Asperger – osa autismikirjoa
Aspergerin oireyhtymä omana diagnoosinaan tulee poistumaan ICD-11 tautiluokituksen tullessa käyttöön. Vaikka Aspergerin oireyhtymä ei jatkossa ole oma diagnoosinimike, tulee se pysymään jo aikaisemmin tämän diagnoosin saaneilla. Lisäksi sitä voidaan käyttää puhekielessä sekä se on osa Asperger-diagnoosin saaneiden identiteettiä.
Aspergerin oireyhtymä diagnoosina otettiin Suomessa käyttöön 1990-luvulla. Aspergerin oireyhtymä -diagnoosi luotiin kuvaamaan henkilöä, joka täytti autismiin liittyvät diagnostiset piirteet ilman merkittävää kielellisen tai kognitiivisen kehityksen viivästymää kuten usein autismissa nähtiin. Diagnoosi on nimetty itävaltalaisen lastenlääkärin Hans Aspergerin (1906 – 1980) mukaan.
Aspergerin oireyhtymä diagnoosina poistuu uuden ICD-11 tautiluokitusjärjestelmän myötä. Henkilöt, jotka aikaisemmin olisivat saaneet Asperger-diagnoosin saavat jatkossa autismikirjon häiriö -diagnoosin. Asperger on silti monille tämän diagnoosin saaneelle tärkeä osa heidän identiteettiään.
Aspergerin oireyhtymän (ICD-10 F84.5) diagnoosi saadaan usein vanhempana kuin lapsuusiän autismi-diagnoosi (ICD-10 F84.0). Aspergerin oireyhtymässä henkilön yleinen älykkyystaso on useimmiten normaali tai normaalia korkeampi, vaikka suoritusprofiili saattaakin olla hyvin epätasainen.
Aspergerin oireyhtymä ilmenee usein sosiaalisen vuorovaikutuksen tilanteissa sekä ajattelun ja toiminnan joustavuudessa. Asperger ei yleensä näy ulospäin ja ihmisen käyttäytymistä voidaan tulkita väärin.
Myös ihmiset, joilla on Asperger, saattavat tarvita erityistä tukea arkeensa. Tämä korostuu etenkin silloin, kun henkilöllä on liitännäisiä diagnooseja.
Artikkelissa ”Asperger kielikytän kaverina” Autismiliiton kokemusasiantuntija Esmeralda Keisalo kertoo Aspergerin vaikutuksesta arkeensa.
