Vammaisfoorumi ja Hilma-verkosto vaativat: Vammaisten ja pitkäaikaissairaiden turvapaikanhakijoiden tarvitsemat palvelut ja esteettömät asumispuitteet turvattava
Vammaisfoorumi ja Vammaisten maahanmuuttajien tukikeskus Hilman koordinoimaan Hilma-verkostoon kuuluvat järjestöt haluavat ilmaista huolensa siitä, että Suomen saapuvien turvapaikanhakijoiden vastaanottojärjestelmässä ei huomioida erityistarpeita riittävästi. YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen ratifioinnin lähestyessä vetoamme Maahanmuuttovirastoon, että se huolehtii siitä, että sen vastuulla olevat vastaanottokeskukset takaavat vammaisille ja pitkäaikaissairaille turvapaikanhakijoille heidän tarvitsemansa ja sosiaali- ja terveyspalvelut esteettömissä vastaanottokeskuksissa.
Turvapaikanhakijoiden joukossa on
vammaisia ja pitkäaikaissairaita henkilöitä
Suomeen saapuneiden vammaisten ja pitkäaikaissairaiden
turvapaikanhakijoiden määrää ei tiedetä. Selvää kuitenkin on, että tulijoiden
joukossa on henkilöitä, joilla on erityisiä haasteita ja jotka siten ovat
erityisen haavoittuvassa asemassa.
Sekä
EU-direktiivi, joka määrää minimistandardit turvapaikanhakijoiden vastaanotolle
(2013/33), että Suomen vastaanottolaki (746/2011) määräävät, että
turvapaikanhakijoiden erityistarpeet on otettava vastaanottojärjestelmässä
huomioon. Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun ohjeissa pakolaisten
vastaanotosta vammaiset turvapaikanhakijat määritellään mm. yksintulleiden
lasten rinnalla erityisen haavoittuvassa asemassa olevaksi ryhmäksi, jolle on
tarjottava mm. esteettömät asumistilat, apuvälineitä ja laadukkaita
terveyspalveluita sisältäen myös mielenterveyspalvelut.
Vammainen tai pitkäaikaissairas turvapaikanhakija on usein kohdannut
erityisen paljon vaikeuksia sekä kotimaassaan että matkalla Eurooppaan. Joskus
vamma on syntynyt pakoon lähdetyn aseellisen konfliktin seurauksena. Suomen
vastaanottojärjestelmällä tulee olla valmiudet tarjota erityisen tuen tarpeessa
oleville henkilöille ja heidän perheilleen asianmukaista tukea ja palvelua
asuinympäristössä, joka on heille soveltuva.
Välttämättömyys on muutakin kuin
hengissä pysymistä
Suomen vastaanottolaki takaa turvapaikanhakijoille välttämättömät sosiaali-
ja terveyspalvelut. Maahanmuuttoviraston
ohjeistuksen puuttuessa siitä, mitä välttämättömyydellä tarkoitetaan, on
palveluntarpeen arvioiminen vastaanottokeskusten työntekijöiden osaamisen
varassa. Vammaisen tai sairaan asiakkaan tilannetta arvioimaan tarvitaan
koulutettua henkilökuntaa, jolla on asianmukaista vammaisosaamista ja
edellytykset tarvittaessa konsultoida asiantuntijoita. Nykytilanteessa tämä ei
toteudu, varsinkaan kiireellisesti toimintansa aloittaneissa vastaanottokeskuksissa.
Tämän vetoomuksen laatijoiden kanta on se, että välttämättömyys on
ymmärrettävä tarkoitettavaksi ihmisarvoista elämää ja arjessa selviytymistä, ei
ainoastaan elossa pysymistä. Yhdenvertaisuus puolestaan eri tarkoita identtisiä
palveluita kaikille, vaan se sisältää myös positiivisen erityiskohtelun
mahdollisuuden niiden henkilöiden kohdalla, joilla on erityisiä tarpeita
(Yhdenvertaisuuslaki 1325/2014).
Ehdotus vammaisosaamisen keskittämisestä esteettömiin
vastaanottokeskuksiin
Ihannetilanne olisi,
että kaikki Suomen vastaanottokeskukset olisivat esteettömiä ja niissä olisi
vammaispalveluihin perehtynyttä henkilökuntaa. Tämän ollessa käytännössä hyvin hankala
toteuttaa, ehdotamme, että vammaisten ja pitkäaikaissairaiden
turvapaikanhakijoiden palvelut turvataan keskittämällä vammaispalveluosaaminen
joihinkin esteettömiin vastaanottokeskuksiin.
