaavat vammaisen lapsen yksilöllisiin tarpeisiin. Monet vammaiset oppilaat hyötyisivät siitä, että koulun aikuiset osaisivat tunnistaa ja huomioida heidän avun tarpeensa. Keskeistä on lapsen tuen tarpeen varhainen tunnistaminen, tarkka arviointi ja suunnittelu. Tämä edellyttää toimivaa moniammatillista yhteistyötä opetuksen, oppilashuollon ja tarvittaessa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten kesken.
Jotta vammaisten ja toimintarajoitteisten oppilaiden yhdenvertaisuus voisi toteutua, tarvitaan:
- Tarkempia määrittelyjä lainsäädäntöön kolmiportaisen tuen sisällöstä ja tukitoimien laajuudesta. Yhtenäinen oppimisen tuen järjestelmä tulee ulottaa koko koulutuspolulle varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle
- Selkeämpää ohjeistusta kunnille ja kouluille oppimisen ja koulunkäynnin tuesta ja oppimisympäristöistä.
- Tuen toteutukseen riittävät ja pysyvät resurssit.
- Riittävästi pienryhmäpaikkoja niitä tarvitseville.
- Koulutusta opettajille ja koulunkäynninohjaajille vammaisuudesta ja vammaisten oppilaiden oppimisen tukemisesta.
- Oppimisympäristöjen suunnitteluun nykyistä laajemmat ja selkeät minimivaatimukset ja kriteerit, joissa huomioidaan tilojen riittävyys sekä esteettömyys ja aistiesteettömyys.
Lisätietoja:
Sari Valjakka, vaikuttamistoiminnan asiantuntija, sari.valjakka@autismiliitto.fi