Autismi-lehden teemanumerossa kerrotaan myöhemmällä iällä saaduista diagnooseista
Aikuisiällä saatu diagnoosi voi tuoda selityksen elämänmittaiselle ulkopuolisuuden kokemukselle. Itseymmärrys ja armollisuus itseä kohtaan auttavat rakentamaan uutta minäkuvaa ja sujuvampaa arkea. Näistä aiheista kirjoitetaan Autismi-lehden teemanumerossa ”Myöhään tunnistetut”.
Nykyään autismikirjon lapset tunnistetaan jo melko hyvin. Heidän vanhempansa ja isovanhempansa ovat kuitenkin varttuneet ja eläneet ilman tukea, ymmärrystä ja selitystä erilaisuudelleen.
Autismi-lehden Myöhään tunnistetut -teemanumerosta voimme lukea, mikä on diagnoosin merkitys, kun sen saa vasta aikuisena tai vielä myöhemmällä iällä. Miten ikääntyneet autismikirjon henkilöt tunnistetaan, ja miten heitä tulisi kohdata hoivapalveluissa?
Tuoreessa Autismi-lehden teemanumerossa:
Tutkija ja kirjailija Virpi Hämeen-Anttila, 67, sai autismi- ja ADHD-diagnoosit vasta muutama vuosi sitten. Diagnoosi selitti hänen erilaisuutensa ja masennusjaksonsa ja antoi keinot kuormituksen hallintaan.
Rovaniemeläinen Ville Lepistö, 49, oli jo pitempään ollut työpaikalla aika huonossa hapessa. Saadut Asperger- ja adhd -diagnoosit avasivat tien työtä koskeville mukautuksille.
Annikka Suoninen kirjoittaa kolumnissa, miksi haki autismidiagnoosia vasta viisikymppisenä, kun takana oli useita korkeakoulututkintoja ja yli neljännesvuosisata työskentelyä tutkijana.
Autismikirjon ikääntyneet ovat Suomessa pitkälti näkymätön ryhmä. Hoivapalveluissa tämä vähemmistöryhmä on huomioitu heikosti.
Lasten diagnoosien myötä Paula Tapper ja Miika Nurminen alkoivat tunnistaa neurokirjon piirteitä myös itsessään. Samalla he heräsivät pohtimaan, mitä hyötyä diagnoosista olisi aikuisiällä – nyt tai myöhemmällä iällä.
Opinnäytetyö selvitti myöhemmällä iällä diagnosoitujen autistien kokemuksia.