HAASTE-prosessin vaiheet

H – Haastavan käyttäytymisen määritteleminen

Millaista haastavaa käyttäytymistä?

Prosessin alussa mietitään, mitä haastava käyttäytyminen on ja miten se ilmenee tämän henkilön kohdalla eri ympäristöissä ja eri henkilöiden kokemana. Haastava käyttäytyminen voi ilmetä eri tavalla eri ympäristöissä, esimerkiksi koulussa voi ilmetä käyttäytymistä, jota kotona ei ilmene ja kotona käyttäytymistä, jota ei koulussa näe. Toinen henkilö voi myös kokea sellaisen käyttäytymisen haastavaksi, jota toinen ei koe. Kaikkien näkemykset huomioidaan ja pohditaan, onko käyttäytyminen haastavaa vai vain ei-toivottua.

Haastava käyttäytyminen tarkoittaa käyttäytymistä, joka haastaa ihmisen itsensä tai muut ihmiset. Haastavaksi käyttäytymiseksi määritellään käyttäytyminen, joka poikkeaa huomattavasti ympäröivän yhteiskunnan käyttäytymismalleista ja normeista. Pelkkä totutusta poikkeava käyttäytyminen ei kuitenkaan ole syy luokitella käyttäytymistä haastavaksi, ellei käyttäytymisestä aiheudu todellista haittaa ihmiselle itselleen tai ympäristölle. Haastavan käyttäytymisen määrittely on aina tilannesidonnaista ja sitä tarkastellaan henkilön itsensä ja ympäristön näkökulmasta. Haastavasta käyttäytymisestä aiheutuva haitta aiheutuu henkilölle itselleen, toisille ihmisille tai fyysiselle ympäristölle.

Haitta voi olla

• sosiaalista, esimerkiksi syrjäytymistä yhteisön toiminnasta, osallisuuden mahdollisuuksien kaventumista, vuorovaikutuksen vaikeutuminen.
• fyysistä, esimerkiksi mustelmia, naarmuja, ruhjeita.
• psyykkistä, esimerkiksi pelkoa, ahdistusta, masennusta, uupumusta.
• taloudellista, esimerkiksi rikkoutuneet tavarat ja rakenteet

Tärkeintä tässä vaiheessa on pysähtyä kuulemaan kaikkien osapuolien näkemyksiä ja kokemuksia. Haastavan käyttäytymisen määrittelyssä keskitytään tarkastelemaan vain käyttäytymisen ilmenemismuotoja ja aiheutuvaa haittaa menemättä vielä sen syihin.

A – Asian rajaaminen

Valitaan yksi käyttäytymisen muoto

Vaiheen tarkoituksena on valita yksi haastavan käyttäytymisen muoto, johon HAASTE-prosessilla halutaan vaikuttaa. Usein työskentelyn kohteeksi valitaan käyttäytyminen, jonka koetaan aiheuttavan eniten haittaa. Se, että työskentelyssä keskitytään vain yhteen haastavan käyttäytymisen muotoon, auttaa prosessiin osallistujia rajaamaan huomiotaan paremmin ja saa haasteen tuntumaan hallittavammalta. Tässä vaiheessa valittu käyttäytymisen muoto toimii myös prosessin mittarina, joten valita kannattaa käyttäytyminen, jota esiintyy siinä määrin, että sitä on helppo seurata.

On vaikeaa pyrkiä vaikuttamaan useaan eri haastavan käyttäytymisen muotoon yhtä aikaa. Kun keskitytään yhteen käyttäytymisen muotoon, haastava käyttäytyminen vähenee myös muilla osa-alueilla. Kehävaikutus perustuu siihen, että monella eri tavalla ilmenevän haastavan käyttäytymisen taustalla vaikuttaa sama asia: stressitaso. Kun taustalla vaikuttavan haastavan käyttäytymisen syy selviää ja siihen vaikutetaan, haastava käyttäytyminen vähenee tai jopa loppuu.

Aloitetaan käyttäytymisen seuranta

Lisäksi aloitetaan valitun haastavan käyttäytymisen seuranta, jonka tarkoituksena on saada numeerista tietoa paitsi käyttäytymisen esiintymisen määrästä, myös sen taustoista ja seurauksista. Seurantaa jatketaan koko HAASTE-prosessin ajan. Seurannan toteuttamisessa voidaan hyödyntää HAASTE-seurantalomaketta. Tarkka seuranta on tärkeää prosessin onnistumisen kannalta. Ilman seurantaa emme saa tarkkaa tietoa haastavan käyttäytymisen ilmenemisestä ja mahdollisista muutoksista siinä. Muutokset ilmenemisessä kertovat prosessin mittaan, onko työskentelyllä vaikutusta. Seurantaa jatketaan koko prosessin ajan.

