Varavirtalähteenä hilleri
Pauliina Partion perheessä on erikoinen lemmikki – fretti eli kesyhilleri nimeltään Kasetti. Kotona kasvaa myös syksyllä kahdeksannen luokan aloittava Pyry. Äiti kokee syvää kiitollisuutta lemmikistä. Hän näkee, miten se auttaa Pyryä pääsemään yli arjen vaikeista tilanteista ja miten paljon iloa Kasetti tuo pojan päiviin. Tässä on heidän tarinansa.
”I need a ferret” *
Näin suoraa ja selkeää tarpeiden ilmausta pääsimme harvoin kuulemaan lapselta. Lauseesta kuuli, että hän on tosissaan ja sen perusteella päättyi usean vuoden hillerittömyyden jakso kolme vuotta sitten.
Pyry syntyi hillerikotiin. Hänen ollessaan puolivuotias meillä oli hillerikimppu: kolme hilleriä. Pyry sai autismidiagnoosin esikoulussa. Ajanjakso oli haasteellinen ja päätimme keventää arkea ja vähentää kotitöitä pidättäytymällä lemmikeistä, kun viimeinen kolmesta, Nukka, kuoli.
”I love ferrets”,
”I want a ferret”
ja lopulta, ”I need a ferret”.
Aloin tutkimaan kasvattajia.
Hilleri lemmikkinä
Hilleri valikoitui meille alun perin, koska se ei allergisoi kuten kissa tai koira. Se on itsepäinen, leikkisä, omaehtoinen ja oma persoonansa. Se on sosiaalinen, omituinen ja suloinen. Vaivan arvoinen.
Hilleri ei ole helppo lemmikki, jos sen ottaa tosissaan. Viherkasvien täyttämä koti on älypeli, mikä pitää jaksaa hävitä yhä uudelleen: siirrät kasveja paikkoihin, minne kuvittelet, että se ei ulotu. Silti aamuisin mullat on iloisesti roiskittu lattialle.
Hillerille hyvä elämä tarkoittaa raakaravintoa. Vegaani huomaa täyttävänsä pakastimen ihmisen kanansyönnistä syntyvillä rääppeillä, kanankauloilla, -sydämillä ja muilla sisäelimillä. Lajityypilliseen tapaan hilleri kuljettaa ja piilottaa lihaa nurkkiin, huonekalujen ja mattojen alle. Kanannikamia ja hillerivessoja saa siivota säännöllisesti, jos ei halua hätkähtää hajua joka kerta kotioven avatessaan.
Hillerillä on oikeus päästä ulos luontoon, kuten kaikkien eläinten, eikä se tahdo viihtyä naurettavissa miniatyyrivaljaissaan. Se kiskoo itseään joka ilmansuuntaan, kiskoo, kunnes se kävelee valjaita vasten pystyssä kuin temppuileva karhu kahdella jalalla.
Ihmeellinen vaikutus
Ala-asteaikana odotimme yhdessä koulutaksia, minä, Pyry ja hillerit. Hillerit ovat kulkeneet hänen talvitakkinsa hupussa ja niiden värisevät naamat saavat aikaan aina saman reaktion Pyryssä: hän on aivan rauhallinen, hellä ja onnellinen. Laskemme ne maahan – kiskominen ja sekoilu alkaa. Olen kärsimätön ja ärtynyt, Pyry on huvittunut ja iloinen. Taksi tulee, ojennan hillerit lapselle halaukseen, vasten poskea ja kaulaa. Taksin kuljettaja utelee mitä meillä on, lapsi on selvästi ylpeä pidellessään erikoisen söpöä olentoa, omaa lemmikkiään.
Pyry ei pidä ihmisten tai itsensä kuvailusta. Koulussa ajatus ainekirjoituksesta tai tarinasta, jossa päätähti olisi hän itse, on ajatuksena absurdi. Hän ei halua kuvitteellisia hahmoja tarinoihinsa. Sitten joku keksii sen: entä jos tapahtuman keskiössä on hilleri? Se on mahdollista. Pyry voi kirjoittaa pienen jutun, jossa hilleri kokee seikkailun. Hillereitä voi hyödyntää vaikeissa koulutehtävissä, hillerin ajattelu toimijana auttaa Pyryn yli monesta umpikujasta. Siinä on jotain riittävän viehättävää, minkä avulla epämiellyttävä kokemus voidaan ylittää.
