Kuntoutusmalleja

Aktiivinen ikääntyminen autismin kirjolla -projektin puitteissa toteutettiin ympäri Suomea eri yhteystyökumppaneiden kanssa paikallisia kehittämishankkeita. Hankkeiden tavoitteena oli kehittää uusia ikääntyneiden autismikirjon ihmisten tarpeista lähteviä toimintamalleja.
Tälle sivulle on koottu kaksi kuntoutusmallia, jotka on toteutettu kahdessa eri hankkeessa. Toinen malli on yksilökuntoutusmalli ja toinen ryhmäkuntoutusmalli.

Yksilökuntoutusmalli

Annan tarina – hanke Honkalampi-säätiössä

Lähtötilanne

Anna oli 68-vuotias vailla virallista autismikirjon diagnoosia oleva Honkalampi-säätiön Mäkituvan asukas. Annan haasteina olivat kielen ymmärtäminen ja tulkinta, haastava käyttäytyminen ja eristäytyminen.

Mitä tehtiin?

Tutustuminen Annaan

Aluksi Mäkituvan työntekijät kokosivat tietoa Annan elämäntarinasta tutustumalla vanhoihin valokuviin ja Annan sisarusten kertomuksiin. Annan kanssa tehtiin yhteisiä matkoja, joiden aikana häntä havainnointiin ja valokuvattiin erilaisissa tilanteissa.

Kuvat, selkokieli ja sosiaaliset tarinat kommunikaation tukena

Annalla ei ollut toimivaa kommunikaatiomenetelmää, vaan hänen kanssaan oli aina kommunikoitu puhuen. Anna itse vastasi kaikupuheella (vanhoilla fraaseilla). Annalla esiintyi haastavaa käyttäytymistä etenkin yllätyksellisissä tilanteissa. Anna ahdistui ja saattoi vahingoittaa itseään.

Uusia tilanteita alettiin ennakoida sosiaalisin tarinoin. Henkilökunnan selkokieleen ja päivätaulun käyttöön kiinnitettiin erityisesti huomiota.

Annalle palautettiin käyttöön viikkotaulu. Taulusta poistetaan kuvat illalla menneen päivän kohdalta. Päivän tapahtumat merkitään valokuvin tauluun.

Sosiaalisen toimintakyvyn tukeminen

Anna ei ollut päässyt vuosiin itsenäisesti käymään ostoksilla, vaan hän oli riippuvainen ohjaajiensa aikatauluista.

Anna selvisi monesta tilanteesta mallintamalla muita. Hänen kanssaan alettiin yhdessä harjoitella uusia sosiaalisia tilanteita. Häntä kannustettiin vuorovaikutukseen ja olemaan mukana muiden asukkaiden kanssa. Hankkeessa keksittiin termi ”Tanssiin kutsu”, jolloin Mäkituvan ohjaajat toistivat Annan elekieltä matkimalla hänen liikkeitään.

Annan näkyväksi tekeminen ja usko häneen muutti hiljalleen työyhteisön toimintamalleja: Anna aloitti itsenäiset kaupassa ja kangasliikkeessä käynnit. Tämä vähensi huomattavasti Annan haastavaa käyttäytymistä, koska hän ei ollut enää riippuvainen henkilöstön aikataulusta.

Ympäristön muokkaaminen

Joskus muiden asukkaiden tavat ja toiminta kuormittivat Annaa. Hän mieluusti vetäytyi omiin oloihinsa, eikä aktiivisesti osannut hakea tarvitsemaansa tukea.

Palvelukodin fyysisiä tiloja jaettiin ja ilmapiiriä rauhoitettiin. Pienemmän ryhmäkoon ansiosta Anna palasi ruokailemaan ja viettämään aikaa yhdessä muiden asukkaiden kanssa. Annalle annettiin enemmän yksilöllistä aikaa ja häneen tutustuttiin myös muussa ympäristössä.

Säännölliset terveystarkastukset

Anna käytti äitinsä silmälaseja ompelutöitä tehdessään, eikä hänelle oltu tehty terveystarkastusta vuosikausiin. Oletuksena oli, että terveydenhuolto palveluiden käyttäminen olisi Annalle hankalaa.

Annan kanssa käytiin ensimmäistä kertaa kuntoneuvolassa, perusterveyden tarkastuksessa sekä optikolla. Käyntejä ennakoitiin sosiaalisen tarinan avulla. Paikkaan, henkilöön ja laitteistoon tutustumista harjoiteltiin erillisillä käynneillä. Tavoitteena oli totuttautua terveydenhuollon palveluihin ja toimenpiteisiin, joiden tarve mahdollisesti lisääntyy ikääntymisen myötä.

Terveystarkastuksessa Annalta tarkastettiin kuulo, paino, pituus, verenpaine, kolestroli ja sokeri-arvot sekä otettiin laajat verikokeet.

Käynti hammaslääkärissä onnistui, kun Anna seurasi toimenpidettä oman käsipeilin avulla. Säännölliset terveystarkastukset lisättiin palvelusuunnitelmaan.

Autismitiedon levittäminen

Annan tarinaa ja autismitietoutta levitettiin kahdessa valokuvanäyttelyssä syksyllä 2015. Näyttelyn yhteydessä jaettiin esitteitä ja kirjallisuutta autismin kirjosta. Annan tarina julkaistiin Kehitysvammaliiton Ketju-lehdestä, Kertomuksia autismin kirjolta – teoksessa sekä Outokummun paikallislehdessä.

