Lukukynä avasi Veikolle uuden maailman
Vaikeasta lukihäiriöstä kärsivän Veikko Pesosen ei uskottu koululaisena oppivan mitään vaikean lukihäiriön takia. Teknisen apuvälineen ansiosta hän pystyy nyt lukemaan ohjeita, katukylttejä ja paksuja kirjojakin.
Veikko ja Tiina Pesonen odottavat jo junalta tulevaa toimittajaa. Yksinhuoltaja Tiina asuu Turun Kupittaan alueella ja hänen 20-vuotias poikansa Veikko muutaman kilometrin päässä.
Siirrymme taloyhtiön viihtyisään kerhohuoneeseen. Kahvikupin ääressä haastattelu lähtee käyntiin.
Tiina-äiti kertoo, että hän on vasta aikuisiällä saanut autismikirjon diagnoosin. Myös hänen molemmat lapsensa ovat erityislapsia.
– Olen pienestä pitäen oppinut maskaamaan. Minusta tuli siinä lopulta niin taitava, että kykenin näyttelemään neurotyypillistä, Tiina Pesonen sanoo.
Kolmisen vuotta sitten maskaaminen aiheutti Tiinalle äkillisen loppuun palamisen. Veikko siirrettiin nopealla aikataululla sijaisperheeseen.
Kyseinen perhe oli tuttu, koska se oli aikaisemmin toiminut Pesosten tukiperheenä.
– Olin ollut siellä myös aikaisemmin lyhyempiä jaksoja, Veikko kertoo.
Samassa tilanteessa Veikon pikkusisko siirtyi laitokseen, mutta on myöhemmin palannut asumaan äitinsä kanssa.
Sijaisperhe voittaa aina laitoksen
Veikon lähtö kotoa tapahtui hyvin nopeasti ja nuoren miehen ensimmäiset viikot sijaisperheessä olivatkin aika haasteellisia. Majoituskin oli takkahuoneessa.
– Tuntui jotenkin siltä, kuin matto olisi vedetty lähes kokonaan jalkojen alta, Veikko kuvailee.
Muutaman viikon sisällä hän kuitenkin tottui uuteen ympäristöön. Sijaisperheen asunnonvaihdon myötä Veikko sai myös oman huoneen.
– Kolme vuotta asuin kyseisen perheen luona ja kokemus oli hyvä. Paljon mieluummin siellä olin kuin jossakin laitoksessa.
Olin alakoulussa rankasti koulukiusattu. Toivon, ettei muiden tarvitsisi kokea samoja asioita kuin minun.
Sijaisperheestä Veikko Pesonen ei palannut enää äitinsä luokse vaan muutti noin vuosi sitten Tukena Katariina -asumisyksikköön.
– Olen siellä yhteisöllisen asumisen puolella. Paikassa on myös tuettua asumista.
Itsenäinen elämä tuntuu hyvältä
Veikko Pesonen viihtyy nykyisessä asunnossaan mainiosti. Itsenäinen elämä kivojen ihmisten seurassa kanssa tuntuu hienolta.
– Hoidan esimerkiksi pyykkihommat täysin itse. Kokkaamisessa ja paperihommien kanssa olen tarvinnut apua, ja sitä saan ohjaajilta.
Veikon arkipäiviä rytmittää työtoiminta Ravattulan toimintakeskuksessa, jonne hän menee kahdella bussilla. Työpäivä alkaa yhdeksältä ja päättyy kolmelta.
– Teen siellä tavallisesti erilaisia metallitöitä, muun muassa sähkökaapin ja laivan osia. Työ on ihan mukavaa, pidän käsillä tekemisestä.
Vaikka asiat näyttäisivät nyt kuinka pimeältä, niin jossakin vaiheessa valoa kuitenkin tulee.
Veikolla on kavereita sekä iloa ja virkistystä elämään antavia harrastuksia. Yksi niistä on salibandyn pelaaminen tutussa porukassa.
