Korona vei mahdollisuudet kommunikointiin
Korona-aika on heikentänyt merkittävästi puhevammaisten ihmisten mahdollisuuksia kommunikointiin ja vuorovaikutukseen. Sosiaalisten kontaktien puuttuminen ja avustavan henkilökunnan, kuten tulkkien, saamisen vaikeudet ovat johtaneet monen kohdalla jopa kommunikointitaitojen taantumiseen. Puhevamma-alan järjestöt ovat antaneet yhteisen kannanoton kommunikointimahdollisuuksien puolesta korona-arjessa.
Suomessa on noin 65 000 ihmistä, joilla on eriasteisia puhe- ja kommunikointivaikeuksia. Kommunikointi on ihmisen perusoikeus. Tästä oikeudesta on tingitty huolestuttavalla tavalla korona-aikana. Tämä käy ilmi Kehitysvammaliiton kommunikaatiokeskus Tikoteekin tutkimuksesta, jossa kysyttiin puhevammaisilta ihmisiltä sekä puhevammaisten ihmisten parissa työskenteleviltä ammattilaisilta ja omaisilta kokemuksia koronan mukanaan tuomista muutoksista. Tutkimus tukee viestiä, joka on kantautunut myös järjestöjen neuvontapalvelujen kautta.
Puhevammaisista ihmisistä 68 % koki, että mahdollisuudet kommunikointiin ja vuorovaikutukseen vähenivät koronasta johtuvien rajoitusten ja toimenpiteiden seurauksena. Kommunikointia ei ollut, koska tapaamisia omaisten, läheisten ja ystävien kanssa ei sallittu. Puhevammaisten tulkit eivät päässeet tapaamaan henkilöitä. Asumispalveluissa ei aina käytetty niitä kommunikointimenetelmiä tai kommunikoinnin apuvälineitä, joita henkilö tarvitsee kommunikointiinsa. Osa vietti kevään yksin suljettuna ulos kaikesta vuorovaikutuksesta muiden ihmisten kanssa. Yksi vastaaja kuvailee tilannettaan näin:
”En juuri käy kodin ulkopuolella. Yksinäisyys on lisääntynyt. Mahdollisuus vertaistukeen on muuttunut haasteelliseksi, kun monet tapaamiset on peruttu ja toiminta on siirtynyt verkkoon tai puhelimen välityksellä tapahtuvaksi.”
80 % vastaajista on kokenut itsensä viime aikoina yksinäiseksi, 33 % masentuneeksi ja 27 % ahdistuneeksi. Vastaajista 38 % koki, että heidän oma kommunikointitaitonsa on heikentynyt korona-aikana. Tämä johtuu paitsi kommunikointimahdollisuuksien vähäisyydestä, myös mm. terapioiden lakkauttamisesta ja toteutuneen etäterapian sopimattomuudesta. Taidot eivät palaa ennalleen nopeasti, vaikka esimerkiksi tapaamisrajoituksia on lievennetty.Myös maskien käyttö vaikeuttaa puhevammaisten ihmisten puheen ymmärtämistä, kun ilmeet ja suun liikkeet eivät ole tukemassa viestintää. Osalla maski vaikeuttaa myös oman puheen tuottamista.
Kommunikointi on perusoikeus
Puhevamma-alan järjestöt korostavat, että kommunikointi on perusoikeus, joka on turvattava ajasta, paikasta ja kumppanista riippumatta. Vuorovaikutus on ihmisyyden ydintä.
- Perheenjäsenten tapaamisia tulee tukea.
- Puhevammaiselle henkilölle välttämättömien ammattilaisten tapaamisia ei saa rajoittaa. He tuntevat puhevammaisen ihmisen kommunikointikeinot ja pystyvät tukemaan vuorovaikutusta hänen kanssaan.
- Tulkkien pitää päästä tulkkaamaan puhevammaisia ihmisiä.
- Kommunikointimenetelmää tai apuvälinettä pitää pystyä käyttämään. Puhevammaisten ihmisten läheisten ja ammattilaisten on opeteltava käyttämään apuvälinettä tai menetelmää.
- Riittävä tuki laitteiden ja ohjelmistojen käyttöön on taattava, jotta puhevammaiset ihmiset pystyvät pitämään yhteyttä läheisiinsä.
Poikkeukselliset olosuhteet vaativat erityisesti tukea tarvitsevien ihmisten lähi-ihmisiltä tahtoa kommunikoida, ennakkoluulotonta kokeilua löytää toimivia keinoja myös poikkeusoloissa sekä kykyä etsiä ja pyytää ohjausta, neuvoja ja opastusta.
Lisätietoa:
Tarja Parviainen, toiminnanjohtaja
tarja.parviainen@autismiliitto.fi, p. 050 4097 940