Toiminnanohjaus

Yleisesti toiminnanohjauksella tarkoitetaan kognitiivisia toimintoja ja taitoja, joiden avulla lapsi voi säädellä omaa toimintaansa vaatimusten ja odotusten mukaisesti (Sandberg 2021).  Se on taitoa toimia jäsennellysti, suunnitellusti ja päämäärätietoisesti kohti asetettua ja tiedossa olevaa tavoitetta.

Usein toiminnanohjauksen vaikeudet voivat näkyä esimerkiksi siinä, että lapsen voi olla vaikea hahmottaa kauanko toiminta kestää, missä järjestyksessä asiat on hyvä tehdä ja kuinka paljon aikaa toimintaan on kulunut. Vaikeudet toiminnanohjauksessa koskettavat useita eri arjen tilanteita. Lapsen voi olla vaikea siirtää esimerkiksi kotona oppimaansa taitoa toiseen ympäristöön. Hän voi joutua opettelemaan saman taidon jokaisessa ympäristössä ja eri vuorokauden aikoina uudelleen. Toiminnanohjauksen haasteet liittyvät usein toimintojen aloittamiseen ja loppuunsaattamiseen, sekä toimintoihin tai tiettyyn toimintatapaan juuttumiseen.

Muutokset lapselle tutuissa toiminnoissa voivat estää tai vaikeuttaa hänen toimintaansa. Lapsi saattaa ulospäin vaikuttaa itsepäiseltä, omaehtoiselta tai välinpitämättömältä, mutta todellisuudessa se voi olla merkki toiminnanohjaukseen liittyvistä haasteista. Lapsen voi olla vaikea ennakoida tuttujakin tilanteita, esimerkiksi toistuvat arjen rutiinit saattavat olla hankalia hahmottaa ilman tukea. Lapsi voi myös toteuttaa omia toimintaan muodostamiaan rutiineja, jotka eivät ehkä ole loogisia toisten ihmisten näkökulmasta. Tällaisissa tapauksissa kannattaa aina huomio kiinnittää lopputulokseen ennen kuin siihen pyrkii puuttumaan.

Kokonaisuuksien ja osien välisten suhteiden hahmottaminen voi tuottaa lapselle haasteita (sentraalinen koherenssi). Voi olla, että lapsi ei hahmota sitä, miten oman toiminnan eri vaiheet vaikuttavat lopputulokseen. Yksinkertaistettuna se voi näyttäytyä niin, että lapsi ei yhdistä esimerkiksi lumisadetta siihen, että ulos lähtiessä pukisi talvijalkineet jalkaan. Kysymys ei ole älykkyydestä tai kyvykkyydestä vaan tavasta hahmottaa asioita ja tilanteita.

Toiminnanohjauksen vaikeuksia voi helpottaa strukturoinnilla, eli toiminnan jäsentämisellä ja ennakoinnilla ja tilanteiden läpikäynnillä. Lapsi saattaa tarvita selkeitä toimintaohjeita ja järjestyksiä sekä joka päivä toistuviin arkisiin rutiineihin että uusiin tilanteisiin. Nämä ohjeet ym. struktuurit tehdään joko kuvilla, kirjoittamalla, esineillä tai sanoittamalla. Sanoittamisen lisäksi on tärkeä käyttää jotain muutakin menetelmää, sillä sanat häviävät, eikä viestiä pysty tarkastamaan tai seuraamaan. Tärkeää on, että lapsi itse pystyy toimimaan ja tekemään myös omia toimintasuunnitelmia tai oppimaan niiden avulla, miten omaa toimintaa voi suunnitella. Lopulta kyseessä on tapa, jota myös aikuiset käyttävät kalentereissa. Kukaan ei voi muistaa kaikkea sovittua ulkoa, vaan niistä täytyy pitkää kirjaa. Struktuurin tekeminen yksityiskohtaisesti ja myös päivittäin toistuvista asioista sekä yksittäiseen toimintaan liittyen perustuu samanlaiseen toimintamalliin. Struktuurien ja ohjeiden avulla lapsella on mahdollisuus oppia selviytymään yhä itsenäisemmin arjessa ja myös suunnittelemaan omaa toimintaansa itselleen mahdollisimman mieluisaksi kasvaessaan nuoreksi ja aikuiseksi. Mikäli lapsen on vaikea pitää mielessä annettuja ohjeita, täytyy aikuisten kiinnittää huomiota siihen, onko ohjeita annettu useita, liian nopeassa tahdissa ja epäloogisessa järjestyksessä. Tehdyillä ohjeilla, ennakoinneilla ja järjestyksillä ei ole mitään merkitystä, jos lapsi ei pysty niitä käyttämään tai ymmärrä niiden käyttötarkoitusta. Sen vuoksi täytyy aina miettiä, onko esimerkiksi päiväjärjestykset tehty niin, että niistä on oikeasti hyötyä lapselle, vai ovatko ne käytössä vain tavan vuoksi.