HAASTE-seurantalomakkeessa valittua haastavan käyttäytymisen muotoa seurataan

• suhteessa aikaan: ilmeneekö haastava käyttäytyminen jotenkin säännölliseen aikaan, esimerkiksi samana viikonpäivänä, samoihin kellonaikoihin, samana vuodenaikana?
• suhteessa edeltävään tilanteeseen: onko edeltävissä tilanteissa jotakin yhteistä, esimerkiksi sama huone, sama toiminto, sama aistiärsyke?
• suhteessa käyttäytymisen seuraukseen: seuraako käyttäytymisestä aina tai yleensä samanlainen tilanne asiakkaan näkökulmasta, esimerkiksi yksin olo, kiinnipito?

A – Analyysi

Analyysi-vaiheessa pyritään tunnistamaan valitun haastavan käyttäytymisen taustalla vaikuttavia tekijöitä, esimerkiksi henkilön historiassa olevat tekijät, ympäristön antaman tuen riittävyys tai henkilön erityisvaikeudet. Lisäksi pohditaan henkilön vahvuuksia ja miten ne voisivat auttaa haastavan käyttäytymisen vähentämisessä. Tietoa etsiessä kannattaa huomioida myös ne henkilölle läheiset ihmiset, jotka eivät prosessityöskentelyyn osallistu, heillä voi olla henkilön vahvuuksista ja tuen tarpeista tietoa, joka osoittautuu hyödylliseksi. Lisäksi on hyvä tutustua henkilölle aikaisemmin asiantuntijoiden laatimiin lausuntoihin, jos niistä löytyisi tietoa, jota ei ole vielä hyödyntää.

Taustalla vaikuttavia tekijöitä voivat olla mm.

• Kommunikaation ja vuorovaikutuksen ongelmat
• Fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin ongelmat
• Toiminnanohjauksen ongelmat
• Aistitoimintojen erityisyydet
• Seksuaalisuuteen liittyvät ongelmat
• Vamma- tai sairauskohtaiset toimintarajoitteet
• Päivittäisen elämän liian korkeat tai monet vaatimukset
• Ikään liittyvät tekijät
• Muuttuvat elämäntilanteet

Taustalla vaikuttavien tekijöiden tunnistamisen apuna voidaan käyttää erilaisia arviointi- ja analysointivälineitä.

• HAASTE-analyysi
• HAASTE-seurannan purkaminen: mitä tapahtuu ennen käyttäytymistä, mitä käyttäytymisellä saavutetaan
• Ziggurat-analyysi: erityisvaikeuksien kartoittaminen
• AAPEP / TTAP: henkilön toiminnalliset taidot
• Kommunikaation kolmio / INCH-arviointi: henkilön kommunikaatiotaidot ja –valmiudet

Analyysi-vaiheen toteuttaminen

Analyysi vaihe aloitetaan täyttämällä HAASTE-analyysi, jonka avulla kartoitetaan haastavasti käyttäytyvän henkilön tuen tarpeita ja ympäristön kykyä vastata niihin. HAASTE-analyysi on ajattelua ohjaava työkalu, jonka tarkoituksena on suunnata huomiota mahdollisimman laajasti henkilön selviytymiseen arjen ympäristöissään. Analyysin kysymyksiin vastataan ”kyllä”, ”ei” tai ”en tiedä”. Jos olet epävarma vastauksesta, pohdi, onnistuuko tai toteutuuko kyseinen asia henkilön kohdalla kaikissa ympäristöissä aina. Jos ei onnistu tai toteudu, vastaa mieluummin ”ei” – se tarkoittaa, henkilö tarvitsee asiassa tukea.

S – Syiden etsintä

Syiden etsinnässä kootaan yhteen edellisissä vaiheissa saatua tietoa ja etsitään sen joukosta syitä haastavaan käyttäytymiseen. Tässä vaiheessa kaikki tunnistetut taustalla vaikuttavat tekijät kootaan yhteen. Jotta haastavaan käyttäytymiseen syinä olevat tekijät erottuisivat muista taustalla vaikuttavista tekijöistä, täytyy tarkastella eri tekijöiden vaikutusta toisiinsa ja niiden keskinäisiä suhteita. Tärkeää on arvioida myös, mihin näistä tekijöistä voidaan vaikuttaa ja mihin ei (vamman tai sairauden olemassaolo, menneet tapahtumat). Kaikki tunnistetut taustalla vaikuttavat tekijät eivät ole suoraan haastavan käyttäytymisen syitä, mutta ne voivat vaikuttaa käyttäytymisen syihin. Yksi tapa on laatia löyhästi funktionaaliseen analyysiin perustuva kartta. Täältä löydät ohjeet vaikutussuhdekartan laatimiseen.

