Aistiystävällinen konsertti Jyväskylässä kosketti perheitä
Aistiystävälliset aitiot, selkeät ohjeet ja mahdollisuus vetäytyä rauhaan – näillä eväillä Jyväskylässä Tuomon Joululaulukalenteri -konserttiin luotiin uudenlainen konserttikokemus autismikirjon lapsille.
Keski-Suomen Autismiyhdistyksen sähköpostiin kilahti syksyllä 2025 tarjous, jota ei voinut ohittaa. Viesti sisälsi erityisen kauniin kädenojennuksen Jyväskylän kaupungilta, LastenLystin Päivi Kaskelta, autismikirjon piirteisille lastenmusiikin ystäville.
Yhdistykselle tarjottiin arvottavaksi lippupaketteja marraskuiseen, Tapahtumakeskus Helmissä järjestettyyn Tuomon Joululaulukalenteri-konserttiin, aistiystävällisemmällä osallistumismahdollisuudella!
Kokeilussa kartoitettiin tapahtumakeskuksen yläkerrassa sijaitsevien, tavallisesti tulkkipalveluiden tarpeeseen käytettävien pienoiskatsomoiden toimivuutta ”aistiaitioina”. Myös yläkerran leikkipaikka huikeilla konserttisalinäkymillä valjastettiin uudenlaiseen käyttöön: mahdollistamaan aistiystävällisempää ja neuroesteettömämpää kulttuurielämystä.
Päivi Kaski, mistä moinen ajatus?
– Teemme lastenkulttuurin tapahtumia erilaisissa tiloissa eri puolilla Jyväskylää. Meille esteettömät, lapsiystävälliset ja toimivat tilat ovat tapahtumatuotannon kannalta todella tärkeässä roolissa. Kun olin tutustumassa Helmin tiloihin, sain aitiossa heti päähäni idean, että tämä tila toimisi aistiyliherkille, sellaisille, joilla on vaikea olla mukana massatapahtumassa, Päivi kertoo.
Käytännön toteutuksesta hän mainitsee seuraavaa:
– Otin yhteyttä autismiyhdistykseen, jotta saisimme sieltä apua viestiä tiloista ja arpoa jäsenilleen paikat. Halusimme testata, kuinka tila toimii käytännössä. Helmin upouudet tilat ovat myös teknisesti toimivat eli saimme äänentoistojärjestelmiin konsertin äänet, mutta vain vähän muita saliääniä, kuten taputuksia.
Aistiaitioissa oli mahdollista valita, kuuluvatko konsertin äänet kuudelle henkilölle yhteisen, säädettävän kaiuttimen kautta, vai kaikille omista kuulokkeista. Yläaulassa, jossa leikkitila sijaitsi, oli oma, säädettävä kaiuttimensa.
Yhdessä tekemällä opittiin toinen toisiltaan ja voitiin hyödyntää jokaisen kokemusta, osaamista ja resursseja parhaalla mahdollisella tavalla.
– Itselläni on jonkin verran omakohtaista kokemusta aistiyliherkkyyksistä ja halusin mahdollistaa tämän kulttuurielämyksen sellaisille, joiden on konsertteihin hankalaa lähteä. Koen, että kulttuurin voima on niin suuri, että ihmisestä voi löytyä aivan uusia puolia, Päivi sanoo.
Päivi Kaski iloitsee siitä, että konsertin ”VIP-aitiolaiset” olivat tyytyväisiä. Hän kiittää myös Ann-Maaret Heikkistä hyvistä vinkeistä ja viestinnästä asiakkaiden suuntaan.
– Opin itsekin, kuinka tärkeä on kertoa niin sanallisesti kuin kuvallisesti pienistä yksityiskohdista, jotta tapahtumaan tuloa voidaan helpottaa, Päivi lisää.
Tapahtuma toteutui aistiystävällisemmistä tiloista annetun palautteen perusteella vähintäänkin toiveiden ja odotusten mukaisesti. Osallistujat antoivat myös hyviä kehitysehdotuksia tapahtuman järjestäjälle, muun muassa aistiaition pöydän ja johtojen paikoista. Yli 450 henkilön kansoittama loppuunmyyty konserttisali olisi voinut olla hitusen liikaa herkimmille, ja se tulikin palautteissa selkeästi esiin.
Osallistujien palautteista poimittua:
”Tapahtuma oli tosi hyvin suunniteltu. Ohjeet saapumiseen selkeät. Oli hyvä, että ulkovaatteet sai ottaa aitioon, koska ala-aulan äänimaailma ja hälinä olisi olleet hankalat toimia ja kuormittavat.”
”Toivottavasti jatkossa saadaan vastaavia tapahtumia ja mahdollisuuksia osallistua aistiesteettömästi useammalle.”
”Yhdistyksen kuvallisten ohjeiden mukaan oli helppo suunnistaa oikeaan suuntaan.”
”Kopeista oli hyvä näkyvyys lavalle. Yleisön äänet eivät kuuluneet koppeihin ollenkaan. Taputukset kuuluivat ihan vähän, mutta eivät häiritsevästi.”
”Kopissa mahtui stimmaamaan ja tanssahtelemaan ihan rauhassa. Ja jos jännitti liikaa, niin pystyi hetkeksi vetäytymään sohvan nurkkaan tyynyjen sekaan piiloon.”
”Leikkitilassa oli hyvä näkymä lavalle. Ääni kuului sinne myös hyvin ja oli mukava leikkiä samalla, jos ei ihan koko ajan jaksanut keskittyä keikkaan. Leikkitilassa oli rauhallinen tunnelma, vaikka siellä oli useampi ihminen paikalla.”
”Yksi tunti elämästä, joka sisälsi enemmän positiivisia kokemuksia ja ahaa-elämyksiä kuin koko syksy yhteensä.”
”Kaiken kaikkiaan upea, hyvin järjestetty juttu. Iso kiitos sen mahdollistajille.”
Yhden osallistujalapsen kommentti pian konsertin jälkeen:
”Voidaanko mennä uudestaan?”
Alakouluikäisen lapsen reaktio tilanteeseen vanhemman kertomana:
”Jokaisen esityksen jälkeen hän taputti (ei ole normaalia) ja esityksessä taustalla oli kuvia, joissa oli välillä esim. eläimiä. Lapsi sanoi ääneen mitä kuvissa oli ja välillä toisteli laulujen sanoja. Tuli tunnin aikana enemmän puhetta, kun muistan oikeastaan ikinä kuulleeni.”
Onko sinulla tiedossa tiloja, joissa tätä ajatusta ja toimintamallia voisi viedä eteenpäin tai hyödyntää tällaisenaan? Olisi upeaa kuulla, jos tähän tarttuisi ensin yksi, sitten toinen… Pienelläkin huomioimisella voi olla lopulta massiivinen vaikutus.
Teksti: Ann-Maaret Heikkinen
Kuva: konsertin osallistuja