Kotiopetus on joillekin neurovähemmistön lapsille välttämätöntä
Viime viikkoina kotiopetus on puhututtanut paljon. Suojelupoliisi nosti esiin huolen siitä, että kotiopetuksen varjolla epävirallisissa kouluissa voisi tapahtua radikalisoitumiseen ohjaavaa opetusta. Samalla on esitetty valvonnan vahvistamista, ja jotkut yksittäiset poliitikot ovat jopa väläytelleet kotiopetuksen kieltämistä. Opetusministeri on käynnistänyt selvityksen kotiopetuksen nykytilasta ja valvonnasta.
Aistiherkkyydet ovat autismikirjon lapsilla yleisiä. Koulujen tilat ovat usein aistiesteellisiä: niissä on esimerkiksi melua, hälyä ja kaikuisuutta. Suurissa opetusryhmissä on paljon aistiärsykkeitä ja koulupäivän aikana tulee runsaasti sosiaalisia kontakteja.
Autismikirjon oppilaat kuormittuvat tällaisissa ympäristöissä ja heidän on vaikeaa, joskus jopa mahdotonta keskittyä oppimiseen tai edes olla aistiesteellisessä tilassa. Pitkittyessään kuormitus voi johtaa mielenterveyden ongelmiin, kouluakäymättömyyteen ja pahimmillaan jopa lapsen sijoittamiseen kodin ulkopuolelle. Kotiopetus voi tällöin olla keino, jolla saadaan lapsen kuormitusta vähennettyä ja turvattua oppivelvollisuuden täyttyminen.
Kotikouluyhdistyksen kyselyn mukaan kotiopetuksessa olevista lapsista yli kolmannes kuuluu neurovähemmistöön. Ääriajattelu on kotiopetuksessa marginaalinen ilmiö. Sen torjuminen on tärkeää, mutta se tulisi irrottaa kotiopetuksen kokonaisuudesta omaksi erilliseksi alueeksi, johon tulee löytää keinot puuttua.
On epätodennäköistä, että lasten altistuminen ääriajattelulle tapahtuisi vain koulupäivien aikana. Koulun mahdollisuudet vaikuttaa perheen tai muun lähipiirin vaikutuksiin ovat rajalliset, minkä vuoksi ilmiöiden ehkäisyyn tarvitaan laajempaa yhteistyötä eri tahojen välillä.
Kotiopetuksen valvontaa on syytä vahvistaa, jotta valvova opettaja voi puuttua esiin nouseviin huoliin. Vanhemmilla säilyy viime kädessä vastuu kotiopetuksesta, mutta toimiva valvonta rakentuu kasvatuskumppanuudelle ja keskinäiselle luottamukselle. Avoin yhteistyö kodin ja koulun välillä varmistaa, että kotiopetuksen tavoitteet toteutuvat.
Kotiopetusta ei tule vaikeuttaa niiltä neurokirjon lapsilta, joille se on ainoa mahdollisuus oppivelvollisuuden täyttymiselle. Lapsen etu on aina ensisijainen.
Tärkeintä on kehittää oppimis- ja kouluympäristöistä aistiesteettömiä ja varmistaa riittävät tukitoimet ja yksilölliset järjestelyt oppilaille. Vain näin koulu voi olla aidosti yhdenvertainen ja neuroinklusiivinen ympäristö, jossa neurovähemmistöön kuuluvien lasten ja nuorten osallisuus ja oikeus omaan yhteisöön koulussa toteutuu. On myös huomioitava, että kaikilla vanhemmilla ei ole mahdollisuutta kotiopetukseen silloinkaan, kun se olisi lapsen edun mukaista. Tarvitaan siis monipuolisia ja yksilöllisiä ratkaisuja turvaamaan kaikkien lasten oppivelvollisuus.
Satu Taiveaho,
toiminnanjohtaja
Autismiliitto