Erilaisten analyysien ja arviointien lisäksi tehty valitun haastavan käyttäytymisen seuranta tulee purkaa.

Syiden etsinnän kannalta olennaista on etsiä seurannasta laadullista tietoa:

• millainen oli henkilön olemus ja toiminta ennen haastavaa käyttäytymistä?
• onko käyttäytyminen ajallisesti toistuvaa (esimerkiksi aina samaan aikaan päivästä/viikosta/kuukaudesta/vuodesta)?
• toistuuko käyttäytyminen samoissa tilanteissa?
• toistuvatko tilannetta edeltävät tekijät samoina?
• toistuuko käyttäytyminen kaikissa henkilön ympäristöissä tai samojen henkilöiden kanssa?
• mitä käyttäytymisestä seuraa henkilölle itselleen?

Haastava käyttäytyminen tapahtuu aina vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa ja siitä seuraa aina henkilölle itselleen jotakin eli käyttäytymiselle on aina syy ja tarve. Kun haastavalla käyttäytymisellä saavutettu tulos tunnistetaan, voidaan henkilölle opettaa oikea toimintatapa saavuttaa hänen haluamansa tulos.

Haastava käyttäytyminen syntyy stressistä

Haastavaan käyttäytymiseen liittyy aina stressi: kun henkilön stressitaso ylittää siedettävyyden, ns. kaaos-rajan, stressi purkautuu haastavana käyttäytymisenä. Erityistä tukea tarvitsevilla henkilöillä stressitaso saattaa vaihdella huomattavasti päivän aikana ja ero normaalin olotilan ja kaaosrajan välillä voi olla pieni. Henkilön olemuksessa ja toiminnassa voidaan havaita erilaisia varoitusmerkkejä stressitason noususta. Näiden merkkien tunnistamista on hyvä hyödyntää haastavan käyttäytymisen ennaltaehkäisemisessä ja vähentämisessä.

Lue lisää stressistä täältä.

Vaikutussuhdekartta

Löyhästi funktionaaliseen analyysiin perustuvan vaikutussuhdekartan laatiminen auttaa ymmärtämään eri taustalla vaikuttavien tekijöiden vaikutusta toisiinsa ja haastavaan käyttäytymiseen.
Kartan piirtäminen aloitetaan kirjoittamalla valittu haastavan käyttäytymisen muoto paperin keskelle:

Seuraavaksi etsitään HAASTE-analyysista esille nousseet tuen tarpeet ja erityiset vaikeudet. HAASTE-analyysin yhteenvedosta näette ympyrädiagrammista ne osa-alueet, joissa on erityistä huomioitavaa. Ne voivat olla kokonaisia aihealueita (esimerkiksi vuorovaikutus) tai yksittäisiä tuen tarpeita (esimerkiksi ohjeiden noudattamisen vaikeus, voimakkaiden tuntoaistimusten hakeminen). Kirjoittakaa analyysistä nousevat asiat paperille:

Lisätkää seuraavaksi kartalle muita asioita, jotka nousivat Analyysi-vaiheessa esille. Näitä voivat olla tiedossa olevat henkilön selviytymiseen vaikuttavat asiat (esimerkiksi diagnoosi, historiasta nousevat asiat), arvioinneista tai lausunnoista löytyneet asiat, henkilön itsensä tai muiden lähi-ihmisten tärkeiksi arvioimat asiat. Tässä vaiheessa tarkastellaan myös haastavan käyttäytymisen seurantaa: onko siellä jotakin toistuvia asioita, joiden nähdään vaikuttavan haastavaan käyttäytymiseen (aika, tilanne ennen käyttäytymistä, käyttäytymisen seuraus)? Kirjatkaa nousevat asiat kartalle:

Kun kaikki taustalla vaikuttavat tekijät on kirjattu kartalle, lähdetään pohtimaan niiden välisiä vaikutussuhteita. Nämä vaikutussuhteet merkitään nuolilla. Nuolet piirretään jokaisesta kohdasta kartalla niihin kohtiin, joihin ne vaikuttavat. Vaikutussuhde voi olla myös molempiin suuntiin. Piirtäkää nuolet kartalle:

Vinkki: Käy paperilla olevat kohdat läpi yksitellen suhteessa muihin kohtiin, esimerkiksi aloittaen kohdasta ”Analyysista 1”, vaikuttaako se Kohtaan ”Muuta tietoa 1”, kohtaan ”Analyysista 2”, kohtaan ”Haastava käyttäytyminen” jne.

