Vuoden vapaaehtoinen: Vertaisryhmän vetäminen on tavattoman addiktoivaa
Vuoden vapaaehtoinen Ville Salminen on kiireinen mies. Muutaman päivän sisällä Pohjois-Suomen yhdistyksen puheenjohtaja ehti olla valvomassa alaikäisten autismikirjolaisten tapahtumaa, pitämässä vertaistukiryhmää autismikirjon aikuisille sekä luennoimassa yhdistyksen toimintakulttuurin muuttamisesta. Vapaaehtoistyössä hän on oppinut, että myös vähällä työllä asioita voi ajaa eteenpäin.
Ville Salminen kertoo eläneensä tavallisen lapsuuden, mutta silti hän koki, että asiat tulivat jotenkin hankalan kautta. Siirtyminen uuteen elämänvaiheeseen osoittautui hänelle liian vaikeaksi.
– Muuttaessani opintojen perään asumaan yksin vieraaseen kaupunkiin tämä askel aikuisuuteen olikin liikaa. Palasin kotiin sairauseläkkeelle.
Pian Villen pikkuveli sai Asperger-diagnoosin. Ville halusi tietää oireyhtymästä lisää ja googletti asiaa.
– Mitä enemmän tutkin autismikirjoa, sitä kovempaa minuun iski ajatus, että perkele, tälle on olemassa nimikin! Pistettiin sitten diagnoositaistelu pystyyn, ja erinäisten vaiheitten kautta sain lopulta paperit siitä, että olen Asperger-ihmisiä, Ville muistelee.
Takaisin opiskelemaan
Diagnoosin jälkeen Villellä oli hyvä käsitys siitä, mikä oli opintojen alkaessa mennyt pieleen. Hän pisti sairauseläkkeen poikki ja muutti takaisin Vaasaan opintojen pariin. Hän opiskeli Vaasan yliopistossa IT-alan yritysjohtajaksi. Valmistuneena Ville palasi kotikaupunkiinsa Ouluun.
– Tunsin itseni yksinäiseksi. Olin jo opintojen aikana erakoitunut, eikä se silloin niin haitannut, kun oli opintoja, joita piti ajatella, mutta opintojen loppuvaiheessa kavereita etsiessäni epäonnistuin pahoin.
Keväällä 2019 Ville lähti hakemaan kontaktia ihmisiin Pohjois-Suomen yhdistyksen autismikirjon aikuisten vertaistukiryhmästä. Hänet valittiin pian vertaisryhmän vetäjäksi ja hän kävi myös Autismiliiton vertaistukiohjaajan koulutuksen.
– Yhdistyksellä oli meneillään vaikea aikakausi, ja ajauduimme jatkuvasti konflikteihin, vaikka vertaistukiryhmän sisällä olikin hyvä henki. Jotain me kuitenkin teimme oikein, koska ryhmä on vieläkin hengissä.
Kriitikosta vastuunkantajaksi
Ville koki, ettei muutosta yhdistyksen haasteisiin ollut luvassa, joten hän hankkiutui yhdistyksen hallitukseen selvittääkseen sen ongelmia. Pian hän nousi myös hallituksen puheenjohtajaksi.
– Tavallaan myös käänsin takkiani, koska vuonna 2019 minut tunnettiin kritiikistä, jota esitin yhdistystä kohtaan.
Ville on viihtynyt myös vertaistukiryhmän ohjaajana. Se on hänestä jopa addiktoivaa.
– Hyvä vertaistukiohjaaja pystyy auttamaan vertaisiaan vaikeina aikoina, mutta näkee myös ne hyvät hetket.
Vertaistuki on Villelle sydämen asia. Yhdistyksen puheenjohtajana hän tekee edelleen paljon vertaistukiohjausta. Samalla kehitetään yhdistyksessä erilaisia vertaistukikonsepteja esimerkiksi kehittämällä alaikäisille suunnattua toimintaa.
– Innostuksen tähän kaikkeen saan omasta lapsuudestani: mietin usein mitä kymmenvuotias Ville olisi kaivannut. Siinä vaiheessa, kun elämä potkii päähän, ihmiset ovat vaikeita ja koulukiusaaminenkin on sitä tasoa, että opettajatkin kiusaavat, silloin tarvitaan kaveri ja meiltä voisi löytyä sellainen!
Tulevaisuuden suunnitelmia
Ville raottaa lisää yhdistyksen kunnianhimoisia suunnitelmia. Tulevana vuonna yhdistys muun muassa aikoo palauttaa toiminnan Keski-Pohjanmaalle ja Lappiin.
