Väärinkäsityksistä yhteisymmärrykseen
Karoliina Mäki, Vammaisten maahanmuuttajien tukikeskus Hilma ry
Suurin osa maailman kulttuureista on yhteisökeskeisiä, mutta Suomessa esiintyy enemmän yksilökeskeisyyttä. Yhteisöllisen kulttuurin tavat elää täytyy huomioida perheiden ja lasten kanssa työskennellessä nykyistä paremmin erityisesti, kun on kyse vammaisista ja muista erityistarpeita omaavista maahanmuuttajista.
Työssäni maahanmuuttaja perheiden kanssa huomaan usein, että monikulttuuristen perheiden omia arvoja ja tapoja ei osata ammattilaisten puolelta huomioida tarpeeksi. Perheet yrittävät ymmärtää, mitä heiltä odotetaan ja ponnistelevat tehdäkseen oikein, mutta koska heidän kulttuuriaan ei ole osattu huomioida syntyy usein ristiriitoja ja olettamuksia, jotka vaikeuttavat tai jopa estävät yhteistyötä ammattilaisten kanssa. Jos asiaa käydään perusteellisesti läpi, voin usein huomata, että kyseessä onkin ristiriita tai väärinkäsitys, joka olisi voitu välttää kokonaisvaltaisemmalla tutustumisella perheen tilanteeseen ja heidän yhteisönsä kulttuuriin. Kummatkin osapuolet ovat näissä tilanteissa yleensä pyrkineet toimimaan lapsen edun mukaan, mutta molemmat ovat toimineet vain itselleen tutulla tavalla. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää siihen, että yhteys perheisiin, yhteisöihin ja omaan äidinkieleen säilyy ja että sitä kunnioitetaan ammattilaisten puolelta.
Arkisissa asioissa virheitä ja väärinymmärryksiä syntyy herkästi, ellei perheen kulttuuria osata ohjauksessa huomioida. Esimerkkinä kuvakommunikaation käyttö, jota perheen kanssa opetellaan lapsen kommunikaation tueksi. Siinä täytyy aina huomioida, että kuvat on yksilöllisesti mietitty lapsen elinympäristö huomioiden. Perheelle, joka oli tullut Suomeen Etiopiasta, kerrottiin lapsen hyötyvän kuvien käytöstä kommunikaation tukena. Heille näytettiin esimerkkinä kuvien käytöstä valmiista kuvapankeista tehdyillä tarinoilla. Kahvinkeitosta löytyi valmis kuvasarja ja työntekijä käytti sitä esimerkkinä. Hän ei hoksannut, että perheen tapa keittää kahvia on oman kulttuurin mukainen ja hyvin erilainen kuin kuvapankista otettu kuvasarja. Hän ei myöskään huomannut kertoa, että perhe voi ottaa omat kuvat ja käyttää niitä lapsen kanssa. Tässä tapauksessa ohjauksessa unohtui, että kaikille perheenjäsenille täysin uuteen kommunikaatiomenetelmään liittyvät asiat on käytävä rauhassa ja tarkasti läpi.
Jos läheisille jää mielikuva, että heidän oletetaan käyttävän työntekijän esimerkkinä käyttämää kuvaa, ja he eivät itsekään yhdistä sitä omaan arkeen kuuluvaksi voi kuvakommunikaatio jäädä kokonaan käyttämättä tai siitä ei ole mitään hyötyä. Tämä perhe ei käyttänyt kuvia. Esimerkki osoittaa, että tilanteisiin on usein löydettävissä yksinkertaisia ratkaisuja, kun lapsen ja perheen kulttuuriin tutustutaan tarpeeksi ja työntekijällä on aikaa keskusteluille, kysymyksien esittämiseen ja vastaamiseen.