Ehdottamamme
vastaanottokeskukset ovat täysin esteettömiä, mikä palvelee fyysisesti
rajoittuneiden asukkaiden lisäksi myös
esimerkiksi lapsiperheitä. Tärkeää on, etteivät nämä keskukset olisi
eriyttäviä, eli ettei niissä asuisi ainoastaan vammaisia ja pitkäaikaissairaita
turvapaikanhakijoita. Sen sijaan esteettömien vastaanottokeskusten tulee olla integroituja,
jotka palvelevat vammaisten henkilöiden lisäksi myös vammattomia.
Vammaisjärjestöillä
ja -yhdistyksillä on pääkaupunkiseudulla ja muissa suurissa kaupungeissa aktiivista
toimintaa ja käytännön mahdollisuus kohdentaa vapaaehtoistyön resursseja
vammaisten turvapaikanhakijoiden tukemiseksi. Tästä johtuen suosittelemme
vahvasti, että esteettömät vastaanottokeskukset sijaitsisivat
pääkaupunkiseudulla tai mahdollisesti toisessa suuressa kaupungissa. Tärkeää on
myös, että keskukset sijaitsevat sujuvien kulkuyhteyksien varrella niin, että
vammaisten ja pitkäaikaissairaiden turvapaikanhakijoiden oikeus liikkumiseen
toteutuu.
Pidämme tärkeänä
sitä, että vammaiset ja pitkäaikaissairaat turvapaikanhakijat sijoitetaan
vastaanottokeskuksiin, jotka ovat vakiintuneiden toimijoiden – kuten Suomen
Punaisen Ristin, valtion tai kuntien – ylläpitämiä. Vammainen tai
pitkäaikaissairas turvapaikanhakija perheineen tai saattajineen tulee sijoittaa
suoraan esteettömään vastaanottokeskukseen hänen/heidän saapuessa Suomeen.
Maahanmuuttovirasto on
ottanut askeleen oikeaan suuntaan maaliskuussa 2016 päättäessään, että kuurot turvapaikanhakijat
sijoitetaan jatkossa yhteen Helsingin kaupungin ylläpitämään
vastaanottokeskukseen. Aikaisemmin nämä noin kaksikymmentä henkilöä on
sijoitettu eri puolille Suomea sijaitseviin vastaanottokeskuksiin, joissa he
eivät välttämättä pystyneet kommunikoimaan kenenkään kanssa. Keskittämisen myötä
tarjoutuu mahdollisuus esteettömään vuorovaikutukseen viittomakielellä, kuurot
henkilöt saavat tärkeää vertaistukea toisistaan ja kuulovammaisten järjestöt voivat
kohdentaa vapaaehtoistoimintaansa tehokkaasti ko. vastaanottokeskukseen.
Välttämättömät ja yhdenvertaiset palvelut
Esteettömissä
vastaanottokeskuksissa on tarjottava sosiaali- ja terveyspalveluita, jotka
aidosti takaavat vammaisen ja pitkäaikaissairaan turvapaikanhakijan
ihmisarvoisen elämän ja sujuvan arjen sinä aikana, kun turvapaikkapäätöstä
odotetaan. Sen lisäksi, että ko. vastaanottokeskuksissa on oltava
vammaisasioihin perehtynyttä henkilökuntaa, on vammaiselle tai pitkäaikaissairaalle
turvapaikanhakijalle oltava tarjolla ainakin seuraavia palveluita:
Terveydenhoito. Vammaiselle tai pitkäaikaissairaalle
turvapaikanhakijalle tulee viipymättä tarjota sellaiset terveyspalvelut, että
hänen terveydentilansa pysyy vakaana. Jokaisen turvapaikanhakijan, jolla on
vamma tai pitkäaikainen sairaus, tulee päästä tapaamaan lääkäriä heti vastaanottokeskukseen
asetuttuaan. Myös tarvittava lääkitys ja erityisruokavalio tulee tarjota
viipymättä.
Apuvälineet. Vammaiselle henkilölle tulee tarjota hänen
tarvitsemiaan apuvälineitä, jotka mahdollistavat liikkumisen, hygienianhoidon
ja kommunikaation. Apuvälineen tulee ehdottomasti olla toimiva, turvallinen ja ko.
henkilölle soveltuva. Arvion apuvälineen tarpeesta tekee lääkäri,
kuntoutusohjaaja tai fysioterapeutti.
Kuntoutus. Ilman asianmukaista kuntoutuspalveluja
(esimerkiksi fysioterapia) vammaisen henkilön tilanne voi huonontua nopeasti.
Tästä syystä vammaisella turvapaikanhakijalla tulee olla pääsy soveltuvaan
kuntoutukseen viipymättä.
Työ- ja
opintotoiminta sekä harrastemahdollisuudet. Vammaisella ja pitkäaikaissairaalla turvapaikanhakijalla tulee olla muiden
turvapaikanhakijoiden kanssa yhtäläiset mahdollisuudet osallistua vastaanottokeskuksissa
tarjottavaan työ-, opinto- ja harrastetoimintaan.
Henkilökohtainen
apu. Vaikeavammaiselle henkilölle
on tarjottava henkilökohtaista apua päivittäisten toimintojen ja liikkumisen
mahdollistamiseksi. Vammainen henkilö ei saa olla riippuvainen muiden
vastaanottokeskuksen asukkaiden avusta.
Tulkkaus. Tulkkauksen tarve omalle kielelle korostuu
vammaisen tai pitkäaikaissairaan turvapaikanhakijan kohdalla. Viittomakieliselle
henkilölle tulee pyrkiä tarjoamaan tulkkausta oman maan viittomakielelle, tai
ainakin kansainvälisille viittomille.
Lapsen palvelut. Vammaisen tai pitkäaikaissairaan turvapaikanhakijalapsen
tilanteeseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Vammaisen lapsen tulee yllä
mainittujen palveluiden lisäksi olla pääsy koulunkäyntiin ja sitä
mahdollistaviin palveluihin (esimerkiksi kuljetus- ja saattajapalvelut).
Vammaisen turvapaikanhakijalapsen vanhemmille tai perheelle on tarjottava
erityistä tukea ja tietoa lapsen tilanteesta.
Mielenterveyspalvelut taattava
YK:n vammaisten
henkiöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen määritelmän mukaan pitkäaikaiset
ja vakavat mielenterveyshaasteet lukeutuvat vammoiksi. Suuri osa
turvapaikanhakijoista kärsii vakavista mielenterveysongelmista, kuten
posttraumaattisesta stressihäiriöstä ja masennuksesta. Pahimmassa tapauksessa
traumatisoivia kokemuksia on kertynyt sekä lähtömaassa, pakomatkan aikana, että
pitkän turvapaikan odotuksen aikana vastaanottavassa maassa.
Ruotsissa on
arvioitu, että vähintään kolmasosa maahan saapuvista turvapaikanhakijoista
kärsii posttraumaattisesta stressihäiriöstä, jonka lisäksi masennuksesta ja
ahdistuksesta jopa kaksi kolmasosaa. Ei ole syytä olettaa, että Suomeen
saapuneiden turvapaikanhakijoiden joukossa näitä haasteita esiintyisi vähemmän.
Niin yksilön
terveyden kuin kotoutumisen näkökulmasta mahdollisimman aikainen puuttuminen
mielenterveyden haasteisiin on hyvin keskeistä. Vastaanottojärjestelmässä tulee
siis olla tarjolla laadukkaita ja riittäviä mielenterveyspalveluja niitä
tarvitseville.
Erityistarpeet huomioitava koko prosessin ajan
Tarve turvapaikanhakijoiden
erityishaasteiden huomioimisesta ei rajoitu ainoastaan vastaanottokeskusten
palveluihin, vaan koskevat turvapaikkaprosessia kokonaisuudessaan.
Turvapaikkaa hakeva
henkilö voi välttää erityistarpeidensa esilletuomista sen takia, että hän
pelkää mahdollisuutensa myönteiselle oleskelulupapäätökselle kärsivän, jos
selviää, ettei hän ole terve tai täysin toimintakykyinen. Tästä voi seurata
vakavia terveydellisiä ja sosiaalisia ongelmia. Viranomaisten on siis tärkeä
taata, että kaikki turvapaikanhakijat saavat tietoa siitä, että erityistarpeet
eivät vaikuta kielteisesti mahdollisuuksiin saada Suomen oleskelulupa.
Turvapaikkapuhutteluissa
viranomaiset kiinnittävät erityistä huomiota siihen, onko turvapaikkaa hakevan henkilön
kertomus johdonmukainen ja uskottava. Tässä yhteydessä on keskeistä, että
haastattelija pystyy tunnistamaan henkilöön liittyviä seikkoja, jotka
vaikuttavat kykyyn kuvailla menneisyyttään. Haastattelijan valmiutta havaita
näitä seikkoja vaatii esimerkiksi EU:n turvapaikkamenettelydirektiivi (2013/32).
Esimerkiksi kehitys- ja aivovamma, neurologiset sairaudet ja mielenterveyden
ongelmat voivat vaikeutta henkilökohtaisen historian kertomisen
johdonmukaisesti. Kidutuskokemus tai muu trauma vaikeuttaa yleisesti juuri
siitä asiasta kertomisen, joka olisi turvapaikkamenettelyn kannalta oleellinen.
Vammaista henkilöä ei tule sijoittaa säilöönottoyksikköön
Säilöönottoyksiköt
ovat suljettuja laitoksia, joihin sijoitetaan henkilöitä, joiden
henkilöllisyydessä tai matkareitissä Suomeen on epäselvyyttä, tai jos
kielteisen päätöksen saaneen henkilön arvioidaan yrittävän painua maan alle. EU-lainsäädännön
mukaan ei ole laitonta sijoittaa vammainen henkilö säilöönottoyksikköön.
Samalla EU:n komissio on painottanut, että henkilöä, jolla on erityisiä
tarpeita, saa sijoittaa säilöönottoyksikköön vain kun kaikki muut vaihtoehdot
on poissuljettu.
Painotamme, että
vammaisen tai pitkäaikaissairasta henkilön sijoittamista vankilamaisiin oloihin
säilöönottoyksikköön tulee kaikin keinoin välttää. Sitä tulee käyttää ainoastaan
erittäin poikkeuksellisessa tilanteessa ja viimeisenä keinona.
Yhteistyö vammaisjärjestöjen kanssa
Maahanmuuttovirastossa
tulisi olla nimetty henkilö, joka vastaa vammaisten ja pitkäaikaissairaiden
vastaanottojärjestelmässä olevien henkilöiden palveluista. Tämä henkilö keräisi
ajantasaista tietoa Suomessa olevien vammaisten ja pitkäaikaissairaiden
turvapaikanhakijoiden määrästä ja tilanteesta. Hän myös puuttuisi tarvittaessa vastaanottojärjestelmässä
esiintyviin epäkohtiin.
Vammaisfoorumin
jäsenjärjestöjen erityisosaaminen on viranomaisten ja vastaanottokeskusten
työntekijöiden käytettävissä. Järjestöjä voi tarvittaessa konsultoida niin
vammaisasioista yleensä, kuin yksittäisten asiakkaiden tilanteesta. Tilojen
esteettömyyden kartoituksia tarjoaa Invalidiliiton
Esteettömyyskeskus ESKE.
Tällä vetoomuksella Vammaisfoorumi
ry ja Hilma-verkostoon kuuluvat järjestöt painottavat, että nyt kun Suomi
vihdoin on ratifioimassa YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaa yleissopimusta,
on viranomaisten korkea aika kohdentaa tarpeeksi resursseja siihen, että
vammaiset ja pitkäaikaissairaat turvapaikanhakijat saavat tarvitsemiaan
sosiaali- ja terveyspalveluita esteettömässä asuinympäristössä. Vammaisten turvapaikanhakijoiden
sijoittaminen esteettömiin vastaanottokeskuksiin, joissa on vammaisasioihin
koulutettua henkilökuntaa mutta myös vammattomia asiakkaita, on yksi tapa
toteuttaa tämä.
Lisätietoja antaa
Koordinaattori Johanna Warius
Vammaisten maahanmuuttajien
tukikeskus Hilma, Vammaisfoorumi ry
Puh. 050 300 2501, s-posti johanna.warius@tukikeskushilma.fi
Pääsihteeri Pirkko Mahlamäki
Vammaisfoorumi ry
Puh. 044 567 9077, s-posti
pirkko.mahlamaki@vammaisfoorumi.fi
Hilma-verkostoon kuuluvat järjestöt:
Autismi- ja Aspergerliitto ry
Familia Club ry
Helsingin Kehitysvammatuki 57 ry
Invalidiliitto ry
Kuurojen liitto ry
Monikulttuurijärjestöjen yhteistyöverkosto Moniheli ry
Näkövammaisten liitto ry
Polioliitto ry
SAMS – Samarbetsförbundet kring funktionshinder rf
Suomen CP-liitto ry
Suomen Mielenterveysseura ry
Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiö VAMLAS
Väestöliitto ry