Oppilaskohtaisia tukitoimia on oikeus saada, jos ryhmäkohtaiset tukimuodot ovat riittämättömiä
ADHD-liitto ja Autismiliitto edellyttävät, että käynnissä olevassa oppimisen ja koulunkäynnin tuen uudistuksessa mahdollistetaan tuen saaminen oikea-aikaisesti ja tarveperusteisesti, tarvittaessa myös oppilaskohtaisin tukitoimin.
Oikeus oppilaskohtaiseen tukeen vaatii täsmentämistä muun muassa viimeaikaisen keskustelun valossa, jossa arvosanat on linkitetty vahvasti oppilaskohtaisen tuen myöntämiseen. Uudistetun perusopetuslain mukaan oppilaskohtaisessa tuessa ei ole arvosanoihin perustuvia rajauksia.
Lain mukaan oppilaalla on oikeus saada oppilaskohtaisia tukitoimia viipymättä, jos ryhmäkohtaiset tukimuodot ovat riittämättömiä tai, jos ryhmäkohtaisista tukimuodoista huolimatta oppilaalla on vaikeuksia osallistua opetukseen. Oppilaskohtaisia tukitoimia annetaan yksilöllisiin tarpeisiin perustuen säännöllisesti ja usein pitkäkestoisesti. Vaikka ryhmäkohtaiset tukitoimet ovat ensisijaisia, oppilaalle on annettava oppilaskohtaisia yksilöllisiä tukitoimia, jos häntä ei voida riittävästi tukea ryhmäkohtaisilla tukimuodoilla tai tukitoimia on tarpeen jatkaa säännöllisesti.
ADHD-liitto ja Autismiliitto ovat huolissaan siitä, miten neurokirjon lasten oikeus oppimiseen ja koulunkäyntiin toteutuu uudistetun perusopetuslain myötä. Noin 10 %:lla väestöstä on kehityksellisiä neuropsykiatrisia häiriöitä (jatkossa neurokirjo), kuten adhd, autismikirjo, Tourette ja kehityksellinen kielihäiriö, joten kyseessä on iso ryhmä.
Oppilaskohtaisia tukitoimia tulee saada heti, kun tuen tarve ilmenee, jotta ongelmat eivät pääse monimutkaistumaan eikä synny oppimisvajeita, jotka vaikeuttaisivat esimerkiksi jatko-opintoihin hakeutumista. Oppilaskohtaisen tuen myöntämisen ei tule perustua pelkästään arvosanoihin, vaan tuen tarvetta arvioitaessa tulee huomioida myös lapsen kokonaisvaltainen hyvinvointi koulussa ja yksilöllinen tuen tarve koulunkäyntiin.
Jos yksilöllistä tukea ei saa oikea-aikaisesti, tilanne voi johtaa monen neurokirjon lapsen kohdalla paitsi alisuoriutumiseen, myös hyvinvoinnin heikentymiseen, psyykkiseen sairastumiseen ja pitkittyneeseen kouluakäymättömyyteen sekä pitkällä aikavälillä jopa syrjäytymiseen. Usein kasaantuneita ongelmia yritetään ratkoa raskailla ja kalliilla viime sijaisilla palveluilla, kuten lastensuojelun sijoituksilla. Jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle arviolta 1,2 miljoonaa euroa. Meillä ei ole varaa hukata näiden lasten potentiaalia.
Myös koulunkäyntiin tulee saada yksilöllistä tukea
Koulunkäynnin tuen tulisi näkyä konkreettisina ja tarvittaessa yksilöllisinä tukitoimina oppimisen tuen rinnalla. Neurokirjon oppilaat voivat olla kognitiivisesti taitavia, mutta tarvitsevat usein tukea koulunkäyntiin, esimerkiksi tukea oppituntien ulkopuolisiin tilanteisiin, kuten siirtymiin, välitunneille, kaverisuhteisiin ja ruokailutilanteisiin.
Neurokirjon oppilaat voivat tarvita myös erityisopettajan antamaa opetusta pienryhmässä, esimerkiksi yksilöllistä tukea toiminnanohjaukseen, tunnesäätelyyn sekä vuorovaikutukseen ja kommunikointiin. Moni tarvitsee aistiesteetöntä ympäristöä ja pienempää ryhmää aistiherkkyyksien takia. Osa tarvitsee myös yksilöllisiä järjestelyjä ja yhdenvertaisuuslain edellyttämiä kohtuullisia mukautuksia, kuten esimerkiksi lyhyempää koulupäivää tai -viikkoa tai rauhallista tilaa tehtävien tekemiseen tai ruokailuun.
Neurokirjon lasten piirteitä ja käyttäytymistä tulkitaan usein väärin. Esimerkiksi käyttäytymisellä reagointi ja poissaolot voivat kertoa kouluympäristön aiheuttamasta kuormituksesta, oppimisympäristöjen aistiesteellisyydestä, kiusaamisesta tai vahvempien tukitoimien ja pienemmän opetusryhmän tarpeesta. Ongelmat eivät poistu sillä, että näiltä lapsilta evätään yksilökohtaiset tukitoimet, kuten esimerkiksi pienryhmäpaikka, vaan se päinvastoin vaikeuttaa tilannetta oppilaiden itsensä, muiden oppilaiden ja opettajien kannalta.
Tuen saamiselle ei tule rakentaa kategorisia esteitä tai rajauksia esimerkiksi arvosanojen perusteella. Näin voidaan välttää alisuoriutumista ja vahvistaa oppilaiden oman potentiaalin täysimittaista käyttöönottoa.
Satu Taiveaho, toiminnanjohtaja,
Autismiliitto, p. 050 4097 940
Katja Suni, toiminnanjohtaja,
ADHD-liitto, p. 045 657 8720