Säästöt eivät synny vammaispalveluita leikkaamalla, vaan rakenteita uudistamalla
Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan hallitusneuvotteluissa on suunniteltu vastikään hyväksytyn vammaispalvelulain avaamista ja leikkauksia vammaispalveluihin. Kehitysvamma- ja autismijärjestöt vastustavat lain toimeenpanon viivästyttämistä ja katsovat, ettei lakia tule avata uudelleen.
Kustannussäästöjä ei synny välttämättömistä vammaispalveluista säästämällä. Välttämätön tuen tarve vain siirtyy muualle ja tuottaa ongelmien kärjistyessä korkeampia kustannuksia muissa palveluissa. Sen sijaan kustannussäästöjä syntyy siitä, että eri tavoin vammaiset ihmiset perheineen saisivat uuden lain perusteella tarpeitaan vastaavat avohuollon palvelut oikea-aikaisesti, mikä vähentäisi esim. autismi- ja neurokirjon lasten ja nuorten päätymistä raskaampien ja kalliimpien palveluiden (esim. lastensuojelun sijaishuolto, erikoissairaanhoito) piiriin sekä heistä huolehtivien läheisten joutumista työelämän ulkopuolelle.
Vammaisten ihmisten ja heidän perheidensä näkökulmasta lain toimeenpanon siirtäminen ja uudelleen valmisteltavaksi ottaminen olisi erittäin hämmentävää. Asiakkaat tarvitsevat palvelunsa joka tapauksessa. Hyvinvointialueetkin ovat jo aloittaneet toimeenpanon valmistelun, ja sen siirtäminen toisi niille lisäkustannuksia.
YK-sopimus edellyttää sosiaalisen toimintakyvyn huomioimista
Uuden vammaispalvelulain soveltamisalassa määritellään YK:n vammaissopimuksen mukaisesti laajasti sitä, millaiset toimintarajoitteet aiheuttavat vammaisuutta. Erityisesti sosiaalisten toimintarajoitteiden huomiointi on herättänyt keskustelua. Sosiaaliset toimintarajoitteet huomioidaan kuitenkin myös WHO:n hyväksymässä toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälisessä ICF-luokituksessa sekä uuden lain perustana olevaa YK:n vammaissopimusta koskevissa yleiskommenteissa.
Sosiaalinen toimintarajoite on välttämätöntä säilyttää soveltamisalassa, jotta myös autismi- ja neurokirjon lapset ja aikuiset pääsevät vammaispalvelujen piiriin, silloin kun he vammaispalvelulain mukaisia palveluja välttämättä tarvitsevat. Varhaiset, oikea-aikaiset ja oikeanlaiset palvelut ja tukitoimet erityisesti lapsuudessa ja nuoruudessa vähentävät yhteiskunnan kustannuksia. Sosiaalisen toimintakyvyn huomiointi soveltamisalassa vähentää nykyisin yleistä väliinputoamista ja raskaampien ja kalliimpien palveluiden tarvetta sekä työelämästä syrjäytymistä.
Satsaus vammaispalveluihin on satsaus nuorten hyvinvointiin
Ennaltaehkäisevä ja varhainen tuki tulee nähdä sosiaalisena investointina, joka lisää ihmisten hyvinvointia ja säästää yhteiskunnan varoja. Erityisesti neurokirjon lapset jäävät usein väliinputoajiksi palvelujärjestelmässä, kuten nykyisissä vammaispalveluissa. Heillä on muita korkeampi riski tulla sijoitetuksi kodin ulkopuolelle. 18 % neurokirjon lapsista ja nuorista on ollut sijoitettuna kodin ulkopuolelle ennen 18 vuoden ikää. (THL:n 1997 syntymäkohorttitutkimus Kääriälä ym. 2021).
Vammaisen lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle silloin, kun syynä on vammais- ja muiden palvelujen toimimattomuus, aiheuttaa perheelle inhimillistä kärsimystä ja tulee kalliiksi yhteiskunnalle. Laitossijoittaminen maksaa 90 000 euroa per vuosi per lapsi. Rahaa lastensuojelun avo- ja sijaishuollon kustannuksiin kuluu saman verran kuin syöpähoitoihin, noin 1,2 miljardia vuodessa (Hiilamo 2022). Vammaisille ja neurokirjon lapsille ja nuorille kodin ulkopuolelle sijoittaminen on väärä toimenpide silloin, kun sillä yritetään paikata muiden palvelujen ja tuen puutteita, eivätkä nämä lapset tule sijoituksilla autetuiksi.
Valtiontalouden tarkastusviraston arvion mukaan jokainen syrjäytynyt nuori maksaa elämänsä aikana noin 1,2 miljoonaa euroa yhteiskunnalle. Satsaus vammaispalveluiden oikea-aikaiseen tukeen on satsaus nuorten hyvinvointiin.
Ikääntymisrajauksen poisto ei tuo merkittäviä kustannuksia
Ikääntymisrajauksen poistamisen kustannusvaikutuksista on esitetty hämmentävän erilaisia laskelmia. On sanottu, että uusi laki toisi 0,5-1 miljardin lisäkustannukset, mikä on selvästi yliarvioitu. STM:n arvion mukaan ikääntymisrajauksen kustannus on noin 20 miljoonaa euroa. Tämä luku perustuu alkuperäisen vaikutustenarvioinnin tehneen laajapohjaisen työryhmän näkemyksiin ja laskelmiin. Työryhmä arvioi, ettei ikääntymisrajauksella olisi mahdollista saavuttaa suuria säästöjä.
Huomionarvoista on, että uuden lain myötä tilanne ei oleellisesti muutu, koska nykyisissä vammaispalvelu- ja kehitysvammalaeissa ei ole ikääntymisrajausta muussa kuin henkilökohtaisessa avussa. Ikääntyvät ihmiset saavat myös nykyisin henkilökohtaista apua, jos tarve palvelulle ei perustu pääasiassa tavanomaiseen ikääntymiseen. Tarkoitus ei jatkossakaan ole, että kaikkien iäkkäiden henkilöiden palvelut järjestetään uuden vammaispalvelulain perusteella (StVM 52/2022 vp).
Lisätietoa
Susanna Hintsala, toiminnanjohtaja, Kehitysvammaliitto, p. 040 741 6179
Risto Burman, toiminnanjohtaja, Kehitysvammaisten Tukiliitto, p. 050 5569 900
Lisbeth Hemgård, toiminnanjohtaja, FDUV, p. 040 526 43 69
Satu Taiveaho, toiminnanjohtaja, Autismiliitto, p. 050 4097 940