Haastava käyttäytyminen

Haastava käyttäytyminen on käyttäytymistä, joka aiheuttaa haittaa joko henkilölle itselleen, muille ihmisille tai fyysiselle ympäristölle. Haitta voi olla fyysistä, psyykkistä, sosiaalista tai taloudellista. Haastavan käyttäytymisen määritteleminen ei aina ole helppoa, sillä jokainen meistä kokee maailmaa eri tavalla. Pelkkä totutusta poikkeava käyttäytyminen ei ole haastavaa käyttäytymistä, vaikka se aiheuttaisi hämmennystä ja ihmettelyä muissa ihmisissä. Jotta käyttäytyminen voidaan määritellä haastavaksi, on sen aiheutettava todellista uhkaa tai vaaraa. On hyvä muistaa, että kukaan ei toivo joutuvansa käyttäytymään haastavasti.

Mikä on haastavaa käyttäytymistä?

Haastava käyttäytyminen on todellinen haaste henkilölle itselleen ja hänen lähipiirilleen. Kukaan meistä ei käyttäydy aina hyvin, mutta satunnainen huono käytös ei yleensä jätä jälkiä henkilöön itseensä tai ympäristöön. Hyväksytyn ”huonon” käyttäytymisen ja haastavan käyttäytymisen välinen rajanveto ei ole aina helppoa. Milloin toisen ihmisen käyttäytyminen on sellaista, että siihen on syytä puuttua?

Toisen ihmisen käyttäytymistä tarkasteltaessa on tärkeää määritellä, onko käyttäytymien haitallista vai vain vaikeaa? Mikäli käyttäytyminen on haitallista henkilölle itselleen tai muille ihmisille, ainoa vaihtoehto on käyttäytymiseen puuttuminen. Mikäli kyseessä on jollakin muulla tavalla ympäristöä häiritsevä käytös, kuten esimerkiksi jatkuva hyppiminen tai käsien taputtelu, lähestymistapoja on useampia. Toisinaan haastavaksi koettu käyttäytyminen muuttuu vähemmän haastavaksi tietoisen asenneilmapiirin tarkastelun avulla. On hyvä miettiä, miksi kyseinen käyttäytyminen tuntuu haastavalta ja mitä voidaan tehdä, jotta kokemus asian kuormittavuudesta vähenisi?

Häiritsevällä käyttäytymisellä voi myös olla henkilölle itselleen tärkeä, selviytymistä tukeva merkitys. Äänen tuottaminen voi auttaa hallitsemaan ympäröivää ärsyketulvaa ja hyppiminen puolestaan antaa tärkeitä aistituntemuksia nivel- ja lihastunnon kautta.

Haastavaksi koetulle käyttäytymiselle on ominaista se, että käyttäytyminen on epäsopivaa siinä tilanteessa, missä sitä esiintyy. Esimerkiksi hyppiminen ja muu nopea liikehdintä ei häiritse ulkona niin paljon kuin sisätiloissa ja ulkoilun aikana liikkumista pidetään jopa toivottavana. Jos käyttäytyminen koetaan haastavaksi vaikka se ei aiheuta todellista haittaa, kannattaa miettiä ratkaisua tilanteeseen hyvin yksinkertaisesti: milloin ja missä henkilön on mahdollista saada käyttäytyä itselleen ominaisella tavalla ilman, että se tuntuu muista ihmisistä haastavalta.

Miksi haastavaa käyttäytymistä esiintyy?

