Autismikirjon lapset ja nuoret lastensuojelussa
Autismikirjon lapset ja muut erityistä tukea tarvitsevat lapset lastensuojelussa ovat viime vuosina puhututtaneet vanhempia. Aihe on ollut esillä myös mediassa. Lastensuojelun sosiaalityöntekijä Hanna Pajarinen teki Itä-Suomen yliopistossa pro gradu -tutkielman aiheesta Autismikirjo lastensuojelun haasteena.
Tutkielmassa tarkasteltiin sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä autismikirjon lapsista ja nuorista sekä heidän tukemiseensa liittyvistä asioista. Tutkimustulosten mukaan yhteiskuntamme palvelurakennetta olisi korjattava ja autismitietoisuutta lisättävä, jotta autismikirjon lapset ja heidän perheensä saisivat tarvitsemaansa tukea.
Tutkimustietoa autismikirjon lapsista ja nuorista tai yleensäkään erityistä tukea tarvitsevista lapsista lastensuojelussa ei Suomessa juuri ole. Hanna Pajarinen kiinnostui tarkastelemaan aihetta, sillä hän itse työskentelee lastensuojelun sosiaalityöntekijänä ja perheeseen kuuluu autismikirjon lapsi. Pajarinen koki, että lastaan hoitavilla ei ollut ymmärrystä eri tavalla käyttäytyvää lasta kohtaan ja hän kiinnostui, millaisina hänen oman alansa työntekijät eli lastensuojelun sosiaalityöntekijät näkevät autismikirjon lapset ja nuoret.
Tutkielman tavoitteena oli löytää sosiaalityöntekijöiden puheesta määrityksiä siitä, millaisena he näkevät autismikirjon diagnoosin omaavan lapsen ja nuoren. Lisäksi pyrittiin selvittämään, millaisia näkemyksiä sosiaalityöntekijöillä on autismikirjon lasten ja nuorten tukemisesta. Haastatteluaineisto muodostuu Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kahdesta ryhmähaastattelusta, joihin osallistui yhteensä yhdeksän sosiaalityöntekijää ja jotka toteutettiin syyskuussa 2019.
Väärinymmärretyt väliinputoajat
Tutkielmaa varten haastateltuja sosiaalityöntekijöitä autismikirjo puhututti. Tulosten mukaan sosiaalityöntekijöiden mielestä autismikirjon lapset ja nuoret tarvitsevat erityistä osaamista heidän ympärillään olevilta ihmisiltä. He tarvitsisivat sitä varhaiskasvatuksessa, koulussa, kotona sekä myös lastensuojelussa, esimerkiksi sijaishuollossa. Sosiaalityöntekijöiden tulkinnoissa autismikirjon lapset tarvitsevat vahvaa vanhemmuutta. Näiden lasten ja nuorten kanssa toimivilta vaaditaan erityistä osaamista ja vahvaa vanhemmuutta muun muassa heidän haastavan käyttäytymisen, aggressiivisuuden, omaehtoisuuden ja vuorovaikutuspulmien takia.
Tulosten mukaan sosiaalityöntekijät näkevät autismikirjon lapset myös kaltoinkohdeltuina ja väärinymmärrettyinä. Sosiaalityöntekijöillä oli tiedossaan muun muassa päivähoidosta ja koulusta tilanteita, jotka he tulkitsivat näille lapsille tai nuorille kohtuuttomiksi. Lisäksi sosiaalityöntekijät luokittelivat autismikirjon lapset ja nuoret psykiatrista ja moniammatillista tukea tarvitseviksi sekä palveluista väliinputoajiksi. Sosiaalityöntekijät toivat haastatteluissa esille, että autismikirjon lapset ja nuoret jäävät tukea vaille peruspalveluissa, kuten esimerkiksi koulussa, varhaiskasvatuksessa tai sellaisessa sosiaalihuollon tuessa, joka ei ole lastensuojelua.
Lastensuojelun tukimuodot soveltuvat huonosti
Tutkimustulosten mukaan lastensuojelun sosiaalityöntekijät tulkitsivat autismikirjon lapset ja nuoret vaikeasti tuettavaksi ryhmäksi. Haastatteluissa he kertoivat, että lastensuojelun tukimuodot tulevat paitsi liian myöhään, ne eivät välttämättä myöskään sovellu tälle asiakasryhmälle. Sosiaalityöntekijöiden mukaan autismikirjon lasten ja nuorten kanssa toimivat ovat usein keinottomia toimimaan heidän kanssaan. Keinottomina aikuiset saattavat kohdella heitä huonosti.
Lisäksi sosiaalityöntekijät kertoivat olevan haasteena näiden lasten tukemisessa sen, että sekä vanhemmilla että ammattilaisilla esiintyy virheellisiä odotuksia. Vanhempien saattaa olla vaikea hyväksyä lapsen erityisyys ja ymmärtää hänen tuen tarpeensa. Ammattilaiset puolestaan ajattelevat lastensuojelun olevan ratkaisu autismikirjon lasten ja nuorten haasteisiin. Sosiaalityöntekijät kertoivat kokevansa, että autismikirjon lapsia ja nuoria työnnetään lastensuojeluun ja ajatellaan huostaanoton olevan näille lapsille tai nuorille oikeanlainen tuki. Lisäksi tutkimusaineistosta ilmeni, että sosiaalityöntekijät näkevät itsensä vahvasti näiden lasten ja nuorten edun ajajina ja valvojina. He näkevät tässä asiakasryhmässä paljon hyvää, ja kertoivat kokevansa, että muut ammattilaiset eivät sitä aina näe.
Palvelurakennetta uudistettava
Johtopäätöksinä Pajarinen toteaa pro gradussaan, että palvelurakennetta olisi uudistettava, jotta autismikirjon lapset ja nuoret sekä heidän perheensä saisivat tarvitsemansa tuen. Heidän tulisi saada tukea varhaisessa vaiheessa peruspalveluissa. Tilanteen korjaamiseksi olisi lainsäädännössä pikaisesti huomioitava autismikirjon henkilöiden kasvava joukko. Sen lisäksi, että autismikirjon henkilöt olisi huomioitava lainsäädännössä omana tukea tarvitsevana ryhmänään, olisi autismitietoisuuden lisäämiseen kiinnitettävä erityistä huomiota eri ammattilaisten keskuudessa. Pajarisen mukaan sosiaalityön tutkimuksen, koulutuksen ja käytännön toimijoiden on vastattava autismikirjon haasteeseen ja lisättävä autismitietoisuutta.
Pajarisen pro gradu -tutkielma Autismikirjo lastensuojelun haasteena.
Teksti ja kuva: Hanna Pajarinen
Artikkeli on julkaistu Autismi-lehdessä 3/2020.
Lisää aiheesta
