Kommunikaatio

Autismikirjon piirteisiin kiinnitetään pienellä lapsella huomiota usein silloin, kun lapsi alkaa opetella puhetta tai vuorovaikutustaitoja. Kommunikaatioon huomio kiinnittyy usein silloin, kun lapsella on eriasteisia vaikeuksia puheen ymmärtämisessä ja tuottamisessa. Lapsen voi olla vaikea tulkita sanatonta ja sanallista viestintää, hänellä voi olla vaikeuksia ilmeiden, eleiden ja äänensävyjen tulkinnassa.

Autismikirjon lapsista osa ei kommunikoi puheella lainkaan, ja osa taas kommunikoi hyvin puheella. Osalla puhe voi olla rajoittunutta ja osalla taas on vaikeuksia ymmärtää kieleen liittyviä erityispiirteitä ja he voivat esimerkiksi tulkita kieltä sanatarkasti ja abstraktien ilmaisujen ja kielikuvien tulkinta voi olla haastavaa. Lapsen puhe voi myös kuulostaa ikätasoon nähden asialliselle ja se voi olla hyvin tarkkaa. Osalla lapsista kommunikaatio voi olla hidasta, lapsi saattaa tarvita paljon aikaa kielen tai toisen kommunikaatioaloitteen käsittelyyn ja siihen, että pystyy kommunikoimaan ja vastaamaan aloitteisiin. Osalla lapsista on myös toistavaa puhetta, jossa he toistavat kuulemaansa lausetta tai sanoja, ja he saattavat ihastua tiettyihin fraaseihin, joita toistelevat useita kertoja peräkkäin ja sitä kutsutaankin usein kaikupuheeksi. Kommunikaation piirteet voivat näyttäytyä hyvin eri tavoin, mutta aina ne eivät ole sellaisia, joihin olisi tarpeen puuttua.

Osa autismikirjon lapsista tarvitsee puhetta tukevia, täydentäviä ja korvaavia kommunikaatiokeinoja (AAC, Augmentative and Alternative Communication) ja tukea sopivan kommunikointitavan löytymiseen ja sen opetteluun puheterapeutilta tai AAC-ohjaajalta. On tärkeää löytää jokaiselle lapselle sopiva kommunikointitapa. Se, jos lapsi ei puhu, ei tarkoita, että hänellä ei olisi tarvetta ja oikeutta ilmaista itseään. Se, jos lapsi puhuu, ei myöskään tarkoita, ettei hän välttämättä tarvitsisi tukea kommunikaatioon. Jokaisen täytyy voida tulla ymmärretyksi eri toimintaympäristöissä ja jokaisen täytyy saada tukea itselleen luontaisen kommunikaatiotavan opetteluun.

Puhetta tukevat, täydentävät ja korvaavat kommunikaatiokeinot tukevat myös puheenkehitystä. Kommunikaation tukena käytetään usein kuvia ja graafisia merkkejä, esineitä, viittomia, selkokieltä, kirjoitusta, erilaisia teknisiä laitteita, tietokoneohjelmia ja puhelinsovelluksia. Lapselle sopivan kommunikaatiotavan löytäminen vaikuttaa huomattavasti hänen ja koko perheen hyvinvointiin. Aina opettelu ja luontevan tavan löytäminen ei ole helppoa ja nopeaa, mutta työ sopivan tavan löytymiseen on tärkeää ja siihen täytyy panostaa niin paljon aikaa, ja resursseja kuin lapsi ja läheiset tarvitsevat. Kuva tai muu kommunikaatioväline voi myös olla joillekin lapsille ainoa keino, jolla hän voi ilmaista itseään.

Koko lähiverkosto tarvitsee tukea uuden kommunikaatiotavan käyttöönotossa ja opettelussa. Joskus tapaa vaihdetaan iän ja taitojen karttuessa, joskus lapsi oppii puhetta ja sanoja ikätovereita myöhemmin kuvien tai viittomien käytön opettelun myötä jne. Kommunikaation opettelu on yksi esimerkki kuntoutuksesta, jonka tavoite on auttaa lasta ilmaisemaan itseään juuri hänelle parhaiten sopivalla tavalla, ja tulemaan helpommin ymmärretyksi ja osalliseksi yhteisöä. Kommunikaatiotavan oppiminen auttaa huomattavasti myös vuorovaikutustilanteissa selviämistä.

