Numero 4/2024

Mico tuo Kirjolla-sarjassa esiin queer-näkökulmaa: En nähnyt itseäni ensimmäisen kauden osallistujissa

Ylen Kirjolla-sarjan kakkoskaudella mukana oleva Mico Ekberg (26) haki sarjaan hetken mielijohteesta. Tekstiili- ja vaatetusalaa opiskeleva Mico elää opiskelija-arkea kumppaninsa kanssa ja on pitkästä aikaa taas innostunut opiskelusta. Hän haluaa tehdä transsukupuoliset autistit näkyväksi ja tulee käsittelemään aihetta gradussaankin.

Micon viimeiseen neljään vuoteen on mahtunut paljon: autismi- ja adhd-diagnoosit, seurustelu ja kihlaus Akin kanssa, muutto Tampereelle ja opiskelujen aloitus sekä Tampereen ammattikorkeakoulussa että Lapin yliopistossa. Lisäksi on ollut transprosessi hoitoineen, Kirjolla-sarjan kuvaukset, Tampereen opintojen keskeyttäminen ja muutto Turkuun yhteen kumppaninsa kanssa. Vähemmästäkin hengästyttäisi. Myllerryksiä on riittänyt, mutta Mico vaikuttaa rauhalliselta. Hän on nyt hyvässä pisteessä.

Samaistumisen tunne

Aloitetaan autismidiagnoosista. Ala-asteella Mico sai tukiopetusta. Hänelle oli tehty psykologiset tutkimukset, jossa todettiin lukihäiriön riski. Mico on itse myöhemmin tunnistanut tutkimuspapereista myös autismikirjon piirteitään. Ylä-asteella Mico pärjäsi kohtalaisen hyvin, mutta lukioaika oli hyvin raskasta. Hän ei tuntenut ennalta ketään eikä osannut tutustua ihmisiin. Hän ei oikein ymmärtänyt muita ihmisiä ja vetäytyi.

– Mulle oli tosi vaikea sosialisoida. Yhtäkkiä piti olla itseohjautuva ja osata asioita. Tämä oli tosi vaikea paikka minulle.

Haasteiden vuoksi Mico vaihtoi kaksoistutkintoon. Se oli hyvä päätös, sillä ollessaan osittain ammattiopetuksessa ja osittain lukiossa opintoihin tuli enemmän vaihtelevuutta ja koulunkäyntiin oli helpompi keskittyä.

En lyö enää itseäni alas siitä, jos en pysty esimerkiksi käymään töissä ja opiskelemaan samaan aikaan.

Valmistumisen jälkeen Mico lähti Limingan taidekouluun sarjakuvalinjalle, kun ei tiennyt, mitä halusi tehdä seuraavaksi. Taidekoulussa Mico tapasi myös tulevan kumppaninsa Akin.

– Tutustuin siellä muihin ihmisiin, joista monet oli nepsyjä. Samastuin heihin niin paljon, että mun oli pakko tutkia tätä lisää. Menin tutkimuksiin ja vuoden jälkeen sain autismidiagnoosin ja myöhemmin adhd-diagnoosin.

Diagnoosi toi Micolle tietynlaista rauhaa ja armollisuutta itseä kohtaan.

– Sitä on pitänyt opetella ajan kanssa – itsensä hyväksymistä ja parempien toimintatapojen oppimista. En lyö enää itseäni alas siitä, jos en pysty esimerkiksi käymään töissä ja opiskelemaan samaan aikaan.

Diagnoosi auttoi Micoa myös tiedostamaan, kuinka paljon hän maskaa.

– Tietyissä tilanteissa tuntuu turvalliselta maskata, mutta en esimerkiksi pakota enää itseäni olemaan paikoillaan puhuessani toisille, en pakota itseäni katsomaan silmiin ja stimmaan.

Mico kuvailee, miten vuorovaikutuksessa ei-autististen kanssa hänen tapaansa puhua tai kysyä ei usein ymmärretä ja häntä saatetaan ymmärtää väärin. Tätä ongelmaa hänellä ei ole neurokirjolla olevien kavereiden kanssa. Mico puhuu myös kuormitusherkkyydestään ja toiminnanohjauksen haasteistaan.

– Tehtävien aloittamisessa ja siirtymisessä on vaikeuksia. Opiskelussa pystyn suoriutumaan hyvin yksin, mutta esimerkiksi kodinhoidollisissa asioissa on vaikea aloittaa. Se helpottaa, kun tekee toisen kanssa yhdessä.

