Vuorovaikutus

Autismikirjon piirteitä huomataan usein lapsen tavasta olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Taitojen opettelu on koko elämän mittaista, eikä kaikkia lapsia ole tarpeen niputtaa samaan muottiin. Vuorovaikutus saattaa olla autismikirjon lapsille kuormittavaa ja sen määrää täytyykin voida säädellä jokaisen lapsen omien voimavarojen mukaan ja tilanteisiin, joissa se tuntuu lapsesta mielekkäälle. Kuormitusta voi kertyä vuorovaikutuksesta, jossa lapsi on itse aktiivinen, aloitteellinen, tai sellaisesta, jossa hän on muiden näkökulmasta enemmän sivustaseuraaja tai tarkkailija. Autismikirjon lapsi voi myös kuormittua yhtä lailla positiivisiksi kokemistaan vuorovaikutustilanteista huomattavasti muita lapsia enemmän.

Autismikirjon lapsi voi myös kokea toisten lasten käytöksen erikoiseksi tai toisten vuorovaikutustavan epämieluisaksi. Hänen tapansa olla mieluisassa vuorovaikutuksessa voi olla aivan erilainen kuin mihin yleisesti on totuttu. Autismikirjon lapsi ei välttämättä osoita kiinnostusta ikätovereihin tai osallistu leikkeihin heidän kanssaan. Hänen leikkinsä saattaa olla hyvinkin erilaista kuin muilla ikätovereilla, mutta sitä voi silti kutsua leikiksi ja siinä vuorovaikutus voi syntyä esimerkiksi rinnakkain tekemisestä. Lapsen voi olla vaikea solmia ystävyys- tai kaverisuhteita tai voi olla, että hän viihtyy oikein hyvin itsekseen. Lapsi voi mieluummin hakeutua paljon itseään nuorempien lasten tai aikuisten seuraan ja heidän kanssaan hän voi tulla hyvin toimeen ja solmia antoisia vuorovaikutussuhteita. Iän karttuessa myös toisten samoja piirteitä omaavien lasten ja nuorten kanssa voi olla helpompi olla vuorovaikutuksessa kuin muiden.

Lapsen vuorovaikutustilanteita voi haastaa vaikeudet tulkita muiden ihmisten sanatonta viestintää, tulkita toisten tunteita ja aikomuksia sekä ilmaista ja tunnistaa omia tunteitaan. Varsinkin nuoruusiässä toisen asemaan asettumisen, tai sen osoittamisen erilaisuus, voi aiheuttaa haasteita sekä läheisten aikuisten että ikätovereiden kanssa. Nuori saattaa itse kokea, ettei tule ymmärretyksi ja muiden kanssa voi syntyä ristiriitoja, tai nuori vetäytyy, koska ei tule ymmärretyksi omana itsenään. Nuori voi myös kokea, ettei hän kaipaa vuorovaikutusta muiden kanssa, vaan on aivan onnellinen itsekseen.

Autismikirjon lapsen vuorovaikutusta saattaa haastaa niin sanotut yleiset sosiaaliset säännöt tai tavat, joita hän ei tunnista tai koe itselleen mielekkäiksi. Monet autismikirjon aikuiset kokevat tulleensa nuorina kiusatuiksi ikätovereiden seurassa johtuen siitä, että he eivät ole olleet samanlaisia kuin ikätoverinsa. Ensisijaisesti kaikkien aikuisten täytyy muistaa, että on moninaisia tapoja olla vuorovaikutuksessa. Aikuisten antama kielteinen palaute lapsen vuorovaikutusyrityksistä tai -tavoista voi vaikuttaa siihen, että autismikirjon lapsi muodostaa itsestään käsityksen, että hän on vääränlainen tai huono. Samalla aikuinen välittää silloin negatiivisen viestin muille lapsille autismikirjon lapsesta. Tällaisissa tilanteissa autismikirjon lapsi ei usein tiedä, mitä ja erityisesti miksi häneltä odotetaan toisenlaista tapaa olla vuorovaikutuksessa. On hyvä miettiä hänen kanssaan, mikä on syy, miksi hänen kannattaisi muuttaa toimintaansa ja mitä haittaa nykyisellä tavalla on, jos siitä on haittaa. Näin häntä ei ajeta sellaisen käyttäytymisen kehään, joka koetaan haastavaksi ja ongelmalliseksi, koska hän ei osaa toimia muulla tavoin tai muuttaa itsenäisesti käytöstä, johon on ajautunut yrittäessään reagoida toisten palautteisiin. Voi jopa olla tilanteita, joissa hän on saanut vahvimmat reaktiot haastavaksi koetusta käytöksestä ja tulkinnut saamansa palautteet käytöstä vahvistavana. Tällöin täytyy miettiä, miten lapsi ymmärtää muiden vuorovaikutuksen ja miten kaikkien toimintaa voitaisiin muuttaa niin, että lapsi onnistuu vuorovaikutuksessa muiden kanssa.