Syvällinen hillerituntemus
Pyry on empaattinen kaveri ja hänellä on syvällinen hillerituntemus: mistä tämä eläinyksilö tykkää ja mitä se inhoaa, mikä sitä pelottaa ja miksi se toimii niin kuin toimii. Puhumme siitä, millainen sen alkuelämä on luonnossa ollut ja se auttaa ymmärtämään eläinkuntaa yleisesti paremmin.
Fretti ei ole ihmisen viihdytykseksi syntynyt lelu. Se on oma ainutlaatuinen olentonsa, jolla on elämäntarina. Sen elämänlaatu on meidän käsissämme. Sen voisi pitää häkissä tai omassa huoneessa, heittää sille säännöllisesti ruokaa ja tarkistaa, että turkki edelleen kiiltää, ottaa esiin, kun söpöysvaje iskee ja unohtaa se muun aikaa, mutta millainen sen kokemus elämästä silloin on? Mistä se näkee unta?
Huoneistossa vapaana kulkeva leikkivä hilleri pomppii iloisissa kaarissa kuin suihkulähde. Kesken kaiken se saattaa tarttua varpaaseen hampailla, tai silloin kun sillä on nälkä. Kun kysyin Pyryltä, onko hillereissä mitään huonoa, hän vastasi: ”Ne näykkii joskus.” Nämä näykkäisyt eivät mene ihon läpi. Niitä emme ota henkilökohtaisesti, niiden kieli on toisenlainen, eivätkä ne onnistu aina sopeuttamaan sitä ihmisen mukaiseksi.
Yhdistävä puheenaihe
Iloinen hilleripuhe on rentouttavaa ja yhdistävää. Lukemattomat sattumukset menneisyydessä naurattavat tai kaaoksentäyteiset kuvitelmat kiehtovat: ”Mitä tapahtuisi, kun veisi hillerin paikkaan X ja päästäisi vapaaksi?” Vaikka kuinka kuormittuneena niistä jaksaa aina puhella ja niiden avulla löytää helpon kanavan, missä kohtaaminen tuottaa mielihyvää ja yhdistää meitä.
”Muistatteko, kun Kuula pääsi karkuun ja siirtyi mystisesti naapurirappuun, päätyi naapurin kylppäriin yöksi ja lopulta haettiin kotiin Hesyltä? Muistatteko, kun Tora hyppäsi veneestä ja äiti riisui jo pelastusliivejä ja oli hyppäämässä perään? Muistatteko, kun Kasetti jäi valjaistaan kiinni kivenonkaloon ja pelastuslaitos tuli paikalle isolla kuorma-autolla?
Koulumatkat
Pyry on kulkenut vuosia itse julkisilla kouluun. Koulumatkat ovat mielekästä aikaa videoista nautiskelemiseen. Jos minulla on arkivapaa tai iltavuoro, kerron että huomenna vien sinut hillerillä kouluun. Vastassa on aina ilahtuminen. Bussia odotellessa hilleri nyhtää menemään bussipysäkin ympäristössä valjaissaan. Bussissa hilleri nuuskuttelee ilmaa ympäriltä ja katselee ympärilleen Pyryn sylissä hetken, kunnes kiertyy kerälle vuodenajasta riippuen joko Pyryn pipoon tai lippikseen unille. Sitten me hillerin ihmiset nojailemme toisiimme hartaina ja katselemme rakasta olentoa joka kerta yhtä täynnä hellyyttä ja ihmetystä.
Meillä oli hiljattain etätapaaminen Pyryn ryhmäterapeutin kanssa. Etukäteen mietin, miten ihmeessä tässä kohtaa viikkoa lapsi jaksaa osallistua. Alkupuoliskon aikana Pyrystä näkyi terapeutille vain sohvalla lojuva selkä, vastauksina kysymyksiin vain peukalo ylös. Sitten Pyry huomasi hillerin kipittävän sohvan ohi. Esiteltyään Kasetin ylpeänä terapeutille ja pidettyään sitä hetken kaulallaan hän jäikin vierelleni katsomaan suoraan puhelimen ruutuun. Ensin nautiskelemaan hillerin saamasta ihastelusta ja sen jälkeen muuten vain kuuntelemaan keskustelua.
Hilleri oli taas tietämättään vapauttanut ihmisestä iloa ja lempeyttä ja samalla vahingossa ladannut lisää toimintakykyä.
Teksti ja kuvat Pauliina Partio
* Ferret on englantia ja tarkoittaa frettiä – eläintä, joka on kesytetty hilleristä. Fretti on pieni, pitkärunkoinen ja ketterä petoeläin, joka kuuluu näätäeläinten heimoon. Fretit ovat suosittuja lemmikkejä leikkisän ja uteliaan luonteensa vuoksi.