Mikäli lapsi tarvitsee aikaa kielen prosessointiin, on hänelle annettava mahdollisuus ilmaista itseään rauhassa ja ilman paineita. Mitä enemmän lapsen kommunikointia hoputetaan tai siirrytään nopeasti asiasta toiseen, sen vaikeampi hänen on ilmaista itseään ja tuntea olevansa tasaveroinen muiden kanssa. Kommunikaation hitaus ei välttämättä ole piirre, johon on tarve puuttua kuntoutuksen keinoin, ellei lapsi itse osoita, että siitä on hänelle haittaa. On tärkeää, että lapsen tilannetta mietitään aina hänen omasta näkökulmastaan. Joskus voi olla, että aikuiset voivat helpottaa lapsen kommunikaatiota myös vähentämällä harkitusti omaa puhetta ja vuorovaikutuksen määrää, jolloin lapsi voi keskittyä meneillään olevaan tilanteeseen ja kommunikointikin helpottuu.

On hyvä huomioida, että esimerkiksi visuaaliset vihjeet, kuten kuvat auttavat useimmiten kaikkia lapsia, kommunikaatiotaidoista huolimatta. Lapsi voi kommunikoida hyvin sanallisesti, mutta tarvita kuvia tilanteiden selkeyttämiseen. Silloin kuvia käytetään usein sanallisen viestinnän tukena ennakoinnissa, muistutuksina ja päiväohjelman selkeyttämisessä, eli strukturoimisessa. Kuvia käytetään yleensä niin, että ne sisältävät myös kuvaavan tekstin ja vuorovaikutustilanteissa toisen osapuolen kuvaavaa puhetta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kuvaan on kirjoitettu kuvaava teksti ja yhteisessä tilanteessa kuvan käytön yhteydessä toinen osapuoli kertoo kuvan tekstin tai asian, jota sillä viestitään. Kieli kehittyy, kun lapsi on vuorovaikutuksessa muiden kanssa ja em. esimerkissä puheen käyttäminen lisää vuorovaikutusta lapsen kanssa. Kielen kehitystä tukee, että lapsi saa opetella kommunikaatiota positiivisissa vuorovaikutustilanteissa.

Mikäli lapsella on ajoittaisia kommunikaation vaikeuksia kannattaa ottaa huomioon mahdollisen kuormittumisen aiheuttamat esteet. Mikäli tilanteet ovat toistuvia täytyy ympäristöön ja toimintatapoihin kiinnittää huomiota ja poistaa esimerkiksi mahdollisia aisteihin liittyviä ja muita kuormittavia tekijöitä.

Joillakin lapsilla ja nuorilla voi esiintyä myös ajoittaista puhumattomuutta eli mutismia. Se tarkoittaa vaikeutta tai kykenemättömyyttä puhua tietyissä sosiaalisissa tilanteissa, vaikka osaa puhua. Puhumattomuutta voi esiintyä tietyissä paikoissa tai lapsi voi puhua vain jollekin tietyille ihmisille. Usein tilanne helpottaa iän karttuessa. Puhumattomuuden syntymekanismeja ei tunneta, mutta sen voi laukaista ylikuormittuminen ja tilanne, jossa lapsen odotetaan puhuvan. Mikäli lapsella esiintyy puhumattomuutta, on tärkeää huomioida, että kyse ei ole uhmakkuudesta tai valinnasta olla puhumatta. Lasta ei kannata painostaa puhumaan, sillä hänen voi olla itsensäkin vaikea ymmärtää, miksi puhuminen ei onnistu. Viesti siitä, että lapsi voi osallistua ja kokea itsensä hyväksytyksi, vaikka hän ei pystyisikään puhumaan on tärkeää. (Sarvanne. 2022)

Yhtä kommunikointitapaa ei tule arvottaa paremmaksi tai tärkeämmäksi kuin toinen. Aikuiset voivat muutamilla yksinkertaisilla tavoilla varmistaa, että oma kommunikaatio on selkeää ja ymmärrettävää

