Autismiliitto: Autismikirjon lasten erityisen tuen tarvetta ei tunnisteta
Autismiliiton toiminnanjohtaja Tarja Parviainen, mitä ongelmia liittyy autismikirjon lapsiin ja nuoriin lastensuojelussa?
Autismikirjon lasten perheiden tuen tarvetta ei tunnisteta riittävästi sosiaalitoimen perhepalveluissa tai vammaispalveluissa, jonka takia perheet jäävät usein yksin selviämään erityistä tukea tarvitsevien lastensa kanssa. Ongelmien kärjistyessä perheet ohjataan lastensuojelun tuen piiriin.
Mikäli lastensuojelussa ei tunnisteta lasten tai nuorten haasteiden johtuvan autismikirjon erityispiirteistä ja niihin liittyvistä toimintarajoitteista, voi lapsen tilanne kriisiytyä entisestään. Myös koulunkäyntiin liittyvissä ongelmissa koulu tekee ilmoituksen lastensuojeluun. Lastensuojelun toimenpiteenä tehty sijoitus kodin ulkopuolelle ilman lapselle tarjottavaa oikeanlaista apua ja tukea ei yleensä ratkaise lapseen tai hänen koulunkäyntiinsä liittyviä ongelmia.
Autismikirjon lapset yliedustettuna lastensuojelun sijoituksissa
Lastensuojelun rooli autismikirjon lasten ja nuorten elämässä näkyy myös tilastoja tarkastelemalla. Vuonna 1997 syntyneistä nuorista, jotka olivat saaneet autismikirjon diagnoosin erikoissairaanhoidossa (n. 607) 18% oli ollut sijoitettuna kodin ulkopuolelle ainakin kerran ennen 18 vuoden ikää (mukaan laskettu myös vain yhden päivän kestäneet sijoitukset). Saman ikäryhmän nuorista, joilla ei ollut autismidiagnoosia, oli ollut sijoitettuna 5,7 %. Vuoden 1997 syntymäkohorttiin kuului yhteensä 58 802 lasta. (THL, vuonna 1997 syntyneiden kohorttitutkimus)
Autismikirjon erityispiirteiden takia lapsilla voi olla esimerkiksi sosiaalisesti haastavaksi tulkittua käyttäytymistä, vaikeuksia toiminnanohjauksessa, erilaisia toimintarajoitteita, uni- ja syömisongelmia jne. Vielä tänäkin päivänä autismikirjon lasten perheet törmäävät tilanteisiin, joissa ammattilaiset näkevät lapsen haasteet kasvatuksellisina tai perheen sisäisen vuorovaikutukseen liittyvinä. Ammattilaiset eivät toisin sanoen tunnista sitä, että lapsen toimintakyvyn vaikeudet liittyvät autismikirjon erityispiirteisiin. Kun ”diagnoosi” on väärä, eikä vanhempien kertomaa uskota, voi tarjottu hoito tai kuntoutus vaikeuttaa lapsen ja perheen tilannetta entisestään. Perheet raportoivat, että oikeanlaisen avun ja tuen saaminen on työn ja taistelun takana, jos sitä saa sittenkään. Moni vanhempi uupuu ja sairastuu itse apua etsiessään.
Mikä sitten neuvoksi?
Autismikirjon osaamista sosiaalitoimen ammattilaisten keskuudessa pitää lisätä. Lastensuojelun sijoitus on kallis toimenpide suhteessa sen vaikuttavuuteen. Inhimillisesti ja kansantaloudellisesti kannattavampaa olisi tunnistaa ja luoda autismikirjon lapsiperheitä varhaisessa vaiheessa tukevia palvelurakenteita. Arjen ennustettavuus, selkeys ja samankaltaisina toistuvat tapahtumat luovat autismikirjon ihmisille turvaa ja kannattelevat myös vaikeissa tilanteissa. Juuri tästä syystä olisi tärkeä tukea autismikirjon lapsen selviytymistä ensisijaisesti siinä ympäristössä missä hän elää, ja tuoda palvelut ja tuki hänen toimintaympäristöönsä ja arkeen sopivassa muodossa.
Täytyy kuitenkin muistaa, että niissä tapauksissa, jossa lastensuojelun tukitoimet ovat lapsen edun kannalta välttämättömiä, ei sitäkään vaihtoehtoa voida pois sulkea.
Artikkeli on julkaistu Autismi-lehdessä 3/2020.
Lisää aiheesta:
