Stressi

Stressi – mitä se on?

Haastava käyttäytyminen syntyy stressistä. Stressi on tilanne, jossa henkilöön sopeutumiseen käytettävissä olevat voimavarat ovat tiukoilla. Henkilöön kohdistuu niin paljon vaatimuksia, että hän joutuu ponnistelemaan todella selviytyäkseen tilanteesta. Ihmisillä on keskenään erilainen kyky sietää stressiä. Toisilla stressitaso nousee vähästä, kun taas toinen reagoi stressillä kasvaviin vaatimuksiin vasta viime hetkellä. Erilaiset ärsykkeet vaikuttavat stressitasoon tilanteesta riippuen. Jo koholla oleva stressitaso aiheuttaa todennäköisesti sen, että tavallista pienemmät ärsykkeet kohottavat tasoa entisestään.

Stressiä kohottavia asioita, eli stressitekijöitä on hyvin paljon erilaisia. Ne voivat olla pitkäaikaisia, ihmisen elämäntilanteisiin tai olosuhteisiin liittyviä stressitekijöitä, jotka ovat melko pysyviä tai pitkäaikaisia. Joihinkin niistä on mahdoton vaikuttaa, mutta niitä voidaan kompensoida tai niihin voidaan varautua. Stressitekijät voivat olla myös lyhytaikaisia, tilannekohtaisesti ilmeneviä stressiä lisääviä tekijöitä, jolloin ennakoinnin, varautumisen ja taitojen kartuttamisen merkitys kasvaa.

Stressitekijöitä voivat olla esimerkiksi:

• vaikeus hahmottaa kokonaisuuksia
• toiminnanohjauksen vaikeudet
• struktuurin puute
• unihäiriöt
• aistien ylikuormittuminen
• päivittäisen elämän vaatimukset
• teini-ikäisyys
• yksinäisyys ja vieraantuminen
• kipu
• suuret elämäntilanteet
• konfliktit
• kykenemättömyys tehdä itsensä ymmärretyksi
• äkillinen melu
• sijaiset ja vaihtuva henkilökunta palveluissa
• yllättävät muutokset
• juhlat ja tapahtumat
• rajoitukset

Stressitekijä voi olla paitsi negatiivinen tapahtuma myös positiivinen. Juhlat ja tapahtumat voivat olla iloisia, mieluisia ja odotettuja tapahtumia, mutta silti ne voivat nostaa stressitasoa, kuten joulustressi tai lomakuume. Mieluisen harrastuksen lähetessä stressitaso voi nousta ja pahimmillaan kärjistyä haastavaksi käyttäytymiseksi, juuri kun päästään paikalle.

Haastavaan käyttäytymiseen stressi johtaa, kun se kasaantuu. Yksittäinen stressitekijän aiheuttama stressitason nousu ei välttämättä aiheuta haastavaa käyttäytymistä, paitsi jos nousu on hyvin suuri tai henkilöllä on hyvin alhainen stressin sietokyky. Haastava käyttäytyminen syntyy yleensä usean stressitekijän aiheuttamasta asteittaisesta stressitason noususta.

Stressin kasaantuminen

Stressitason nousu voidaan ajatella eräänlaisena palikkatornina. Jokainen stressitekijä nostaa yhden palikan verran tornin korkeutta, jotkut isomman, jotkut pienemmän palikan verran. Kun palikoita on kertynyt tarpeeksi, torni ei enää pysy koossa, vaan hajoaa: ylitetään kaaosraja, jonka ylityttyä henkilö ei enää kykene säätelemään toimintaansa ja alkaa käyttäytyä haastavasti.