Haastavaan käyttäytymiseen liittyy aina stressitason nousu. Stressi syntyy tilanteessa, jossa henkilön taidot ja voimavarat sekä häneen kohdistuvat vaatimukset ovat ristiriidassa. Tätä ristiriitaa kutsutaan stressitekijäksi. Monenlaiset asiat, niin myönteiset kuin kielteisetkin, voivat vaikuttaa ihmisiin stressaavasti. Yhtä stressaa liian kiireinen aikataulu, toinen kokee aikataulun ja järjestyksen puuttumisen stressaavana. Mikä tahansa ärsyke voi olla stressaava, jos henkilön stressinsietokyky on alhainen. Toisilla stressitaso nousee vähästä, kun joku taas reagoi stressillä kasvaviin vaatimuksiin vasta viime hetkellä. Erilaiset ärsykkeet vaikuttavat henkilön stressitasoon tilanteesta riippuen. Jo koholla oleva stressitaso aiheuttaa todennäköisesti sen, että tavallista pienemmät ärsykkeet kohottavat tasoa entisestään.

Elvén (2010) jakaa stressitekijät kahteen ryhmään:
Perusstressitekijät ovat ihmisen elämään, esimerkiksi olosuhteisiin tai elämäntilanteeseen liittyviä stressitekijöitä, melko pysyviä tai pitkäaikaisia. Joihinkin niistä voi olla vaikea tai mahdoton vaikuttaa, kuitenkin niitä voidaan kompensoida ja niihin voidaan varautua. Perusstressitekijöitä ovat esimerkiksi päivittäisen elämän vaatimukset, struktuurin puute, unihäiriöt, aistien ylikuormittuminen, teini-ikäisyys ja suuret elämäntilanteet. Myös toiminnanohjauksen vaikeus voidaan laskea kuuluvaksi perusstressitekijöihin.
Tilannekohtaiset stressitekijät ovat lyhytaikaisia, tilannekohtaisesti ilmeneviä, stressiä lisääviä tekijöitä. Niiden kohdalla tärkeää on tilanteiden ennakointi ja taitojen kartuttaminen. Tilannekohtaisia stressitekijöitä ovat esimerkiksi konfliktit, kipu, yllättävät tilanteet ja muutokset, henkilöön kohdistuvat vaatimukset ja kykenemättömyys kykenemättömyys tehdä itsensä ymmärretyksi.

Kukaan ei käyttäydy huonosti ilman syytä. Haastavasti käyttäytyvällä henkilöllä itsellään ei välttämättä ole kykyä taustalla vaikuttavien syiden tunnistamiseen tai ilmaisuun. Haastavan käyttätytymisen ennaltaehkäisyn ja vähentämisen kannalta on oleellista tarkastella syitä stressitason nousun taustalla: miksi ristiriita taitojen ja voimavarojen sekä vaatimusten välille syntyy? Jotta haastavaa käyttäytymistä voidaan pysyvästi ennaltaehkäistä ja vähentää, täytyy henkilön taitoja, voimavaroja ja hänen saamaansa tukea tarkastella kokonaisvaltaisesti.

Lue lisää stressistä täältä.

Miten haastavaan käyttäytymiseen voidaan vaikuttaa?

Haastavaan käyttätymiseen voidaan vaikuttaa tunnistamalla henkilön tuen tarpeita ja vastaamalla niihin. Käyttäytymisen muuttaminen toivottuun suuntaan edellyttää aina henkilön itsensä motivoitumista muutokseen. Motivaatio muutokseen kasvaa, mikäli muutoksen kautta koemme saavamme elämäämme jotakin, josta pidämme. Tämä johtaa siihen, että henkilön vaikutusmahdollisuudet ja osallisuus omassa elämässään lisääntyvät. Usein myös henkilön taidot ja voimavarat kasvavat.

HAASTE-prosessin tarkoituksena on auttaa haastavasti käyttäytyvän henkilön lähi-ihmisiä vaikuttamaan haastavaan käyttäytymiseen. Prosessin aikana tarkastellaan haastavaa käyttäytymistä ja sen taustalla vaikuttavia tekijöitä monesta, niin yksilön kuin ympäristönkin, näkökulmasta. Työskentelyn tavoitteena on haastavan käyttäytymisen ennaltaehkäisy ja vähentäminen.