Lapsi tai nuori saattaa vaikuttaa ulkopuolisen silmin välinpitämättömältä sekä suhteessa muihin ihmisiin että ympäristöön. Tämä voi johtua monesta eri tekijästä, mutta usein reaktio tai tunne, jonka muut näkevät ulospäin, ei vielä kerro, mitä lapsi ajattelee tai tuntee. Autismikirjon lapsen ja nuoren omien tunteiden ilmaiseminen voi olla toisenlaista kuin mihin on totuttu, reaktiot voivat olla huomattavaa voimakkaampia tai vähäisempiä kuin muilla. Välinpitämättömältä näyttävä reaktio ei sekään vielä kerro, mikä hänen kokemuksensa todellisuudessa on. Vuorovaikutuksessa saattaa myös ilmetä tapoja, joita voidaan pitää jopa sosiaalisesti epäasiallisena suhteessa ikätasoon. Esimerkkinä tästä voi olla liian lähelle tuleminen vuorovaikutustilanteessa tai suorasukaiset kommentit toisen ihmisen ominaisuuksista tai ulkonäöstä. Autismikirjon lapselle täytyy antaa mahdollisuus oppia hyväksyttäviä vuorovaikutustapoja, samalla on tärkeää, että hänen hyviä vuorovaikutustapojaan vahvistetaan, eikä hänelle tule käsitystä omasta huonommuudesta.

Erilaiseksi koettu vuorovaikutus ei ole aina haitallista, mutta siihen voidaan puuttua, koska yleisesti on totuttu toisenlaiseen tapaan. Sellaiseen käytökseen ei ole oikeutta puuttua, jossa vuorovaikutus ei ole totuttua, mutta se ei loukkaa, aiheuta harmia tai vahinkoa lapselle itselleen tai kenellekään toiselle. On tärkeää hyväksyä toisenlaisia tapoja ja kannustaa lapsia olemaan vuorovaikutuksessa mahdollisimman moninaisesti, myös toisille lapsille täytyy antaa viesti siitä, että monimuotoinen tapa olla vuorovaikutuksessa on hyväksyttävää.

Jos lapsi joutuu usein vuorovaikutustilanteisiin, joissa syntyy ristiriitoja ja joissa hänen toivotaan toimivan eri tavoin, täytyy hänelle selvittää miksi ja miten hänen toivotaan toimivan jollain tietyllä tavalla. Asiaa voidaan käsitellä useissa eri tilanteissa, esimerkiksi jos kyse on loukkaavasta puheesta, niin tilanteita voidaan joutua käymään läpi useissa eri konteksteissa. Vahvistamalla tilanteita, joissa hän osaa toimia hyvin ja selvittämällä toisien tilanteiden ongelmakohtia, hän voi helpommin omaksua hänelle itselleen sopivamman ja häntä tyydyttävän tavan olla vuorovaikutuksessa.

Jos lapsi viihtyy hyvin itsekseen, on syytä miettiä, kuinka paljon häneltä voidaan vaatia vuorovaikutusta muiden kanssa päivän aikana. Mitkä vuorovaikutustilanteet ovat sellaisia, jotka ovat hänelle mieluisia ja mitkä ovat sellaisia, joissa vuorovaikutusta tapahtuu, koska siihen on totuttu. On totta, että lapset oppivat paljon ollessaan vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa, mutta jos kyseessä on lapsi, jota vuorovaikutus kuormittaa, ja joka ei kärsi yksinäisyydestä, on hyvä antaa hänelle myös aikaa olla yksin ja arvostaa sitä tarvetta. Hyviä vuorovaikutushetkiä vahvistamalla hän saa hyviä kokemuksia, hyväksyntää ja tunteen, ettei hän ole huono vuorovaikutustilanteissa, vaikka viihtyykin paljon itsekseen.

Nuorena yksinäisyyden kokemukset saattavat olla merkittäviä ja vaikuttaa paljon myös itsetuntoon sekä erillisyyden kokemuksiin. Ystävyyssuhteiden solminen ja ylläpitäminen voi olla vaikeaa, moni kokee yksinäisyyttä ja osa kokee, ettei kaipaa ystäviä, koska vuorovaikutus on vaikeaa tai siihen ei ole mitään tarvetta. Vuorovaikutus on taito, jota voi myös harjoitella, jos siihen tuntee tarvetta ja se aiheuttaa paljon haasteita. Tärkeintä, on että löytää itselleen sopivan tavan ja määrän olla vuorovaikutuksessa, eikä nuori ole tilanteessa, jossa hän on jatkuvasti ristiriidassa muiden kanssa ja hänellä itsellään on paha olo. Vuorovaikutustaitojen harjoitteluun ei aina pelkästään läheisten tuki ja ohjaus auta vaan lapsi ja nuori voi kaivata tukea, joka sisältää tilanteiden läpikäymistä, tunteiden tunnistamista, vuorovaikutuksen harjoittelua hänelle sopivalla tavalla jne. Vuorovaikutuksen kuormittavuuden vuoksi lapselle saattaa kertyä stressiä, jonka purkautuminen voi olla aikaa vievää. Tämän vuoksi jokaisella täytyy olla oikeus määritellä oma tapa ja määrä, jolla pystyy olemaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa.

