Hyvää elämää kotona
Pari vuotta sitten minulle tuli seinä vastaan työelämän pyörteissä jaksamisessa. Autismikirjo oli yksi vaikuttava tekijä paketissa. Myös huonoja käytäntöjä ja toimimattomia työyhteisökuvioita ehti tulla parinkymmenen vuoden aikana vastaan enemmän kuin riittävästi.
Kirjon diagnoosini vuoksi työtehtäviini ehti kuulua myös se, että puolustin oikeuttani työntekoon oikeussalissa asti. Tuntuu siltä, että vaikka en uupumistani valinnut, olen kyllä urakkani työelämässä hoitanut.
Arki kuntoutustuella on ehtinyt jo tulla minulle tutuksi. Alkuun olin niin väsynyt, etten jaksanut edes kaivata töihin. Kun voimat hieman palailivat, oli aika pohtia sitä, mitä työ ja sieltä pois oleminen minulle merkitsevät. Pientä paniikkia ennätin kehittää myös taloudellisesta turvallisuuden tunteesta ilman palkkaa, kunnes sekin asia asettui uomiinsa.
Nykyisin olen ylpeä sosiaalialan ammattitaidostani ja nautin hetkistä, kun se pilkahtaa esille vaikkapa keskusteluissa ystävän vaikeasta perhetilanteesta. Arvot, jotka työhöni ja ammatti-identiteettiini liittyivät, ovat alkaneet löytää uusia puroja arjessani. Jos päädyn pysyvästi eläkkeelle, voi olla, että löydän vapaaehtoistoiminnasta oikein sopivia väyliä toisille hyödyksi olemisen tarpeelleni.
Sairauslomalle jäädessäni tai irtisanomistilanteessa en onneksi joutunut kuulemaan ehdottelua ammattilaisesta vapaaehtoistyöntekijäksi siirtymisestä. Sellainen ei välttämättä ole kannustava ja arvostava kommentti, koska yhteiskunnassamme sillä palkkatyössä olemisella on ihmistä määrittävä arvo, joka ei ole verrattavissa harrastushommiin.
Autismikirjon ominaisuuteni ovat tuoneet minulle työuran varrella lisähaastetta. Pitkään on jo välillä mielessäni vilahtanut ajatus, että minulla olisi kyllä ihan täysipäiväisesti tekemistä erityisen arkeni kanssa selviämisessä. Siitä näkökulmasta elämäni on nyt hyvää. Minun ei tarvitse pinnistellä ja selviytyä stressaavissa olosuhteissa tai syrjintätilanteissa. Saan olla rauhassa ja säädellä arkeani tarpeitteni mukaan.
Olen tyytyväinen siihen, että työelämässä tuli oltua. Sinä aikana kertyneellä rahallakin saan monenlaista mukavaa elämääni nyt. Ammatti-identiteetti ja muistot arvojeni mukaisista työtilanteista kulkevat mukanani aarteinani edelleen. Mutta vaikka en työelämässä koskaan olisi jaksanut ollakaan, uskon, että elämäni voisi olla hyvää. Arjen perusasiat ovat aina olleet minulle niitä hyvän elämän tärkeimpiä aineksia.
Mutta on tämä elämänmuutos auttanut nauttiman yksinkertaisista asioista entistäkin enemmän. Iloa ja elämänlaatua minulle tuo se makuelämys, jonka saan, kun jaksankin paistaa pinaattiletut pannulla mikrottamisen sijaan. Ja se, että myös päivät kotona olevan ystävän kanssa meillä molemmilla on aikaa vaihtaa kuulumiset pitkän kaavan mukaan.
Autismi-lehden kolumnisti Reetta Tourunen on nelikymppinen autismikirjolainen, vertaisryhmän vetäjä ja autismikirjon asioiden parissa puuhailija