Kohti osallisuutta

Annan liiallista suojelua vähennettiin ja kaupassakäynti mallinnettiin Annalle. Anna alkoi käydä ostoksilla itsenäisesti. Annaa kannustettiin ja tuettiin osallistumaan erilaisiin tapahtumiin. Anna matkusti ohjaajiensa kanssa mm. Helsinkiin, toisen asukkaan syntymäpäiväjuhliin Kuopioon, Hyvää ikää-seminaariin Joensuuhun ja aloitti itsenäiset asioinnit Outokummun liikkeissä ja oli mukana palvelukodin karaoketapahtumassa.

Mäkituvan työntekijät ymmärsivät, että Annalla on monia vahvuuksia, eikä häntä tarvitse suojata liikaa.

Lue Annasta kirjoitettu juttu ja tarinoita muista hankkeista (avautuu uuteen välilehteen)

Ryhmäkuntoutusmalli

Mummola -hanke Autismisäätiön päivätoimintayksikössä

Idea Mummolasta syntyi, kun Autismisäätiön päivätoimintayksikön ikääntyville autismikirjon asiakkaille haluttiin keksiä mielekästä tekemistä. Mummola on Autismisäätiön päivätoimintayksikössä sijaitseva tila, joka alun alkaen oli vain perjantaisin auki asiakkaille. Hyvien kokemusten jälkeen vuonna 2016 Mummola laajennettiin omaksi soluksi.

Mummola on tarkoitettu yli 40-vuotiaille autismikirjon ihmisille, jotka käyvät päivisin päivätoimintayksikössä. He saapuvat sinne joka arkiaamu ja lähtevät sieltä puoli kolmen aikoihin.

Mitä tehtiin?

Säännöllistä ja mielekästä toimintaa

Vahvaa tukea tarvitsevien autismikirjon ihmisten voi olla vaikea tottua yllättäviin muutoksiin. Tämän takia Mummolassa on aina samat viisi asiakasta ja kaksi samaa työntekijää.

Jokainen päivä rakentuu samalla tavalla: aamunavaus, aamupäivätoiminta, lounas, rentoutus, iltapäivätoiminta, välipala ja tauko ennen kotiin lähtöä. Se, millaista ohjelmaa aamu- tai iltapäivätoiminnan aikana on, vaihtelee.

Aamunavauksessa käydään läpi läsnäolijat, päivämäärät, viikonpäivät, kuukaudet ja vuodenajat. Sen jälkeen tehdään aivojumppaliikkeitä ja käydään päivänstruktuuri läpi. Lopuksi kuunnellaan musiikkia.
Maanantaisin Mummolassa on liikuntavalmentaja mukana ohjauksessa. Silloin asiakkailla on venyttelyä ja parijumppa kahdelle asiakkaalle. Aamupäivisin pyritään aina olemaan yhteiskunnassa eli asiakkaiden kanssa käydään esimerkiksi lenkkeilemässä, kaupassa tai ulkoilemassa puistoissa. Näin tuetaan asiakkaiden osallisuutta.

Mummolan toiminta on suunniteltu niin, että jokainen saisi tehdä sitä, mistä on kiinnostunut. Toki uusia asioita aina kokeillaan, mutta ketään ei pakoteta tekemään mitään sellaista, mikä tuntuu vastenmieliseltä.

Kommunikaation tukeminen

Päivätoimintayksikön asiakkaista 90 % on puhumattomia. Kommunikaatio on kaiken toiminnan a ja o.
Mummolan asiakkaiden kommunikaatiota tuetaan kuvien avulla. Seinällä on kuvia, jotka kertovat, mikä toiminta milloinkin on alkamassa. Kuva poistetaan seinältä, kun toiminta päättyy.

Lisäksi jokaisella asiakkaalla on oma kansionsa, josta hän näkee kuvien avulla tarkemmin, minkälaista ohjelmaa hänellä on päivän aikana luvassa.

Ympäristön muokkaaminen

Mummolasta haluttiin tehdä sen asiakkaiden näköinen paikka. Seinillä on paljon asiakkaiden maalaamia tauluja. Tilan verhot ja pöytäliinat käytiin hakemassa yhdessä asiakkaiden kanssa kirpputorilta. Mummola on vuokrannut Vantaan kaupungilta viljelypalstan, josta käydään yhdessä asiakkaiden kanssa poimimassa tuoreita kukkia koristeeksi parvekkeelle.

Liian meluisa ja vilkas ympäristö voi laskea erityisesti vahvaa tukea tarvitsevien autismikirjon ihmisten toimintakykyä. Mummolassa tällaisia häiriötekijöitä ei ole, minkä vuoksi Mummolan asiakkaiden toimintakyky on noussut.

Aikaisemmin asiakkaat saattoivat eksyä päivätoimintayksikön isoissa tiloissa eivätkä löytäneet esimerkiksi vessaan ilman apua. Kun he saivat oman rauhoitetun tilan, asiakkaat ovat pystyneet paremmin toimimaan päivätoimintayksikössä. He tulevat aamulla päivätoimintayksikköön ja suunnistavat suoraan Mummolaan. Vessakin löytyy nyt ilman työntekijöiden neuvoja.

Lue Mummolasta kirjoitettu juttu ja muiden hankkeiden tarinoita (avautuu uuteen välilehteen)