Mikäli kohtaat ihmisen, joka ei osaa puhua

• Kysy silti aina häneltä itseltään ja sen jälkeen hänen lähiomaisiltaan, mikä olisi paras tapa kommunikoida ja olla vuorovaikutuksessa hänen kanssaan.
• Älä ohita lasta, vaikka hän ei puhu, se ei tarkoita, että voit puhua hänen ohitseen tai hänellä ei ole sanottavaa.
• Opettele kommunikointitapa, joka on lapselle tuttu ja hänelle luontevin. Älä ikinä osoita, että hänen kommunikointitapansa olisi huono tai vähempiarvoinen kuin puhe.
• Anna lapselle mahdollisuus osallistua keskusteluun ja ilmaista itseään.

Mikäli kohtaat lapsen, jonka vuorovaikutustapa on erilainen kuin mihin olet tottunut

• Hyväksy se.
• Jos vuorovaikutuksessa on jotain, joka tuntuu sinusta epämiellyttävälle tai ei ole sopivaa, perustele asia ja ilmaise se selkeästi. Kerro myös vaihtoehtoinen tapa, joka on mielestäsi sopiva.
• Mikäli et tiedä, miten lapsi on mieluiten vuorovaikutuksessa kanssasi, kysy voitko ottaa jotenkin hänen tarpeitaan huomioon, tarvitseeko hän taukoja, minkälainen etäisyys ja kontakti on hänelle mieluisin.
• Voit kertoa, jos hän esimerkiksi tulee mielestäsi liian lähelle sinua, kun olette vuorovaikutuksessa.
• Avoin asioiden ja tilanteiden läpikäyminen auttaa lasta ymmärtämään omaa ja toisen käyttäytymistä ja toimintatapoja vuorovaikutustilanteissa.
• Muista, että sinun tapasi olla vuorovaikutuksessa ei välttämättä ole kaikille muille sopiva, molemminpuolinen joustaminen on tarpeen.

Aikuiset pystyvät paremmin säätelemään omaa käyttäytymistä ja joustamaan tarpeen mukaan, lapsi ja nuori opettelevat vielä perustaitoja kommunikaatiosta ja vuorovaikutuksesta.

Autismikirjon lapsi voi melko pienestä kokea, ettei hän tule hyväksytyksi tai hän ei osaa tai tunne tarvetta käyttäytyä, kuten toiset tai miten hänen odotetaan toimivan. Hän saattaa jo nuorena opetella erilaisuuden tunteita aiheuttavien autismipiirteiden piilottamista, eli maskaamista. Mallia käytökseen nuori voi etsiä esimerkiksi netistä, sarjoista tai muilta ikätovereiltaan. Se voi olla tilannesidonnaisten reaktioiden, ilmeiden tai eleiden opettelua ja omien tunteiden piilottamista jne. Harjoittelun tuloksena lapsi aloittaa maskaamisen, joka voi alkuun helpottaa muiden seurassa olemista, jos esimerkiksi oppii hymyilemään ja nauramaan silloin, kun muutkin sitä tekevät. Maskaaminen voi tuntua alkuun positiiviselta asialta ja siitä voi saada sosiaalisia palkkioita, kuten muiden lasten seuraan mukaan pääsemistä. Se ei silloin ole yleensä vielä tietoista omien piirteiden piilottamista vaan pyrkimystä olla muiden kanssa ja kuten muut. Maskaaminen on kuitenkin henkisesti hyvin kuormittavaa ja se voi lisääntyä iän myötä, kun oman käytöksen kontrollointi ja ympäristön paine lisääntyy.

Autismikirjon piirteiden piilottamiseen täytyy kiinnittää huomiota. Jos nuori joutuu maskaamaan paljon esimerkiksi koulupäivän aikana voi olla, että hän on kotiin päästyään niin väsynyt, ettei jaksa olla vuorovaikutuksessa kenenkään kanssa tai kykene kotiin päästyään tai kykene kotiin päästyään tekemään mitään, edes syömään. Koko ilta voi kulua palautumiseen ja heti aamulla hän aloittaa taas saman uudelleen. Näissä tilanteissa täytyy ympäristön ensisijaisesti miettiä omaa toimintaansa ja miten tilannetta voisi muuttaa, ettei nuori joutuisi piilottelemaan itseään, ominaisuuksiaan ja kuormittumaan. Miten nuori voisi kokea tulevansa hyväksytyksi ja olevansa hyvä omana itsenään. Nuoren itsensä on myös hyvä saada tietoa maskaamisesta, ja sen vaikutuksesta hänen hyvinvointiinsa, se voi auttaa häntä itsetuntemuksessa ja omien voimavarojen säätelyssä. Läheisten ja kaikkien autismikirjon lasten ja nuorten kanssa toimivien tulee myös ottaa huomioon maskaamisen aiheuttama kuormitus ja ne juurisyyt, jotka johtavat siihen, että lapsi kokee, että hänen pitää piilottaa omaa itseään ja autismiaan useissa eri tilanteissa, jopa lähes aina muiden seurassa ollessaan.