Korkeakouluopinnot

Arjen askareiden hoitaminen yhdessä mahdollistui, kun Mico muutti Turkuun yhteen kumppaninsa kanssa ja lähelle kavereitaan. Tekstiili-insinöörin opinnot Tampereella samanaikaisesti tekstiili- ja vaatetusalan opintojen kanssa Lapin yliopistossa osoittautuivat Micolle liian kuormittavaksi. Arjen hallinta alkoi olla liian vaikeaa. Mico jätti Tampereen opinnot kesken ja päätti keskittyä opiskeluihin Lapin yliopistossa.

Nyt opiskelu tuntuu Micosta taas kivalta. Oman alan lehtoreiltä Lapin yliopistossa löytyy ymmärrystä neurokirjon opiskelijoihin. Hän saa myös opiskella enimmäkseen etänä, joka toimii Micolle paremmin kuin lähiopetus.

– Mulla oli opettaja, joka auttoi käydä kandityön tekstiä läpi. Hän laittoi myös auttavia kommentteja, jäsensi lauseita luontevaksi ja korjasi kirjoitusvirheitä. Se oli minulle tosi toimivaa, kun ei vaan todettu, että jokin on väärin, vaan myös selitetään ja tarjotaan ratkaisuja. Se auttoi paljon siihen, että sain kandin tehtyä.

Onnistumisen kokemus innosti Micoa jatkamaan maisteriopintoihin, jotka alkoivat syksyllä. Gradun osalta suunnitelmat ovat jo selvät. Hän aikoo jatkaa saman teeman parissa kuin kanditutkielmassa – transsukupuoliset autistit ja vaatteet. Kandityössään Mico käsitteli transsukupuolisten ihmisten vaateidentiteettiä.

– Halusin syventää tätä aihetta gradussa. Varsinkin kun tutkimuksestakin tiedetään, että autistiset transsukupuoliset ovat yksi selkeä vähemmistöryhmä, mutta sitä ryhmää on tutkittu niin vähän.

Transprosessi

Oman sukupuoli-identiteetin tutkiskelu alkoi lukioiässä samaan aikaan, kun Mico rupesi pohtimaan, että saattaa olla autismikirjolla.

– Niitä tunteita oli kyllä ollut myös aiemmin, mutta mulla ei ollut siihen silloin sanoja. Muistan, että 13-vuotiaana liikunnan tunnilla pukkarissa jotkut tytöt valittivat, ettei heillä ollut alkanut vielä rinnat kasvaa. Itse en halunnut, että mulla olisi rintoja, mutten osannut sanoittaa miksi, Mico muistelee.

Sisäinen hyväksymisprosessi oli pitkä. Alussa Mico oli hyvin epävarma. Hän pohti paljon ihmissuhteita ja miten hänen identiteettinsä vaikuttaa niihin.

– Ne suhteet hidastivat ja estivät oman itseni hyväksymistä. Kun pääsin pois huonoista ihmissuhteista, olen pystynyt olemaan avoimemmin oma itseni. Nykyään ei enää muiden mielipiteet hetkauta.

Mico halusi ottaa askeleen kerralla. Hän kävi ensin autismitutkimukset loppuun. Kun autismidiagnoosi tuli keväällä 2020, tehtiin seuraavaksi lähete Helsingin transpolille. Transdiagnoosin Mico sai vuonna 2022, jonka jälkeen hän pääsi aloittamaan testosteronihoidot.

– Olen ollut nyt pari vuotta testosteronihoidolla. Mastektomia eli rintojen poisto on marraskuussa. Sitten hoidolliset prosessit on periaatteessa siinä. Sisäinen prosessi on ollut kuitenkin paljon pidempi.

Micon transprosessi on mennyt hyvin ja hän kokee, että lääkärit ja hoitohenkilökunta ovat kohdanneet hänet ymmärtäväisesti. Häntä kuitenkin harmittaa, että autismikirjon ihmisten transprosessi hidastuu ei-autistisiin verrattuina, kun heiltä edellytetään 10 kerran käyntiä autismiin perehtyneellä hoitajalla.

Mico tuo myös esiin, että monesti autismikirjon henkilöiltä voidaan evätä pääsy sukupuolen korjaushoitoihin autismipiirteistä johtuvista syistä.

– Mulla on tuttuja, jotka ovat saaneet hylyn, koska transpolin lääkärit kokevat, että heidän sukupuoli-identiteettinsä ei ole kypsä tai he eivät ole varmoja omasta sukupuolestaan, vaikka henkilöllä on ollut autismin vuoksi haasteita kuvata tunteitaan tai omaa identiteettiään puheen kautta. Varsinkin kun ne kysymykset ovat usein hyvin abstrakteja ja monimutkaisia.