– Kerään myös elokuvia, erityisesti kauhuleffoja. Yksi suosikkini on klassikko Teksasin moottorisahamurhat vuodelta 1974.
Kaiken kaikkiaan Veikko Pesonen kertoo olevansa elämään tällä hetkellä varsin tyytyväinen. Muiden hyvien asioiden lisäksi hänellä on tukenaan vahvat verkostot.
– Äidin ja siskon lisäksi siihen kuuluu sisar- ja velipuolia ja myös sijaisperhe.
Lukulaite on helppokäyttöinen
Oman asunnon lisäksi Veikko Pesosen elämänlaatua on viime aikoina kohentanut eräs tekninen väline.
Alun perin näkövammaisille kehitetty skannaava lukulaite eli ”lukukynä” on mahdollistanut sen, että nuori mies pystyy nykyisin lukemaan. Vaikean lukihäiriön vuoksi se ei ole aikaisemmin onnistunut lainkaan. Paperilla tai ruudulle kirjaimet vain hyppivät Veikon silmissä eivätkä pysy järjestyksessä.
Veikko sai lukukynän Kelan myöntämänä oppimisen apuvälineenä. Hän esittelee toimittajalle lukukynäänsä. Sen toimintaperiaate on varsin yksinkertainen.
– Ensin laitan virrat päälle ja osoitan laitteen päällä luettavaa tekstiä. Siinä on pieni kamera, joka skannaa tekstin. Sitten mies- tai naisääni lukee sen hyvin selkeällä äänellä.
Hyvin toimivan ja helppokäyttöisen apuvälineen ansiosta Veikko Pesonen pystyy nykyisin esimerkiksi kaupassa lukemaan, mitä tuotepakkauksiin on kirjoitettu.
– Voin myös lukea minulle tulevaa postia. Siinäkään asiassa ei tarvitse heti pyytää keneltäkään apua. Samoin pystyn kaupungilla liikkuessani lukemaan katukylttejä.
Maailmaa mullistavaa on sekin, että Veikko voi nyt lukea ensimmäistä kertaa elämässään kirjoja. Hän tykkää muun muassa Stephen Kingin teoksista.
– Paksuin lukemani Kingin teos taitaa olla yli 1300-sivuinen, Veikko hymyilee.
Veikko Pesonen on lukukynän avulla pystynyt suorittamaan myös hygieniapassin.
– En tarvinnut avustajaa ja minulla oli kokeessa nolla virhettä, hän sanoo ylpeänä.
Kokemusasiantuntijuus on mieluisaa
Tiina ja Veikko Pesonen ovat molemmat Autismiliiton kokemusasiantuntijoita. Tiina sai koulutuksen tehtävään parisen vuotta sitten, Veikko tänä vuonna.
– Koulutuksen aikana opettelimme puheiden tekemistä ja esiintymistä. Kävimme läpi myös sitä, miten tietoa levitetään, Veikko kertoo.
Useimmiten kokemusasiantuntijoita pyydetään puhumaan sosiaalialan ammattilaisille. Muunkinlaisia tilanteita tulee.
– Turun kaupunginkirjastossa kävimme viime vuonna kertomassa lukemisen haasteista.
Veikko kertoo, että kokemusasiantuntijana toimiminen on ollut hänelle hyvin mieluisaa.
– Halusin siihen tehtävään, koska olen kokenut elämässäni hyvin paljon ikääni nähden. Olin alakoulussa rankasti koulukiusattu. Toivon, ettei muiden tarvitsisi kokea samoja asioita kuin minun.
Haastattelun lopuksi Veikko Pesonen haluaa vielä kertoa terveisensä Autismi-lehden lukijoille.
– Vaikka asiat näyttäisivät nyt kuinka pimeältä, niin jossakin vaiheessa valoa kuitenkin tulee.
Teksti ja kuva Vesa Keinonen