Tyttöni oli hetken poika
Tyttäreni oli 5. luokalla, kun sukupuoli ja murrosiän myötä nopeasti muuttunut keho alkoi ahdistaa häntä. Hän sulkeutui ja alkoi viettää yhä enemmän aikaa puhelimellaan. Hän ei halunnut enää tavata ystäviään tai käydä harrastuksissa, ja koulunkäynti vaikeutui.
Kuudennen luokan alettua tilanne paheni ja hänestä tuli itsetuhoinen. Olin hädissäni ja hain hänelle apua psykiatrian poliklinikalta. Lopulta hän paljasti mistä oli kyse: hän on mielestään oikeasti “poika tytön kehossa”. “OK” vastasin. Siinä vaiheessa olin valmis tekemään mitä vain mikä auttaisi hänen oloaan. Riensimme kauppaan ostamaan hänelle pojan vaatteet.
