Autismikirjon diagnoosi on avain ymmärrykseen ja tukeen
Helsingin Sanomat julkaisi 10.10. alun perin saksalaisessa Der Spiegelissä ilmestyneen artikkelin, joka herätti keskustelua diagnosoinnin laajenemisesta ja tarpeellisuudesta. Autismiliitto muistuttaa mielipidekirjoituksessaan, että diagnoosi on monelle autistille avain oman elämän ja kokemusten ymmärtämiseen sekä tarvittavan tuen ja palveluiden saamiseen. Samalla liitto korostaa, että diagnoosien määrän kasvu kertoo myös autismin aiempaa paremmasta tunnistamisesta.
Helsingin Sanomissa julkaistu kirjoitus autismidiagnoosien lisääntymisestä (10.10.) nosti esiin näkökulmia, joita on syytä tarkentaa.
Autismissa on kyseessä laaja kirjo, jossa piirteet näyttäytyvät hyvin eri lailla eri ihmisillä eivätkä ne aina näy ulospäin. Moni autismikirjon aikuinen on elänyt vuosia ilman selitystä kokemalleen kuormitukselle, erilaisuuden tunteelle tai toistuville mielenterveyden haasteille. Diagnoosi voi tarjota ymmärrystä omasta toimintatavasta, auttaa jäsentämään elämänkokemuksia ja löytämään tukea ja keinoja rakentaa itselle sopivaa arkea.
On tärkeää huomata, että diagnoosien määrän kasvu ei automaattisesti tarkoita ylidiagnosointia. Taustalla vaikuttavat myös autismin aiempaa parempi tunnistaminen, diagnostisten käytäntöjen muutokset sekä se, että monet aikuiset, erityisesti naiset, saavat diagnoosin vasta myöhemmällä iällä.
Autismikirjon diagnoosi on edelleen vaikea saada. Etenkin aikuisten on lähes mahdotonta päästä edes diagnosointiprosessiin. Autismikirjon diagnoosin saa vain henkilö, jolla piirteiden vaikutus haittaa merkittävästi arjen toimintakykyä.
Autistien avun- ja tuentarve jää usein edelleen tunnistamatta eikä apua saa riittävästi, mistä kertovat esimerkiksi autistien korkeat itsemurhaluvut sekä muita suurempi psyykkinen ja somaattinen sairastavuus.
Palveluiden saanti on diagnoosin kanssakin vaikeaa, mutta ilman sitä usein täysin mahdotonta. Diagnoosi on usein edellytys kuntoutukseen, tukeen ja palveluihin, joita ilman mahdollisuudet voivat olla koko elämän ajan huomattavasti rajallisempia.
On tärkeää turvata diagnoosit ja tuki niitä tarvitseville, mutta samalla tunnistaa, että neurokirjon piirteitä esiintyy laajasti väestössä. Ongelma ei ole diagnoosi vaan yhteiskunnan ja valtaväestön suhtautuminen erilaisuuteen. Ymmärrys neuromoninaisuudesta on yhteiskunnassa vahvistunut, mutta käytännössä neurokirjon ihmisten syrjäyttäminen jatkuu. Sen sijaan, että vähättelemme diagnoosien merkitystä, meidän tulisi rakentaa yhteiskuntaa, jossa myös neurovähemmistön on hyvä elää.
Satu Taiveaho
toiminnanjohtaja
Petra Hietala-Rasku
puheenjohtaja
Autismiliitto