Opetussuunnitelman perusteissa tulee määritellä konkreettiset tukimuodot koulunkäynnin tukemiseen
Opetussuunnitelmassa tulisi määritellä tarkemmin koulunkäynnin tuki ja siihen liittyvät konkreettiset tukimuodot. Samoin opetuksen järjestäminen toisin kaipaa tarkentamista, muun muassa koulupäivän ja -viikon lyhentämisen ja etäopetuksen osalta, toteaa Autismiliito lausunnossaan perusopetuksen opetussuunnitelman perusteista.
Koulunkäynnin tukemiseen tarvitaan sekä yksilöllisiä että yhteisöllisiä tukimuotoja. Autismikirjon ja muut neurokirjon oppilaat tarvitsevat usein yksilöllistä tukea juuri koulunkäyntiin, esimerkiksi oppituntien ulkopuolisiin tilanteisiin, kuten siirtymiin ja kaverisuhteisiin välitunneille. Lisäksi tulisi määritellä, mitä tekstissä mainitulla yhteisöllisellä opiskeluhuollolla tarkoitetaan, kuinka sitä toteutetaan käytännössä ja miten se konkreettisesti tukee koulunkäyntiä.
Autismiliitto katsoo, että opetussuunnitelman perusteissa tulisi avata tarkemmin myös opetuksen järjestämistä toisin esimerkiksi koulupäivän ja -viikon lyhentämisen ja etäopetuksen osalta. Suunnitelmassa olisi hyvä viitata myös yhdenvertaisuuslain mukaisiin kohtuullisiin mukautuksiin, jotka velvoittavat koulutuksen järjestäjää. Tällaisia kohtuullisia mukautuksia ja järjestelyjä autismikirjon oppilaille voivat olla esimerkiksi lyhennetty koulupäivä tai -viikko, etäopetus, rauhallinen, erillinen tila opiskeluun, kokeiden tekemiseen tai ruokailuun sekä lisäaika kokeisiin. Opetussuunnitelmassa on myös syytä erikseen todeta, että opetuksen järjestäminen toisin ja kohtuulliset mukautukset eivät saa vaikuttaa arvosteluun.
Monialainen yhteistyö auttaisi tuen tarpeiden tunnistamisessa
Autismiliitto katsoo, että opetussuunnitelman perusteissa tulisi korostaa sitä, että oppilaskohtaisen tuen piiriin tulee voida päästä tarvittaessa suoraan ilman, että oppilas saa ensin ryhmäkohtaista tukea. Lapsen etu vaatii, että tuen tarve tunnistetaan varhaisessa vaiheessa ja lapsi saa heti tuen tarpeen tullessa esiin tarvitsemaansa tukitoimet, jolloin tuki on myös vaikuttavaa ja ehkäisee vaikeampia ongelmia, kuten esim. kouluakäymättömyyttä.
Autismiliitto on huolissaan siitä, että jos ryhmäkohtaisista tukitoimista ei tehdä minkäänlaista suunnitelmaa eikä päätöstä eikä oppilaskohtaista seurantaa ole, kuka tunnistaa ja huomaa lapsen vahvemman tuen tarpeen ja käynnistää oppilaskohtaisten tukitoimien tarpeen arvioinnin. Luokanopettajilla ei aina ole riittävää osaamista tunnistaa autismikirjon lasten tuen tarpeita, varsinkaan jos kyse ei ole oppimisvaikeuksista. Autismiliitto katsoo, että opetussuunnitelmassa tulisi korostaa vahvemmin monialaista yhteistyötä ja sen hyötyjä. Tuen tarvetta arvioitaessa monialainen yhteistyö voisi auttaa tunnistamaan autismikirjon lasten tuen tarpeita nykyistä varhaisemmassa vaiheessa ja saamaan tukea oikea-aikaisesti.