• Käytä lapsen/nuoren etunimeä, kun puhut hänen kanssaan.
• Varmista, että olet samassa huoneessa, älä huutele toisesta paikasta tai ns. selän takaa.
• Jos koskettaminen ei ole tuskallista, voitte sopia, että tartut esimerkiksi käsivarresta, kun haluat hänen kiinnittävän huomiota kommunikaatioon, esimerkiksi sinun puheeseesi.
• Puhu rauhallisella ja selkeällä äänellä.
• Ole samalla tasolla kuin puhekumppanisi.
• Muista, että katsekontakti voi olla vastapuolelle vaikeaa, eikä sen puuttuminen välttämättä tarkoita, ettei sinua kuunnella.
• Anna lapselle aikaa miettiä, mitä olet sanonut, ja odota muutama sekunti ennen kuin toistat mitään. Kuuden sekunnin sääntö on tässä hyödyllinen ja antaa miettimisaikaa, eikä ylikuormita lasta toistoilla, kun hän yrittää miettiä ja muodostaa vastausta sanomaasi.
• Jos joudut toistamaan sanomasi, käytä samoja sanoja.
• Käytä vähemmän sanoja, jos asian käsittely on vaikeaa. Jos käytät paljon sanoja erityisesti murrosikäiselle puhuessasi, varmista, että lauseen olennainen tieto on jäsennetty selkeästi, ettei hän turhaudu tai hermostu.
• Muista, että lapsi ei ehkä tiedä asioita, ellet ole kertonut niitä hänelle selvästi. Autismiin olennaisesti liittyvät vaikeudet tarkoittavat, että ellet ole kertonut hänelle jotain asiaa, hän ei ehkä tiedä sitä.
• Puhu asioista samalla, kun ne tapahtuvat, sekä asioista, jotka tapahtuvat myöhemmin.
• Jos olet hermostunut, odota, kunnes olet rauhallisempi, ennen kuin selität asioita.
• Varo käyttämästä vaikeasti ymmärrettäviä fraaseja ja kielikuvia.
• Sanoa asiasi täsmällisesti. Sano esimerkiksi mieluummin: ”Mene laittamaan vaatteesi kaappiin” kuin ”Mene siivoamaan huoneesi”.
• Käytä visuaalisia keinoja vahvistamaan kommunikaatiota.
• Käytä nuorten kanssa ”aikuismaisempia” visuaalisen kommunikaation menetelmiä, kuten ajatuskarttoja jne.
• Tee lapsen/nuoren kanssa yhdessä päiväjärjestys. Se ei tarkoita, että hän tekee samoja asioita joka päivä. Se varmistaa, että hän tietää, mitä minäkin päivänä tapahtuu, mitä hänen kuuluu tehdä ja milloin toiminnat alkavat ja loppuvat. (mukaillen Hattersley, 2014)

Lähteet

Hattersley Caroline, Alkuperäisteos: Autism: Supporting your teenager. 2014. Suomennos Nykänen Riitta. Toim. Vienonen Elina. Autismikirjo: Näin tuet teini-ikäistä (24–25). Autismiliitto

Sarvanne Mari. Valikoiva puhumattomuus eli tilannekohtainen puhumisen vaikeus. 2022. Osoitteessa:  https://autismiliitto.fi/materiaalia/autismi-lehti/valikoiva-puhumattomuus-eli-tilannekohtainen-puhumisen-vaikeus/ . Viitattu 10/2022.

Sarvanne Mari. Verkkosivu. Osoitteessa: www.valikoivapuhumattomuus.info . Viitattu 10/2022.

Olisi hyvä, jos ihmiset oppisivat ymmärtämään, että jos ei verbaalisesti onnistu kuvailemaan ajatuksiaan tavalla, jota neurotyypilliset ihmiset ymmärtävät, se ei tarkoita, ettei tiedosta asioita. Toisinaan kyse on todellakin vain siitä, ettei osaa valita sanojaan niin, että neurotyypilliset ymmärtäisivät viestin.