– Olen ajatellut, että jos korona salli, keväällä 2022 yhdistyksellä on enemmän toimintaa kuin koskaan aiemmin, niin se olisi sellaista, joka saisi ihmiset sanomaan ”oho!”. Toiminnan jatkuva kasvattaminen tulee olemaan trendi myös ensimmäisen puheenjohtajavuoteni jälkeen.
Olen tehnyt nyt varmaan kaikki mahdolliset aloittelijamokat, joista varmasti otan oppia.
Vaikka Ville on ollut vapaaehtoistoiminnassa mukana vain muutaman vuoden, suurimman osan siitä mies on toiminut yhdistyksen puheenjohtajana. Hän kertoo olevansa ”ensimmäisen vuoden tunari”.
– Olen tehnyt nyt varmaan kaikki mahdolliset aloittelijamokat, joista varmasti otan tulevana vuotena oppia. Suuri osa työstäni tänä vuonna on ollut koneistonrakennusta, historian penkomista, asioiden organisointia sekä kassakaappisopimuksia. Edes yhdistyksen hallitus ei tiedä mitä kaikkea olen järjestellyt kulisseissa, joten olen varmaan aika näkymätön yhdistyksen jäsenille, Ville pohdiskelee.
Halu tehdä asioille jotain
Hän on kuitenkin yllättynyt siitä, kuinka vähän työtä oikeastaan tarvitaan, että asiat edistyisivät.
– Olen luonteeltani pilkuntarkka perfektionisti. Olen kuitenkin huomannut, että toteutuksen ei tarvitse olla aina ihan priimaa, jotta tapahtuisi hyviä asioita. Tärkeintä on halu tehdä asioille jotain ja kyky heittäytyä mukaan!
Yhdistystoiminnassa Ville on oppinut myös muilta seuraamalla heidän toimintatapojaan. Hän kokee, että kyky oppia muilta on tärkeä pitkin elämää.
– Asioita voi saada aikaan monella tavalla, ja useinkaan se oma tapa ei ole ainoa oikea tai edes paras mahdollinen tapa.
Tieto valinnasta Autismiliiton vuoden vapaaehtoiseksi tuli yllätyksenä.
– En kiellä, etteikö mielessä olisi käynyt ”ehkä vielä joskus…”, mutta tämä tuli aika nopeasti, Ville sanoo.
Hän kertoo, että palauteen ottaminen vastaan on hänelle vaikeaa.
– En osaa oikein suhtautua siihen, että Autismiliiton kehujen lisäksi niitä tulee myös ADHD-liiton puolelta. Uskon kehityksen pysähtyvän tyytyväisyyteen ja näen usein tekemisissäni yksityiskohtia, joita voisi parannella seuraavalla kerralla. Kuitenkin olen yleensä myös hyvin otettu, jos minulle sanotaan jotain hyvää, Ville summaa.
Tiukka kilpailu tittelistä
Autismiliiton hallitus valitsi saapuneiden ehdotusten joukosta vuoden vapaaehtoisen jo kuudennen kerran. Ehdokkaita esitettiin yhteensä seitsemän. Valinta oli vaikea, sillä ehdokkaiden puolesta puhuneet perustelut olivat painavia. Tittelin saaja ratkesi hallituksen tiukassa äänestyksessä.
– Ville otti vastaan haastavan tehtävän lähtiessään luotsaamaan Pohjois-Suomen yhdistystä vt. puheenjohtajana vuonna 2020 tilanteessa, jossa yhdistyksen toiminta oli hiipumassa, puheenjohtaja Päivi Norvapalo kertoo liittohallituksen valinnan taustalla olleista perusteluista.
– Hänen johdollaan Pohjois-Suomen yhdistyksen toiminta on elpynyt, toimintaa on uudistettu ja sen jatkuvuus on turvattu, puheenjohtaja iloitsee.
– Haluan Autismiliiton puolesta kiittää myös muita ehdolle asetettuja tekemästään työstä vapaaehtoisena ja oman yhdistyksensä eteen. Tällä on valtava merkitys niin monelle ihmiselle! Lisäksi välitän lämpimät kiitokset kaikille, jotka omalta osaltaan tukevat muita ja tekevät pyyteettömästi vapaaehtoistyötä autismiasioiden parissa, Norvapalo summaa.
Teksti Helin Vesala
Kuvat Aslak Rantakokko ja Emmi Haapsamo
Artikkeli on ilmestynyt Autismi-lehdessä 1/2022.
Aikaisempia Autismiliiton vuoden vapaaehtoisia:
2020 Petra Hietala-Rasku
2019 Helena Vaittinen
2018 Anna-Reeta Pakarinen
2017 Jarno Asunen
2016 Riikka Kennovaara (Kiilo)