Esimerkki stressin kasautumisesta:
Liisa on on 11-vuotias koululainen. Koulussa on edellisenä päivänä kerrottu, että luokka lähtee retkelle Linnanmäelle, joka on yksi Liisan lempipaikoista. Liisa nukkuu yönsä huonosti, Linnanmäelle meno hieman jännittää ja ulkoa kuuluu paljon liikenteenmelua. Syntyy ensimmäinen stressipalikka. Koulussa aamu sujuu hyvin, opettaja kertoo Liisalle suullisesti, mitä Linnanmäen retkeen kuuluu ja mitä siellä tapahtuu. Koska Liisa on jo hieman stressaantunut ja tilanne on erityislaatuinen, Liisa ei muista ja ymmärrä kaikkea opettajan kertomaa ja hänelle jää epäselväksi retken struktuuri: milloin lähdetään, millä mennään, kenen kanssa, mitä siellä tehdään, milloin ja miten tullaan pois? Syntyy toinen stressipalikka ja Liisan stressitaso nousee. Linnanmäellä on kova meteli, paljon lapsia ja laitteet pitävät ääntä. Jälleen syntyy uusi stressipalikka. Näkyvät ensimmäiset stressin varoitusmerkit: Liisa alkaa käyttäytyä levottomasti eikä suostu noudattamaan annettuja ohjeita. Opettaja esittää Liisalle vaatimuksen: Nyt on istuttava alas penkille odottamaan muuta ryhmää. Uusi stressipalikka nostaa Liisan stressitason kaaos-rajan yli ja hän alkaa käyttäytyä haastavasti. Opettaja päättää, että Liisa palaa koululle avustajan kanssa ja stressipalikat poistuvat yksi kerrallaan, kun siirrytään hiljaisempaan ympäristöön ja palataan normaaliin struktuuriin. Koulun jälkeen kotona Liisa haluaa ulos pihalle leikkimään. Äiti esittää Liisalle saman vaatimuksen, kuin opettaja aikaisemmin: Istu alas odottamaan, että laitan ruoan uuniin ja puen päälleni. Nyt alla ei ole kuitenkaan kuin yksi stressipalikka, huonosti nukuttu yö, joten äidin vaatimus ja sen nostama stressi eivät nosta Liisan stressitasoa edes varoitumerkkien syntymiseen asti.

Stressin varoitusmerkit

Kun stressitaso kohoaa, alkaa näkyä stressin varoitusmerkkejä. Stressi-sivulla kuvailtu palikkatorni alkaa siis heilua, kun se uhkaa kaatua. Haastavasti käyttäytyvien henkilöiden stressin varoitusmerkkien tunnistaminen on erityisen tärkeää, jotta ympäristön ihmiset näkisivät, milloin stressitaso on koholla ja pystyisivät vaikuttamaan siihen joko poistamalla stressitekijöitä tai auttamalla henkilöä laskemaan stressitasoaan.

Stressitason noususta kertovia varoitusmerkkejä voivat olla esimerkiksi:

• kielen tuottamisen vaikeus
• omiin erityisiin mielenkiinnon kohteisiin syventyminen
• kielen ymmärtämisen vaikeus
• läsnäolon vaikeus
• avun pyytämisen vaikeus
• aistitoimintojen erityisyyksien korostuminen
• hokemat, kaikupuhe
• aloittamisen ja lopettamisen vaikeus
• muistin heikkeneminen
• valinnan vaikeus
• univaikeudet
• toistuva käyttäytyminen ja rituaalinen toiminta
• heikentyneet vuorovaikutustaidot
• rutiinien tärkeyden korostuminen
• erakoituminen
• heikentynyt oppimiskyky
• aggressio
• toimintastrategian muuttamisen vaikeus
• omaan maailmaan uppoutuminen
• ahdistus ja ärtymys

Stressin varoitusmerkeillä on merkitystä

Stressin varoitusmerkeillä on erilaisia merkityksiä stressille. Ne voivat olla positiivisia, negatiivisia tai neutraaleja varoitusmerkkejä. Positiiviset varoitusmerkit laskevat henkilön stressitasoa. Niitä voivat olla esimerkiksi omiin mielenkiinnon kohteisiin syventyminen, lisääntynyt väsymys tai kynsien pureskelu. Näihin varoitusmerkkeihin ei ympäristön ihmisten tule puuttua. Negatiiviset varoitusmerkit, esimerkiksi ärtymys, aggressiivisuus ja unihäiriöt, puolestaan nostavat stressitasoa ja näihin ympäristön ihmisten tulee puuttua, jotta ne eivät entisestään pahenna tilannetta. Neutraalit varoitusmerkit eivät laske eivätkä nosta henkilön stressitasoa. Näitä voivat olla esimerkiksi erilaiset taidot, jotka katoavat tai heikentyvät stressitason noustessa ja palaavat ennalleen stressitason laskiessa.

Stressin varoitusmerkit voivat olla myös ns. henkilökohtaisia eli sellaisia, joiden tunnistaminen stressin varoitusmerkeiksi vaatii henkilön tuntemista ja hänen käyttäytymisensä tarkkailua. Näitä voivat olla esimerkiksi sanat, äänet, hokemat tai jopa itseään vahingoittava käytös. Näiden vaikutus stressitasoon ja sitä kautta puuttumisen tarve vaihtelee yksilöllisesti.