Tiedostaminen ja verbaalisuus
Mira
Neuropsykologini sanoi minulle kerran: ”Sinä olet erityisen tiedostava!” Hän tarkoitti sen kehuksi, mutta itse hämmennyin niin, etten osannut vastata oikein mitään. Kommentti jäi vaivaamaan minua, etenkin se, että miksi koin sen negatiivisena. Lopulta vastaus valkeni minulle. Hänen yrittäessään kehua minua, hän mielestäni loukkasi muita autismikirjon ihmisiä. Tuon takia minulle jäi epämiellyttävä tunne kommentista.
Itse en usko olevani erityisen tiedostava. Kommentti heijastaa ennakkoluuloa, että autistiset ihmiset eivät olisi tiedostavia. Koen olevani erityisen verbaalinen. Uskon, että monille autisteille on vaikeaa löytää sanat, joilla saisi toisen ymmärtämään sen, mitä ajattelee. Olisi hyvä, jos ihmiset oppisivat ymmärtämään, että jos ei verbaalisesti onnistu kuvailemaan ajatuksiaan tavalla, jota neurotyypilliset ihmiset ymmärtävät, se ei tarkoita, ettei tiedosta asioita. Toisinaan kyse on todellakin vain siitä, ettei osaa valita sanojaan niin, että neurotyypilliset ymmärtäisivät viestin.
Minulle sanat ja niiden merkitykset ovat olleet intohimoisen kiinnostuksen kohde jo lapsesta lähtien. Kaikki eivät ole samalla tavalla uppoutuneet pohtimaan metaforien ja vertausten kummallisia merkityksiä ja monien neurotyypillisten ihmisten hämmentävää tapaa käyttää sanoja kepeästi, niin ettei oikeastaan tarkoitetakaan, mitä sanottiin. Kaikesta verbaalisuudestani huolimatta on tilanteita, joissa oikeat sanat selittää mielipiteeni tulevat vasta noin 24 tuntia myöhemmin. Näin käy varmaan monille muillekin. Jos kysymyksiä tulee monia ja nopeasti, niin ei ole tiedostamisen puutetta, jos tilanteessa menee lukkoon, eikä saa enää mitään sanottua. Tilanne vain kenties oli sosiaalisesti liian ahdistava.