Neurokirjon oppilaita syrjivä rajaus poistettava
Autismiliitto vaatii, että opetussuunnitelmasta on poistettava kirjaus siitä, etteivät käyttäytymisellä reagointi, poissaolot, motivaation puute, puutteellinen opiskelutekniikka tai opetuskielen oppimisen varhainen vaihe voisi lähtökohtaisesti olla perusteena oppilaskohtaiselle tuen tarpeelle. Rajaus on syrjivä ja asettaa monet monet neurokirjon lapset epäyhdenvertaiseen asemaan epäämällä heiltä mahdollisuuden oppilaskohtaiseen tuki. Tällainen rajaus ei sisälly hallituksen esitykseen perusopetuslain muuttamisesta (HE 114/2024 vp) eikä myöskään sivistysvaliokunnan mietintöön (SiVM 11/2024 vp). Autismiliitto katsoo, että ehdotettu rajaus on YK:n vammaissopimuksen vastainen.
Ongelma ei poistu sillä, että näiltä lapsilta evätään yksilökohtaiset tukitoimet vaan se päinvastoin vaikeuttaa tilannetta oppilaiden itsensä, muiden oppilaiden ja opettajien kannalta. Neurokirjon lasten piirteitä tulkitaan usein väärin. Esimerkiksi käyttäytymisellä reagointi ja poissaolot voivat kertoa kouluympäristön aiheuttamasta kuormituksesta, oppimisympäristöjen aistiesteellisyydestä, kiusaamisesta tai vahvempien tukitoimien ja pienemmän opetusryhmän tarpeesta. Jos yksilöllistä tukea ei saa oikea-aikaisesti, tilanne voi johtaa monen neurokirjon lapsen kohdalla hyvinvoinnin heikentymiseen, psyykkiseen sairastumiseen ja pitkittyneeseen kouluakäymättömyyteen. Usein näitä tilanteita yritetään ratkoa raskailla viime sijaisilla palveluilla, kuten lastensuojelun sijoituksilla, mikä tulee kalliiksi yhteiskunnalle inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan.
Aistiesteettömyys tukee oppimista ja koulunkäyntiä
Opetussuunnitelmassa tulisi tunnistaa vahvemmin kouluympäristön esteettömyyden merkitys koulunkäynnin ja oppimisen tukemisessa. Autismiliitto katsoo, että opetussuunnitelmassa olisi hyvä mainita myös aistiesteettömyys yhtenä esteettömyyden osa-alueena. Aistiherkkyydet ovat yleisiä neurokirjon lapsilla ja niitä esiintyy 8 %:lla kaikista lapsista (Jussila 2019). Aistiherkät lapset tarvitsevat oppimisympäristön muokkaamista aistiesteettömäksi, esimerkiksi melutasoa vähentämällä ja järjestämällä tarvittaessa oppilaalle rauhallinen erillinen tila työskentelyyn tai ruokailuun. Esteettömästä ja aistiesteettömästä oppimisympäristöstä hyötyy koko opetusryhmä.
Tekstiin tulee lisätä saavutettavuus ja kirjaus siitä, että oppilaalla on oikeus selkokieliseen ja muuhun vamman, toimintarajoitteen tai oppimisvaikeuksien vuoksi tarvittavaan sekä omaan oppimistasoon soveltuvaan maksuttomaan oppimateriaaliin. Selkokielisten oppimateriaalin saatavuus kouluissa tulee turvata.
Opetussuunnitelmassa tulisi korostaa asenne-esteettömyyttä ja asenneilmapiiriä, jossa ihmisten moninaisuuteen suhtaudutaan hyväksyvästi ja sitä pidetään rikkautena. Neurovähemmistö ja neuromoninaisuus tulisi lisätä tekstiin, samoin vammaisuus. YK:n vammaissopimuksen mukaan vammaisilla oppilailla ja opiskelijoilla on oikeus saada maksutonta opetusta yleisessä koulutusjärjestelmässä yhdenvertaisesti muiden kanssa. Heidän tulee saada koulutukseen tarvitsemansa yksilöllinen tuki ja kohtuulliset mukautukset.