Kun olette piirtäneet kaikki tarvittavat nuolet, on aika tarkastella karttaa todennäköisten syiden löytämiseksi. Mistä kohdasta lähtee paljon nuolia eli mikä tuntuu vaikuttavan moneen asiaan? Valitkaa kartasta 1-3 keskeisimmältä vaikuttavaa syytä, joihin lähdette vaikuttamaan Toiminta-vaiheessa.

Vinkki: Kannattaa valita vain 1-3 keskeisimmältä vaikuttavaa syytä, jotta toiminta-vaiheessa tehtävä työ ei ole ylivoimaista. Kun niihin syihin on saatu vaikutusta, voidaan työstää tarvittaessa myös muita esiin nousseita syitä.

T – Toiminta

Toiminta-vaiheessa tehdään suunnitelma siitä, miten haastavaa käyttäytymistä vähennetään. Miten muokataan ympäristöä, miten ohjaustapoja? Mitä uusia taitoja on tarve opetella?

Prosessin tavoitteen muodostaminen

Tässä kohdassa määritellään myös työskentelyn tavoite. Lähtökohtaisesti tavoitteen ihmiselle voi asettaa vain ihminen itse, mutta erityistä tukea tarvitseva ihminen tarvitsee siinä apua. Joskus tavoitteen joutuvat määrittelemään ympäristön ihmiset, mutta henkilön itsensä osallisuus tulee olla mahdollisimman suuri. Tavoite on hyvä asettaa kohti-kielellä eli kertoa, mitä halutaan tapahtuvan, miten henkilön toivotaan käyttäytyvän. Tavoitteeseen on hyvä konkretisoida myös se positiivinen seuraus, joka käyttäytymisen loppumisesta ja uuden käyttäytymisen seurauksena saavutetaan. Tavoitetta asettaessa on hyvä muistaa, että tavoitteen tulee olla haastavasti käyttäytyvälle henkilölle itselleen mahdollinen ja motivoiva. Muutos on mahdollista vain, jos henkilö sitä itse haluaa. Muutoksen haluaminen edellyttää ymmärrystä siitä, miksi muutosta tarvitaan. Erityistä tukea tarvitsevalla henkilöllä on usein vaikeuksia hahmottaa syy-seuraussuhteita, joten hän tarvitsee oikein kohdennettua tukea, jolla tavoite tehdään ymmärrettäväksi ja selkeästi perustelluksi. Positiivisen seurauksen tulee olla henkilölle itselleen merkityksellinen ja motivoiva, eli asia, jota henkilö itse toivoo ja haluaa.

Toiminta-vaihe etenee seuraavasti:

1. Muodostetaan prosessin tavoite (millaiseksi käyttäytymisen halutaan muuttuvan).
2. Tehdään suunnitelma edellisessä vaiheessa valittuihin syihin vaikuttamiseen ja sovitaan yhteisistä toimintatavoista.
3. Toteutetaan suunnitelmaa ja seurataan sen vaikutusta haastavaan käyttäytymiseen.
4. Kootaan tieto vaikuttavuudesta eri ympäristöistä ja arvioidaan, onko sovituilla toimintatavoilla ollut toivottu vaikutus eli onko alussa määriteltyyn tavoitteeseen päästy.
5. Jos vaikutusta ei ole saatu, tehdään uusi suunnitelma. Tarvittaessa voidaan palata takaisin analyysi- ja syiden etsiminen –vaiheeseen.
6. Jos vaikutusta on saatu, siirrytään Ennaltaehkäiseminen –vaiheeseen.

Kuva: Suunnitelman sisältö

Tutustu erilaisiin tukikeinoihin, joita voidaan hyödyntää stressin vähentämiseksi arjessa.

E – Ennaltaehkäisy

Ennaltaehkäisyn vaihe aloitetaan, kun positiivista kehitystä on tapahtunut ja on jo löydetty joitain toimivia toimintatapoja. Tämän kohdan tarkoituksena on koota prosessin aikana kerätty tieto ja kokemukset yhteen siten, että haastavan käyttäytymisen esiintyessä jatkossa osataan kiinnittää huomiota oleellisiin asioihin. Saatu tieto ja kokemus kootaan yhteen esimerkiksi HAASTE-passin avulla. HAASTE-passi edesauttaa tiedonsiirtoa eri ympäristöjen ja ihmisten välillä.

Tutustu HAASTE-passiin.