Found family

Transprosessissa Micon tukena on ollut hänen kumppaninsa Aki. Lempeässä ja keskustelevassa parisuhteessa asioista puhutaan suoraan.

– Olemme molemmat trans ja molemmat nepsyjä, niin tuntuu luontevalta, kun on samanlaiset kokemukset asioista. On ollut ihana nähdä, kun toinen pääsee omaan olemukseensa eikä ole niin ahdistunut itsestään transprosessin myötä, Mico kertoo.  

– Musta tuntuu siltä, että voidaan kasvaa yhdessä ihmisinä. Me molemmat haluamme, että toinen kasvaa ja kehittyy, ja antaa tilaa sille. Esimerkiksi jos mulla tulisi sellainen olo, että sukupuoliasiat alkaisivat uudelleen pohdituttaa, niin se ei olisi ongelma Akille, hän kuvailee.

Akin lisäksi Micolla on elämässä niin läheisiä ja merkityksellisiä ystäviä, että hän pitää heitä perheenjäseninään.

– Koen, että mulla on sellaisia ystäviä, joiden kanssa haluan jakaa omaa elämääni niin kuin jotkut haluavat jakaa elämäänsä oman siskonsa tai serkun kanssa. Asun kumppanin ja meidän kahden kaverimme kanssa. Koen, että he ovat mun found familya.

Valittu perhe on muodostunut tärkeäksi senkin vuoksi, että Mico ei ole väleissä äitinsä kanssa. Sisaruksia hänellä ei ole eikä juuri serkkujakaan.

– Isän kanssa olen väleissä ja olemme suhteellisen läheiset, mutta me nähdään melko harvoin, kun asumme eri kaupungeissa ja kummallakin on omat kiireet.

Kirjolla

Juttelimme Micon kanssa reilu viikko ennen Kirjolla-sarjan toisen tuotantokauden julkaisua. Vaikka sarjan julkaisu jännitti hieman, hän uskoi olevansa valmis sen tuomaan julkisuuteen.

Sarjaan hän lähti mukaan impulsiivisen päähänpiston tuloksena.

– Se tuli, koska en nähnyt itseäni ekalla kaudella. Halusin tuoda queer-näkökulmaa esiin, koska olen sitä itse kokenut ja näen paljon tätä omassa lähipiirissäni. Olin yllättynyt, kun pääsin mukaan.

Sarjan ensimmäinen kausi sai toisaalta osakseen ylistystä, mutta autismiyhteisössä sarja sai varsin kriittisen vastaanoton. Mitä Mico siitä ajattelee?

– Olin itsekin kriittinen. Jos en olisi ollut, en olisi lähtenyt ohjelmaan. Ensimmäinen kausi tuntui yksipuoliselta autismikuvaukselta, ja tietyt leikkaustekniikat ei miellyttänyt. Eikä se, että paljon enemmän puhuivat läheiset kuin autistit itse.

Kakkoskauden ratkaisuihin Mico on tyytyväinen.

– Se on mun mielestä leikattu eri tavalla ja kuvattu eri tavalla ja yleinen juoni menee eri tavalla. On hyvin erilainen jo siinäkin, minkälaiset osallistujat siihen oli valittu.

Sarja muokkaa varmasti ihmisten käsityksiä autismikirjosta. Mico kokee, että yhteiskunnallinen muutos siihen, miten autismi nähdään ja miten siihen suhtaudutaan, on ollut havaittavissa hänen omankin elämänsä aikana.

– Tämä muutos on ollut selkeästi parempaan päin. Tilanne ei ole kyllä mitenkään hyvä vielä tällä hetkellä, mutta tällaiset prosessi tapahtuvat hitaasti. Pitää vaan olla kärsivällinen.

Teksti Helin Vesala
Kuva Mojo Erämetsä/Yle

---

TIETOVINKKI: Setan verkkonuorisotalo Loiste

Verkkonuorisotalo Loiste on 13-20-vuotiaille sateenkaarinuorille suunnattu verkkoyhteisö Discordissa. Toimintaan voivat osallistua kaikki alle 29-vuotiaat nuoret, jotka kuuluvat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön, sateenkaariyhteisöön, tai joita nämä teemat koskettavat jollain tavalla.

Torstaisin parittomina viikkoina Loistava neurokirjo -ryhmä neurokirjon piirteitä omaaville sateenkaarinuorille klo 16:30-18:30.

Lisätietoja Setan Verkkonuorisotalo Loisteen verkkosivuilta: