Vuoden vapaaehtoinen Riikka Kennovaara: Vapaaehtoistyötä ei jaksa, jos sitä ei saa tehdä hyvässä seurassa
Autismi- ja Aspergerliiton Vuoden vapaaehtoiseksi 2016 valittu Riikka Kennovaara oli saamastaan tunnustuksesta yllättynyt, häkeltynyt ja äärimmäisen kiitollinen.
– Minulla on ollut hirveän suuri onni ja kunnia saada tehdä vapaaehtoistyötä ihan mahtavien tyyppien kanssa. Siinä joukossa on hirvittävä määrä kokemusta, näkemystä, eri alojen osaamista, tunteen paloa, intohimoa yhteisen asian äärellä ja ennen kaikkea ja tärkeimpänä myös iloa, välittämistä ja yhteenkuuluvuutta.
Neljän erityislapsen äiti on toiminut nuoresta lähtien aktiivisesti kulloiseenkin elämäntilanteeseen sopineissa kerhoissa
– Voisi kai sanoa, että minussa on sisäsyntyinen tarve puuhata yhteisten asioiden äärellä, Kennovaara pohtii.
Turun seudun autismi- ja ADHD-yhdistys Aisti ry:n toiminnassa Kennovaara on ollut siitä lähtien, kun ajatus uudesta yhdistyksestä virisi 2011 syksyllä. Hän lähti mukaan käynnistämään yhdistystä, koska halusi turvata omien lastensa harrastetoimintaa ja perustaa vertaistukiryhmän Turun seudulle. Nämä tavoitteet on nyt jo saavutettu, mutta nainen ei malta pysyä pois vapaaehtoistyöstä ja varsinkin Aisti ry:n tekemisistä, koska jatkuvasti tulee vastaan uusia mielenkiintoisia ja tärkeitä asioita.
Kennovaaralle tärkein syy vapaaehtoistoimintaan osallistumisessa on aina ollut muut vapaaehtoiset.
– Vapaaehtoistyötä ei jaksa, jos sitä ei saa tehdä hyvässä seurassa ja tässä asiassa olen totisesti ollut onnekas. Harvoin aikuisiällä löytää syviä, hyviä ja pitkäaikaisia ystävyyksiä, sielunkumppaneita, joita minä olen löytänyt vapaaehtoistoiminnan kautta.
Kennovaara nostaa esiin vapaaehtoistyön palkitsevuuden.
– Joskus on tiukan seminaaripäivän jälkeen aivan loppu ja ajattelee mielessään ”ikinä en enää tämmöistä lähde vapaaehtoisesti järjestämään” ja seuraavassa kokouksessa huomaakin suunnittelevansa uutta seminaaria, hän naurahtaa.
Riikka Kennovaaran 7 asiaa, jotka hän on oppinut vapaaehtoistyössä. #kovaaosaamista
- Olen oppinut hirveän paljon ihmisistä, erilaisten ihmisten kanssa toimimisesta, ihmisyydestä, elämän erilaisista lähtökohdista, erilaisuudesta ja toisaalta myös samanlaisuudesta. Jokainen ihminen ansaitsee tulla kohdatuksi omana itsenään, tulla arvostetuksi ja kunnioitetuksi.
- Olen Aistin perustajajäsen ja tämän johdosta yhdistyksen perustaminen, yhdistyslaki ja yhdistyksen toimintaan liittyä tietotaito on tullut opeteltua, osin myös kantapään kautta.
- Kirjanpidon perusteet, palkanmaksu, työnantajan velvoitteet ja vakuutusasiat ovat hanskassa, osin jälleen kantapään kautta opittuna.
- Erilaisten tapahtumien (kurssit, luennot, seminaarit, leirit, harrasteryhmät) järjestäminen pienistä ryhmistä jopa yli sadan hengen tilaisuuksiin.
- Olen kehittynyt vertaistukiohjaajana ihmisten kohtaamisessa ja oppinut paljon uutta vertaistukiohjaaja-, vertaisosaaja- ja pian myös kokemusasiantuntija-koulutuksissa.
- Liittohallituksen jäsenenä olen saanut oppia paljon edunvalvonnasta ja vaikuttamistyöstä, sen mekanismeista, lainalaisuuksista ja yhteistoiminnasta.
- Autismi- ja Aspergerliiton ja Aistin tilaisuuksissa ja koulutuksissa olen oppinut myös hyvin paljon autismikirjosta, sen laajuudesta ja moninaisuudesta. Parhaita opettajia ovat olleet erityisesti kirjon aikuiset, joihin minulla on ollut ilo ja kunnia tutustua.
Teksti Helin Vesala
Kuva Riikka Kennovaara
Artikkeli on ilmestynyt Autismi-lehdessä 1/2017.