Lapsen oppimista tukee selkeä ajan, paikan ja toiminnan jäsentäminen: ensin, sitten, jälkeen -tapahtumat. Strukturoitu, eli jäsennelty ympäristö ja ohjaus ovat osa kuntoutusta. On tärkeää muistaa, että toiminnanohjaukseen voi myös vaikuttaa monet ympäristötekijät. Toiminnanohjaus voi heikentyä huomattavasti, jos lapsi esimerkiksi kokee suurta aistikuormitusta tai on kuormittunut joko aikaisemmin koettua tai kyseessä olevan tilanteen vuoksi. Aikuisten vastuulla on järjestää ympäristö ja oma toiminta sellaiseksi, että lapsi pystyy toimimaan mahdollisimman ympäristössä, joka kuormittaa häntä mahdollisimman vähän, ja siten olemaan mukana ja oppimaan uutta. Ympäristön vaikutusta miettiessä täytyy ottaa huomioon, että kuormitus ei välttämättä näy lapsen käytöksessä juuri sillä hetkellä, kun esimerkiksi valot, äänet tai muu aisteja kuormittava tekijä tapahtuu. Kuormitus voi kertyä pikkuhiljaa ja reagointi voi tapahtua paljon myöhemmin.

Lapsi, joka hahmottaa maailmaa eri tavalla hyötyy siitä, että hän tietää

1. mitä tehdään
2. milloin tehdään
3. kenen kanssa tehdään
4. kuinka kauan tekeminen kestää
5. mitä sitten tapahtuu, kun tekeminen loppuu.

Lapsen toiminnanohjausta tukee

1. Asiakokonaisuuksien ja syy-seuraussuhteiden hahmottaminen, tilan ja toimintojen strukturointi ja sosiaaliset tarinat.
2. Erityisesti siirtymä- ja muutostilanteiden ennakointi, toiminnan ja tapahtuminen jäsentäminen ja ennakointi sekä visualisointi.
3. Ajan hahmottamisen tueksi, selkeä päivärytmi, kalenterit, kellotaulu, kännykkä, munakello ja erilaiset ajastukseen tarkoitetut mobiilisovellukset. 
4. Strukturointi, lukujärjestys, kalenteri, tehtäväluettelo tai pilkottu ohjeistus. 
5. Rutiinien ja rituaalien hyödyntäminen: olemassa olevien tapojen ja rutiinien hyödyntäminen.
6. Selkeät ohjeet, kohdennettu puhe, yksi ohje kerrallaan, ohjeet tarvittaessa kirjallisena tai kuvitettuna, selkeä ohje oikeanlaiseen toimintaan ohjautumiseen, odotuksien kuvaaminen.
7. Palaute, oikea-aikainen, tarkasti kohdennettu ja positiivinen palaute. 
8. Palkitseminen, välitön ja motivoiva palkkio.            
   (mukaillen Autismiliitto, 2022)

Lähteet
Autismiliitto. 2022. Verkkosivut. Osoitteessa: www.autismiliitto.fi/toiminnanohjaus . Viitattu 10/2022.

Sandberg Erja. 2021. Pedagoginen tuki. PS-kustannus, Latvia.